tiistai 31. joulukuuta 2013

Ei mitään lupauksia



Niin se kohta vuosi (taas) vaihtuu. Olisi aika tehdä hienoja ja uljaita lupauksia, vaan minä päätin (jälleen) olla lupaamatta mitään. Parempi näin. Eipähän tule turhia odotuksia itseä kohtaan. Toisaalta saattaa iloisesti yllättyäkin, kun ei ole ylevät odotukset painamassa niskan päällä. Jatkanpa siis kulkuani omaa polkuani pitkin. Värkkään ja väsään, onnistun ja epäonnistun.  Opin uutta ja tapaan uusia ihmisiä. Kuljen kiemuraisia polkuja, välillä tallaan paikallani ja sitten suuntaan taas eteenpäin.

Parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla mestarillisesti tekemättä mitään.
Robert Schuller


Näitä pupuja tein syksyllä jäljelle jääneistä kangastilkuista.


Jääkaappimagneetteja yli jääneistä puunkappaleista ja huopapalloista.


Tästä vanhasta purkinkannen metallirenkaasta tuli tämmöinen koristus.

Mutta asiaan....Toivon Kaikille Lukijoilleni Menestystä & Onnea Tulevalle Vuodelle sekä Paljon Uusia Kokemuksia!

Jokainen hölmö tietää, ettei tähtiä voi koskettaa, mutta se ei estä viisasta yrittämästä. 
Harry Andersson


Nähdään ensi vuonna!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Viime hetken yllätys ystävälle

Ehdinpä ilahduttaa vielä ystävääni ennen joulua! Tarkoitukseni oli syksyllä tehdä jonkinlainen risuasetelma ystäväni puusaaviin, vaan jotenkin tuo aika riensi enkä saanut aikaiseksi. Tein sitten saaviin vähän isomman jouluasetelman. Jäkälää, sammalta, pajua, vanha soppakauha, tuohikippo, metallisydän, savitonttu ja -mato. Niistä on ystävän jouluyllätys tehty.



Eilen muuten vielä oli maa melkein musta, vaan tänään saatiin lunta! Saimme sittenkin Valkoisen Joulun.



Kun maass´on hanki ja järvet jäässä 
ja silmä sammunut auringon, 
kun pääsky pitkän on matkan päässä
 ja metsä autio, lauluton, 
käy lämmin henkäys talvisäässä, 
kun joulu on! 

Rauhaisaa ja Kaunista Joulua Teille kaikille!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Varpunen jouluaamuna


Lasten kanssa kävimme eräänä iltana värkkäämässä kyläkoululla kransseja ja jouluisia kukka-asetelmia. Vilinää ja vilskettä oli sen verran, että itse en saanut kuin hätäisesti alulle koivunrisuista kranssinpohjan. Kotona sitten saatin sen projektin loppuun. Tämä kranssi sai nimekseen "Varpunen jouluaamuna". Vaikka ei tuo lintu taida ihan varpunen ollakaan. Tämän metallilintusen sain muuten ystävältäni tuunausmielessä.


Joulukorttejakin olen ihme ja kumma ehtinyt tehdä. Tänä vuonna mennään meidän perheessä näillä aiheilla: enkeleitä ja huopasydämiä. Idea enkeliin tuli lasten kerhoaskarteluista. Tytöt olivat tehneet samalla hahmolla riippuvia koristeita, minä sommittelin samaisen enkelin joulukorttiin. Mekossa on hyödynnetty vanhoja tapetteja. Toiseen joulukorttiin leikkasin paksusta huovasta sydämiä, pohjakuviona on käytetty vanhojen kirjojen sivuja.

Ja jos palataan alkuun, "Varpunen jouluaamuna" taitaa olla yksi parhaimpia joululauluja...Tunnelmallista joulunodotusta kaikille!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulua, joulua, joulua....

Tullutkin tavallista pitempi tauko tässä blogin päivityksessä. Pienen pieni joulupuoti on vienyt aikani aika lahjakkaasti viime aikoina. Olen ollut monessa myyjäisessä mukana, mutta nyt olen itse mukana vetämässä moista tapahtumaa. Syksyn aikana on tullut tehtyä sinnekin jotain:


Kierrätys kun on lähellä sydäntäni, niin olen toteuttanut sitä näissä patalapuissakin. Suurin osa kankaista on hyödynnetty vanhoista jouluverhoista ja -liinoista. Täyte on taasen vanhoista froteepyyhkeistä.



Rautalankaakin piti väännellä jossain välissä. Näihin käytin taasen kirppareilta löytämiäni koruja, joista purkamalla sai sieviä helmiä enkeleiden mekkoihin.


 




Arvaattekos, mistä tämä lumipallo on tehty? No, irrotin vanhentuneista kalentereista metalliset kierteet talteen ja pyörittelin niistä tämän. Sekaan ujutin muutaman sinisen helmen.

Ilokseni huomaan, että lukijakuntakin on kasvanut - Tervetuloa Vikki!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kranssi poikineen


Osasinpa ennakoida kerrankin kranssien tekoa ja kävin metsäretkellä ennen lumen tuloa. Nyt ei enää onnistuisikaan sammalen haku maan jäädyttyä. Tein muutaman erilaisen kranssin joulumyyjäisiin. Kolmessa ensimmäisessä käytin pohjana styroksirinkulaa, jonka päälle laitoin sammalta.  Riippuen sammalen väristä, käytin saman väristä rautalankaa, jotta se ei "pistäisi" silmään. Samalla lailla yritin sävyttää koristenauhan värin sammalen väriin.



Yksi päivä harvennettiin sitten lasten kanssa ojan penkan pajukkoakin. Pitipä sitten ottaa talteen suorat pajunoksatkin, kransseja varten. Lisäsin muutaman tuijan oksan näihin kransseihin kuumaliimapistoolilla sekä jouluisen tontun, jonka löysin Tiimarista.



Kirpparilta haalein yksi kerta vanhoja mansetteja juuri näitä kransseja varten. Revein mansetista parhaimmat ja kauneimmat osat pois ja liimasin kuumaliimapistoolilla pajukransseihin. Huomasinpa kirpparireissulla, jotta aika monet manseteista ovat liian keinotekoisen ja ylimakean näköisiä - vaikea oli löytää materiaalia.



Tässäkin kranssissa on pohjana styroksi, mutta nauhan lisäksi laitoin siihen helmiä ja päivämääränsä ylittäneitä kanelitankoja. Keittiönkaapin joulusiivoukset on aloitettu!


 

Syksyllä tein jo itselleni "Emännän" kranssin viimeisestä pätkästä saamaani piikkilankaa. Nyt siihenkin voisi päivittää syksyisen lehden tilalle vaikka jouluisen punaisen rusetin.


Kanaverkkoakin löytyi rulla puuladosta, pitipä sitäkin kokeilla. Tein siis verkosta sydämen muotoisen rungon, jonka päällystin rautalankaa apuna käyttäen sammalella. Huopasydämiä olen tehnyt ajan mittaan ison kasan ja monen värisiä, niistä punaiset pääsivät koristeeksi tähän. Sydämellistä viikonlopun jatkoa kaikille!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Enkeleitä, onko heitä?

Eräänä päivänä pengoessani kangaslaatikoitani löysin muutaman tilkun valkoista lakanaa. Mitähän niistäkin vielä saisi tehtyä...? Joulumyyjäisiä ja yleensäkin joulua ajatellessani mieleeni tuli yksi kauden suosituimmista hahmoista, enkeli. Hahmottelin paperille pikaisesti enkelin, noin 10 cm korkean. Halusin yksinkertaisen hahmon, mutta kuitenkin minun tyylisen. Eli sekaan vähän jotain kimuranttia, kruusailua. Samaisen enkelin piirsin sitten tälle valkoiselle lakanalle kangastussilla, silitin värin kiinni ja leikkasin saumanvaroineen. Aluksi tuumasin jättää enkelin mustavalkoiseksi, mutta sitten sieppasin kuitenkin punaisen kangastussin vielä ja väritin sydämen punaiseksi. Ompelukoneella taustakappale kiinni sekä mukaan kaunis ripustuslenkki. Vanua sisälle ja vähän käsinompelua. Innostuinpa ompelemaan enemmänkin näitä enkeleitä, ja pöydällä odottaa uusi erä täytettäviä, kun sain postista tulleen roosan värisen kangastussin käyttöön. No, vastaus kysymykseen - enkeleitä, onko heitä? Kyllä, ainakin meillä niitä on nyt useampikin made and designed by Tuulenpesä!



Ja onhan se vähän niin, että pitää antaa luovuuden kukkia myös jälkikasvullakin. Tässä muutama tyttäreni piirtämä kaunis ja hauska taideteos niin ikään valkoiselle lakanalle!





lauantai 9. marraskuuta 2013

Onnea isille!

Onnea kaikille isille ja siksi haluaville!


Tähän korttiin löytyi idea Facebookin eräästä ryhmästä, jossa jaetaan vinkkejä lasten askarteluihin. Sen verran tyttäreni muokkasi kuitenkin ideaa, että käänsi vaahteranlehden toisinpäin - hän halusi ketusta kissan. Ja lisäsihän hän vielä tikun pään jatkoksi, koskapa tämä on kissaTIKKARI.

Oma isäni viettää syksyt hirvimetsällä. Niinpä muistimme pappaa eväslaukulla, jossa on metsästykseen sopiva(?) aihe. Löysin tämän kangaskuvan Seinäjoen käsityömessuilta, jossa valitettavasti jo unohtamani yritys myi ylijääneitä kuvia innokkaille kotiompelijoille. Käytin tässä laukussa "kaaosompelua/sekasotkuompelua" melkein pakon sanelemana. Yksi kangaskahvoista meni työntuiskeessa vähän vinksalleen, joten päätin surruutella useamman kerran laukun ympäri, jotta vinksahdus ei niin pahasti näkyisi. Ja loppujen lopuksi tuo sekameteliompelus sopikin tähän laukkuun...joskus pitää osata kääntää vinksahdus voitoksi.


Mutta nyt kahvinjuontiin ja kakkua maistamaan!




tiistai 5. marraskuuta 2013

Isin kaulahuivin tuhoamista


Tässä eräänä päivänä lapset löysivät isänsä kaulahuivin ja ihastuivat sen kankaan pehmoisuuteen. Hetken pyöriteltyäni tätä harmaata fleece-huivia käsissäni päätiin siitä jotain lapsille tehdä. Mittanauha ja sakset käteen sekä tuumasta toimeen. Pituus riitti juuri ja juuri kolmeen lämpimään pipoon!


Pojalle aplikoin punaisella langalla traktorin kuvan ja tyttösille virkkasin kukkaset jämälangoista. Eriväriset tietty, niin erottavat omansa. Tytöt saivat itse valita värinsä kukkasiin ja mielestäni valitsivatkin kauniisti. Nyt ei enää loju isin kaulahuivi tarpeettomana laatikon pohjalla...


Lämpimästi tervetuloa uudet lukijatkin, Leena ja Sanna! Toivottavasti viihdytte täällä!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Muistoja



Ei pieniä sanoja,
ei suuria tekoja.
Vain muutama sydämen lyönti
ja rajattomasti rakkautta.
Enkelin laulua ja suunnatonta surua.

Muistorikasta Pyhäinpäivää kaikille!




Aika ei pysähtynytkään,
vaikka niin luulin.
Kello käy,
päivät ja yöt kuluvat.
Elämä jatkuu,
sinun siellä,
meidän täällä.
Tiemme yhtyvät vielä,
joskus,
jossain.

alimmainen runo: Sinä olit lahja/Riitta Hämäläinen

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Betonimaista arvontaa!


Osoitteessa: http://teeitsepuutarhaan.blogspot.fi/ on arvonta kaikille tee-se-itse -ihmisille! Ensi kesää ajatellen aivan ihana kirja, Zacke & Hedengren: Betonia ja kirppislöytöjä, arvotaan sunnuntaihin 3.11.13 klo 12.00 mennessä! Osallistu arvontaan jättämällä kommentti edellä mainitun osoitteen postaukseen. Jos sinulla on ideoita tai toiveita tämän blogin kehittämiseksi tai parantamiseksi, niin kerro samalla ehdotuksesi kommentissasi, kiitos!

Puuta ja kolvausta

 

Tervetuloa välillä puutöiden pariin! Värkkäsin kolvin kanssa eräänä päivänä (sain vain yhden palovamman!) ja tässä tuloksia: puisia kylttejä vaikka mökille, puulatoon, huussiin....Osa näistä kylteistä on aika isoja, leveydeltään noin 40-50 cm, osa taasen vain noin 20 cm. Paksuutta näissä sahatuissa kiekoissa on noin sentin verran. Ripustuksen tein rautalangalla.





 Tässä yksi pienemmistä kylteistä.


Sitten löysin kätköistäni isäni joskus sahaamia koivukiekkoja, leveydeltään noin 10 cm. Kolvaamisesta innostuneena piirtelin vielä muutamat enkelit ja pöllötkin. Värittämistä pähkäilin sitten jonkun aikaa, maalatako vaiko ei? Pelkkä kolvauksen jälki itsessään oli kaunista, mutta lisäsinpä sitten vielä valkoista maalia osaan enkeleistä. Pöllöt taasen tuntuivat kaikki kaipaavan väriä, niinpä niihin laitoin enemmänkin väriä. Sainpas siis minäkin tehtyä jotain "pöllämäistä"!




Oikein viisasta ja pöllömäistä viikkoa kaikille!