Kynttilöitä, kynttilöitä

Talven mittaan sitä on tullut polteltua kynttilä jos toinenkin. Ja sitä steariiniä jää jäljelle monesti näistä "palaneista" vaikka kuinka! Itse olen säästänyt tämän steariinimassan uusien kynttilöiden tekoa varten, myös yksi tuttavani on minua tässä avustanut. Askartelukaupasta olen ostanut valmiiksi sydänlankoja (osa on lankaa vyyhtenä, osa on valmiina pätkinä - näissä on myös metallinen, pieni pohjalevy mukana.). Leikkaan maitopurkeista muotit, jätän ne noin 10 cm korkeaksi, valmiit sydänlangat kun on ovat samanpituisia. Oikeaoppisuudesta en tiedä, mutta itse olen liimannut pienellä liimatipalla sydänlangat metallisesta pohjalevystään kiinni muottiin. Ne kun on muuten aika vaikea saada pysymään paikoillaan valamisen aikana.

Valamiseen olen käyttänyt käytöstä poistettua pientä teflonkattilaa. Laitan kattilan pohjalla pienen kasan steariinia, jonka sulatan miedolla lämmöllä nestemäiseksi. Sulamisessa ei mene kovin montaa minuuttia. Lopullisen kynttilän väritys on aina vähän arvoitus, mikä sinällään on hauskaa. Itse käytin tässä erässä aika paljon valkoista, seassa oli muutama violetti ja punainen kynttilä. Kuuman steariinin kanssa kannattaa olla sitten varovainen! Kaadan nesteen muotteihin, mutta vain sen verran että sydänlankaa jää näkyviin reilu sentti. Kun steariini alkaa jähmettyä ja muuttaa väriään lopulliseen muotoonsa, siirtelen sydänlangan varovasti keskelle  kynttilää langan päästä vetäen. Valun aikana kun lanka on saattanut kellahtaa.

 

Teflonkattilan pohjalla
sulamista odottavaa
steariinimassaa.

Kun kynttilät ovat kauttaaltaan jähmettyneet, olen repinyt muotit pois. Itse polttelen näitä jämäkynttilöitä vain ulkona lyhdyssä tai kesällä hallan tullen kasvihuoneessa. Näin siksi, että nämä kynttilät voivat savuttaa muita kynttilöitä enemmän johtuen niiden sekalaisesta raaka-aineesta. Valoisaa viikonloppua kaikille!

Mustikkametsään ja takaisin

Kevät on täällä ja lumetkin ovat kaikonneet - taas. Metsästä löytyi jo paljaita mustikanvarpuja, niitä kimpullinen maljakkoon siis!

Kotona uskalsi laittaa narsissejakin jo ulos: vanhaan maitohinkkiin, kesäiseen kastelukannuun...

Mistä olikaan tehty kevään ensimmäisen pyryharakan pesä? No tietenkin ruostuneesta piikkilangasta, vihreästä sammalesta ja talven kuivattamasta heinästä!
 

Kranssintekovärkitkin saavissa puhkesivat vaivihkaa kukkaan. Pitkät oksat ovat täynnänsä valkoisia, pehmoisia pajunkissoja!

Ja niin puhkesivat poimimamme mustikanvarvutkin kukkaan maljakossa.

 "Älä hämmästele ihmeitä, odota niitä!"

Roskiin vaiko ei?

Tuumasin uuden vuoden jälkeen, etten tee mitään lupauksia. Vaan olenpa huomaamattani tehnytkin: "Tavara päivässä pois." Lapsiperheessä varsinkin kaikenlaista kertyy, jos sitä kertyy muutenkin.  Tunnustan askarteluviettini olevan myös osasyy jonkinlaiseen hamsterioireyhtymään...

Olen siis päättänyt, että joka päivä yritän laittaa yhden tavaran tavalla tai toisella eteenpäin: selvästi rikkinäiset ja tuunaamattomat roskiin, lasten pieniä vaatteita kirpputorille, tuunauksia ystäville jne.

Mökkimme seinältä oli tipahtanut lattialle tämä kuparitaulu ja tietenkin irronnut kehyksistään. Roskiin vaiko ei? No, taululla kun oli hitusen tunnearvoa, kysymystä piti pohtia hetken. Muistin "romujen" seassa olleen vanhan puukehyksen metalliverkkoineen. Saisiko niistä uudet kehykset?

No, pitihän sitä tietenkin kokeilla. Hitusen valkoista maalia pintaan ja...

...puuladon ovi sai uuden tilataideteoksen. Ehkä tavaroillekin pitää antaa joskus toinen mahdollisuus.

"Jos et pysty tekemään sitä hyvää, minkä tahtoisit,
tee se hyvä, minkä voit."
Charles Swindon

Piparintuoksuinen taulu

Sain siskoltani pienen haasteen tehdä "jotain" kolmesta ruosteisesta piparimuotista, joita hän oli käyttänyt lastensa synttärileivonnaisia tehdessään. Pupu, kissa ja luu...hmm....mitähän näistä keksisi?

 

Muistin kaappieni kätköissä olevan kaupasta ostetun kanttisen kranssinpohjan, joka oli vain odottanut sitä inspiraatiota. Pohja oli tehty pienisilmäisestä metalliverkosta ja reunat ohuista puurimoista. Siskon sisustuksen värit tietäen päädyin valkoiseen väriin tuunauksessani. Onneksi on muuten keksitty suihkautettavat maalit - suit sait sukkelaan maalia pintaan (ja vielä tasaisesti!) vähän vaikeampaankin pintaan! Maalasin koko kranssin lisukkeineen valkoiseksi, jätin vain pikkasen puun ja metallinväriä pilkottamaan. Muotteihin porasin muutamat reiät, että sain ne sidottua rautalangalla kiinni verkkoon. Liimasin kuumaliimapistoolin avulla muutaman tuohitähtösen (joita myytiin muuten sytykkeenä!) ja puisen napin kehykseen. Piparkakkumuottiasetelmaan jäi sopivan pieni kolo sanalle "love" - sekin rakentui pienistä puisista kirjaimista. Ja kaikki tämä valkoiseksi, kiitos! Maalin kuivuttua hioin pintaa paikkapaikoin hiomapaperilla auki.

Pupu sai puisen sydämen, johon siskoni saa kirjoittaa lastensa nimet.

Vielä hitunen väriä rusetin muodossa ja valmista on. Tällainen siitä sitten tuli, piparkakuntuoksuinen muistojen taulu.

Lapsellista valokuvausta taasen

Mikähän villitys meille (tai siis minulle) on nyt iskenyt? Jatkoin nimittäin tänään tätä lapsellista luontokuvausta. Homma vie näköjään mennessään. Tuleepa vähän kerrattua samalla biologiaakin, kun miettii luontevia kuvauspaikkoja. Tapiirista en tosin mene vannomaan, tykkääkö oleskella näin kostealla seudulla. Ehkä muut eläimet meni lähemmäs totuutta, kuka tietää. 

Pitänee "eksyä" joku päivä lelukauppaan, jotta saa lisää rekvisiittaa. Lasten loput eläimet onkin jo niin lelun näköisiä, etteivät kelpaa tähän puuhaan. Mutta - siihen asti kirjoittelemisiin ja mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Arjen askareita ja villiä luontokuvausta

Olen päässyt yllättämään itseni - aloitin viimeinkin tekemään suunnittelemaani ryijyä. Projekti polki vähän aikaa paikoillaan, kun minulla ei ollut ideaa/kuvaa vaan sekin ratkesi yhtenä päivän tyttäreni piirustuksia katsoessa. Perhonen! Sitten projekti tyssäsi, kun aloin miettiä värejä. Vaan senkin ratkaisin viimein: tausta tulee olemaan vaalea (kaikkea valkoisesta harmaaseen, beigeen ja vaaleankeltaiseen, ruskeaankin) ja perhonen violetinsävyinen - tyttären lempiväri. Lankoina käytän jämälankoja, jotka ovat jääneet muista värkkäyksistä yli. Vaaleat langat sekoitin eli kerin kaksi erisävyistä lankaa keskenään. Näin saan enemmän sävyjä pintaan. Hidasta homma on, varsinkin kun suunnittelee työtä ja samalla tekee sitä...

Tilda-kirjontatyönkin sain viimein valmiiksi. Lisäsin pintaan vielä hitusen kangasväriäkin. Muuten olen työhöni tyytyväinen, vaan teksti kuvan yläpuolella jäi vähän epäselväksi. Ehkä olisi pitänyt käyttää tummempaa lankaa ja kirjoa eri tyylillä. Tähänkin työhön käytin eräästä kangaskaupasta saatuja mallilangan pätkiä. No, tämä projekti jäi odottamaan lopullista ideointia. Tuleeko tästä tyyny, laukku, taulu....?

Vaihtelun vuoksi kaikkiin askarteluihin hipsastiin lasten kanssa ulos harrastamaan luontokuvausta. Kaikenlaista sitä keväisestä Suomen luonnosta löytyikään, kun oli oikein tarkkana!

Hauskaa tulevaa viikkoa kaikille teille -"arkea kai eniten mahtuu elämäämme, saa siitä silti juhlavan, jos pienet ilot näämme!"

Minä en osaa leipoa muffinsseja

Olen jo aikaa sitten todennut ettei minusta ole leipojaksi. Päätinpä siksi kierrättää muffinsivuokani johonkin muuhun käyttöön (olipa muutama vuoka jo vähän ruosteessa eli joutivatkin tuunattavaksi).

Jo ennen joulua minulla oli mielessäni idea kranssista, jossa voisi hyödyntää sekä metallisia muffinsivuokia että kynttilänpoltosta jääneitä alumiinisia tuikkukippoja. Alunperin tarkoituksenani oli lisätä tähän kranssiin patterilla toimiva led-valo. Suunnittelin laittavani aina yhden valon vuoan läpi kukan keskelle, porasinpa jo reiätkin valmiiksi.

 Vaan joulu tuli ja meni, hiipui samalla kynttilöiden ja lamppujen polttaminenkin. Kranssin päätin kuitenkin toteuttaa.

Ja tällainen siitä sitten tuli. Tuikkukipot on taitettu lehden muotoon, päähän on vasaralla ja naulalla tehty pieni reikä kiinnitystä varten. Muutaman lehden vasaroin sileäksi, mutta silloin niistä tuli mielestäni liian siloisia, kuhmuraisemmat olivat luonnollisempia. Kukan keskelle ja kranssin vanteen ympärille laitoin helminauhoista purettuja helmiä.

Väriähän tähän kranssiin olisi saanut vaikka värillisillä helmillä tai rautalangalla.

Mutta tämä kelpaa minulle. Jos ei muffinsinteko onnistu, tehdään sitten jotain muuta.

"Kun elämä tarjoaa sinulle sitruunan, tee siitä mehua. Kun kohtaat miinuksen, keksi miten siitä voi tehdä plussan."