Pallon muotoja

Talvi yrittää hiipiä tosissaan meillekin. Jotain valkoista oli lauantaina ilmestynyt puutarhaan, lumihiutaleita tipsahteli taivaalta hiljalleen. Sunnuntaina satoikin sitten vettä koko päivän.

 

Kaivoin heinän seasta keväältä ylijääneen piikkilangan ja kieputin muutamat pallot pihalle koristeeksi. Yksi päätyi seinälle roikkumaan ja saanee joulun tullen valot seurakseen. Nämä kaksi hyörivät ja pyörivät vielä portaitten vieressä paikkaansa etsien.

Sain aikaiseksi toisenkin sammalpuun.  Jotenkin kummasti vain yhdeltä sammalnallelta hävisi hetken päästä silmät ja nenä...ja mistä ne löytyikään? Olisiko ollut jälkikasvu asialla tai ihan oikea joulutonttu?

Minä joudun kait tunnustamaan, jotta olen jonkunsortin kranssifriikki. TAAS piti tehdä yksi kranssi lisää. Ohjeen löysin syksyn Kotivinkistä. Ohjeessa oli tasakokoiset pallot, mutta minä tein erikokoisiin styroksipalloihin lankaa kieputtamalla omani. Jos styroksipalloja ei ole, voi pallot pyörittää vaikka sanomalehdestäkin. Tai jos raaskii, niin pyörittää pallon kokonaan langasta!

 

Valmiit pallot liimasin kuumaliimapistoolilla valmiiseen metalliseen kranssikehykseen. Hetken tuumasin vielä lisätä virkkuukoukun/neulepuikkoja koristeeksi kranssiin vaan jätinpä ne pois. Ihan hauska väriläiskä tästä tuli valkoiseen oveen. Värikästä ja lämpöistä viikonalkua kaikille!

Ps. piti vaihtelun vuoksi uudistaa blogin ulkoasuakin - ylävinjetin ihastuttava pöllö on vanhimman tyttäreni käsialaa!

Pöllöjä

Trendieläin on nykyään pöllö. Sitä ei voi olla huomaamatta. Pöllöjä on siellä, täällä, tuolla - jos minkälaisena sympaattisena hahmona. Ystäväni vinkkasi kesällä yhdestä askartelusivustosta, johon oli koottu kaikenlaisesta metallista tehdyistä pöllöistä (kattilankansia, pullonkorkkia, siivilöitä, nappeja...). Pitihän viimein minunkin siis kokeilla, sitä pöllöä siis. Ja kun syyskuussa oli muutenkin tarkoitus pystyttää paikalliseen galleriaan ystävän kanssa ristipisto-kierrätyskäsityö -aiheinen näyttely, tuli tavoitettakin. Halusin näytille jotain uutta tekemääni.

Niinpä mars kirppikselle sekä penkomaan omia "romu"varastojani. Ensimmäiseen, tunturipöllöön, idea lähti pyörän lokasuojasta lamppuineen...

Helmipöllö syntyi kattilankannesta, lautasista, rikkinäisistä korvakoruista, rautalangasta, medaljongista...ja niistä helmistä!

Missähän lie nämä pöllöt talvehtivat ensi talven? Luultavasti ne etsiytyvät puuladon suojiin ja lennähtävät kevään tullen takaisin puutarhaamme. Niin "lennähtivät" myös keväällä istuttamani avokadot ja granaattiomenakin sisätiloihin karkuun syksyn kylmää. Istutin nämä jo aika isoiksi kasvaneet (korkeus 40cm) eksoottiset kukkaset suurempiin altakasteluruukkuihin ja toin valoisalle kuistille talveksi. Jännityksellä odotan, saanko menemään ne läpi pimeän ja kylmän Suomen talven!

 Mutta nyt toivotan Teille mukavaa alkanutta viikkoa!

Syksyä, sammalpuita ja rautakoiria

Syksy väreineen on saapunut. Kesäkukat ovat pikkuhiljaa väistymässä meidänkin pihalta. Tilalle on tupsahtanut mm. callunaa ja koristekaaleja.

Tänä syksynä innostuin jälleen tekemään sammalpallopuun. Rytistin ensin sanomalehteä isoksi palloksi, jonka päälle käärin kanaverkkoa. Pallon kiinnitin rautalangalla sahaamaani puuhun kiinni. Tässä vaiheessa laitoin tekeleen pystyyn ämpäriin, johon laitoin isoja kivejä pohjalle painoksi. Sekaan hiekkaa ja päälle jäkälää. Metsästä haetut isot sammalmatot kääräisin pallon päälle kiinni ohuella rautalangalla. Ehkä lähempänä joulua puu saa punaisen rusetin ja pienet valot koristeekseen.

Tällä hetkellä meidän pihaamme vartioi tämä keväällä "syntynyt" rautakoira. Lasten kanssa ideoitiin tämä rautaromusta, mm. pakoputkesta, ja mieheni hitsasi sen kasaan.

Viime syksynä väsätty styroksisammalnalle näyttää jo paikoin kärsineeltä. Josko innostuisi senkin paikkaamaan joku päivä...

Kasasin pari lyhtytelinettä pihalle - perinteisesti heinäseipäistä. Koristeekseen ne saivat vielä posliiniset paimenpojan nupit.

Niinpä. Pitäisi malttaa lähteä ihan virallisiin pihahommiinkin...jossain välissä sitten.

Värikästä ja aurinkoista lokakuun jatkoa kaikille!

Lisää Madonnaa

Innostuin sitten tekemään lisää Madonna ja lapsi -aiheisia tauluja ystävilleni. Ensimmäisen taulun lähtökohtana oli kuparinvärinen palkintolautanen, puinen koristelautanen ja jälleen eebenpuinen korunosa, jossa on äiti ja lapsi. Tälläkin kertaa sahasin ja veistin korunosasta ylimääräiset palaset pois, jonka jälkeen maalasin sen kultaisella spraymaalilla. Ihmettelen vain, miten kukaan on voinut veistää tähän eebenpuuhun tällaisia kasvojen jälkiä - niin kovaa materiaalia se on! Minä sain vaivoin aikaiseksi jotain rautasahalla ja todella terävällä veitsellä.

 Tämä ensimmäinen taulu sai mukaansa myös väsäämäni runon:

"Lapseni.
Minä annan sinulle sen,
mitä minulla on.
En enempää enkä vähempää.

Minä annan sinulle sen,
mitä minä olen.
En enempää enkä vähempää.

Lapseni.
Sinä olet minun,
et enempää etkä vähempää."

Toisen taulun lähtökohtana oli ystäväni talon vintiltä löytynyt vanha, puinen (luultavasti) kangaspuiden osa. Puhdistin sen öljyn ja tärpätin seoksella. Enempää en halunnut sille tehdä, koska se oli sellaisenaan jo todella kaunis. Lisäksi lopullisessa asennossaan se muistuttaa H-kirjainta, millä kirjaimella ystävän kodin nimi alkaa. Tämän jälkeen oli taasen vuoro sahata rautasahalla ylimääräiset palat pois korunosasta ja maalata se. Tässä sitten lopputulos:

Kiitos Lumiukolle kommentista - kiva, että tykkäsit sekä Madonna-taulusta, runosta että Posti-Paten tuomisista! Oikein ihanaa syksyä sinulle!

Huomenna meidän perheessä alkaa uudenlainen arki, mikä taitaa valitettavasti näkyä harvempana blogipäivityksenäkin. Yritän kuitenkin aina silloin tällöin muistaa teitä pienillä tuunauksillani ja värkkäyksilläni. Värikästä ja inspiroivaa syksyn jatkoa kaikille - palaillaan taasen!

Vielä äidille ja lapselle

Ystäväni perheeseen syntyi kuluneella viikolla tyttövauva. Tein myös heille Äiti ja lapsi -aiheisen taulun. Tässä lähtökohta - puunvärinen kori, muffinsivuoka, metallilautanen ja puinen korunosa:

 Ja tässä pienellä tuunauksella lopputulos:

Sahasin puisesta korunosasta ylimääräisen tapin alhaalta pois. Vuolin myös takaosasta vähän pois, jotta sain liimattua kultaiseksi maalatun äiti-lapsi -hahmon muffinsivuokaan kiinni. Tämän kokonaisuuden liimasin vielä lautaselle, joka kiinnitettiin vielä valkoiseksi maalatulle korinpohjalle. Korin taakse liimasin taulukoukun.

Näillä Anna-Mari Kaskisen sanoilla toivotan tälle perheelle ja uudelle tulokkaalle kaikkea hyvää! Kuin myös sinulle, lukijani! Sunnuntai jatkuu ei herkullisella porkkanakakulla vaan maailman parhaalla pannukakulla!

"Silloin kun sinä synnyit,

paistoiko aurinko?
Oliko taivaalla pilvi,
tähtien karkelo?

Silloin kun sinä synnyit,
olihan kaunista niin.
Lapsonen, et tiedä,
kuinka sinua odotettiin."

Porkkanakakkua

Porkkanoita on raastettu ja viipaloitu pakkaseen talven varalta, nyt oli vuorossa lasten pyynnöstä porkkanapiirakka! Tässäpä teillekin tämä herkullinen resepti:

PORKKANAPIIRAKKA 
vaahdota 4 kananmunaa ja 5 dl sokeria, lisää sitten kuivat aineet (1 tl soodaa, 1 tl leivinjauhetta, 1 rkl kanelia ja 5 dl vehnäjauhoja) sekä 8 dl porkkanaraastetta ja 2,5 dl voisulaa. Paista uunipannulla 200 asteessa 30-40 minuuttia. Sekoita päällisen aineet keskenään (1 dl smetanaa, 50 g voita sulatettuna, 1 tl vaniljasokeria ja 1 pkt tomusokeria) ja levitä jäähtyneen kakun päälle. Voit vielä ripotella päälle vaikka pähkinä- tai mantelirouhetta. 

Ja sitten herkuttelemaan!

Ja kiitos Ulla-mummulle muistamisesta - pienen tauon jälkeen yritän jälleen esitellä väkerryksiäni täällä blogin puolella :)

Äiti ja lapsi

Täällä jälleen - pitkän tauon jälkeen. Kesä tuli ja meni, toi tullessaan minulle niin monta projektia yhtäaikaa, ettei aika vain riittänyt blogin kirjoittamiseen! Mutta nyt yritän jälleen päivitellä silloin tällöin jotain tänne :)

Huomaan saaneeni uuden lukijankin - tervetuloa mukaan!

Keväällä ystäväni toi minulle synttärilahjaksi kasan metalliromua. Niistä yksi, kakkuvuoan pohja, päätyi tämän seuraavan työn "pohjaksi". Kesällä löysin kirppikseltä metallisia muffinsivuokia - niistä tämä erikoisemman mallinen päätyi "sädekehäksi" tauluun. Keväällä taasen blogini lukija Lumiukko lähetti minulle laatikollisen puusta veistettyjä ihmisen kasvoja. Joukossa oli myös näitä, joissa äiti katsoo lasta. Maalasin vain tummanruskean korunosan kultaiseksi. Näistä yhteen kasattuna syntyi tämä hiukan madonnamainen taulu "Äiti ja lapsi". Kakkuvuoan lahjoittanut ystäväni kirjoitti aiheeseen liittyen runonkin:

Kauneimman kuvan näin äskettäin
- Äiti ja lapsi sylikkäin
Katsoivat hellästi toisiaan päin
Ja virkkoivat viimein näin;

"Lapsi-kulta mitä sinä katsot?"
"Katson kaunista kaikkeutta,
Suojassa maailman tuulilta
Katson viisautta ikiaikain,
Janoan rakkautta huulilta.
Katson kuorensa lainannutta,
Hiekanjyvän ottanutta."

"Äiti-kulta, mitä sinä katsot?"
 "Katson itseni kuvajaista,
Kauneimman lammikon pinnalla
Katson laineilla laulavaista,
Aarretta omalla rinnalla.
Katson kuoressa kasvattamaani,
Helmeksi hioutunutta"