Joulustelua

Alkusyksystä tein näyttelyyni tämän moponvannekranssin: katajaa, kanervaa ja pihlajanmarjoja. Kuukausi sisätiloissa varmisti sen, jotta koristus kuivasi ja rapisi kovastikin jo lattialle. Kranssi tarvitsi joulupäivitystä...

Syksyisen myrskyn jäljiltä pihaltamme löytyi ylimääräisiä männynoksia, jotka joutivat nyt tähän projektiin. Sekaan laitoin vielä katajaa ja männynkäpyjä. Ja onko joulua ilman punaista väriä? Sinne tänne punaisia omenia, helmiä...Viime silauksena ystävältä saatu peltinen sydän ja kranssi oli valmis ripustettavaksi - tällä kertaa kuitenkin ulos. Ja seinälle, sillä massiivisen kokonsa puolesta kranssi ei passannut ulko-oveemme.

Tässä tyttäreni tekemä joulukranssi, jonka hän teki viime viikolla kyläkoulullamme järjestetyssä jouluaskarteluillassa. Tämä koristus päätyi leikkimökin seinälle.

Tämän koivuisen tontun takana on yritys nimeltä Roporunnaajat (www.roporunnaajat.fi). Jo viime vuonna ihastelin näitä otuksia, ja nyt viimein sain ostettua meidänkin portaanpäähän yhden tonttusen toivottamaan hyvää joulumieltä.

Joulukorttien kanssa olen ollut ajoissa liikenteessä. Tällä kertaa liimailin punaiselle kartongille vintage-aiheisia joulukuvia, lapset tekivät omansa lähinnä Disney-aiheisista joulukuvista. Uusimmasta Taika-lehdestä löysin kopioitavia joulukuvioita kuvien alle.

Huomaan saaneeni lisää lukijoita - lämpimästi tervetuloa Väkertäjä!

Voi kunpa tuota lunta ja pakkasta tulisi...

Piirustus poikineen

Tämä päivitys tulee aavistuksen myöhässä....mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Sain aloittaa vuosi sitten piirustusprojektin Tevella Oy:lle, joka on Suomen johtava päiväkotien toimintavälineiden ja kalusteiden toimittaja. Yritys toimittaa tuotteita myös kouluille, ikäihmisille sekä yksityisille kuluttajille (www.tevella.fi). Piirsin kuvitukset noin 550 korttiin, joista vain muutama tässä mallina. Ny sain itsellenikin mallikortit tästä pikkaraisesta piirustusprojektista muistoksi.

Nämä mustavalkoiset toiminnanohjauskortit on tarkoitettu toiminnan ohjauksen avuksi henkilöille, joille pelkkä sanallinen ohje toimimisen tueksi ei riitä. Niitä voi käyttää myös muistin tukena esim. päiväohjelman hahmottamisessa.

Näillä värillisillä korteilla taas opetellaan erilaisia suomen kielen äänteitä: "geminaatta vai ei", "pitkä vai lyhyt vokaali" ja "nk vai ng -äänne". Kortin toisella puolella on aina vastaus annettuun vihjeeseen.

Oli pitkästä aikaa ihana piirtää ja haastaa oma luovuus vähän eri tavalla. Osa teksteistä/sanoista kun vaati monen päivä miettimisen, esim. miten piirtää selkeästi aikaan ja paikkaan liittyviä elementtejä. Testiryhmänä oli monet kerrat omat lapset, kun piti tietää vastasiko kuvitus tekstiä. Hahmottelin ensin kuvat lyijykynällä paperille, jonka jälkeen käytin mustaa tussia puhtaaksipiirtämiseen. Sen jälkeen skannasin piirustukset ja vektoroin ne tietokoneella värittämistä varten, koska tavoitteena oli saada mahdollisimman kirkkaat, selkeät ja tasaiset värit.

Mutta nyt seuraavia haasteita odottelemaan :) Tunnelmallista joulukuuta kaikille - muistakaa olla KILTTEJÄ! Ja lämpimästi tervetuloa uudelle lukijallekin, Heidille :)

Kirppistelyä ja värjäystä

Tunnustan - tykkään käydä kirppiksillä. Kirppikset on mahtavia aarreaittoja tämmöiselle tuunaajalle, askartelijalle ja kierrättäjälle kuin minä. Eniten tykkään käydä ihan perinteisillä kirpputoreilla, joissa saa penkoa pöytiä ja kopata vaatetankoja. Mutta olenpa tehnyt löytöjä mm. Facebookin askartelukirppiksiltäkin. Läheskään aina (melkeinpä useimmiten...) en tiedä laisinkaan, mitä hankkimallani materiaalilla tulen tekemään - inspiraatio tulee myöhemmin. Joskus vain jonkun materiaalin väri, muoto tai juuri itse materiaali ratkaisee ostopäätökseni. Luovuudella saa monesta vanhasta tavarasta kaikkea kivaa, eikä hinnat huimaa päätä toisin kuin ihan oikeasssa askartelukaupassa.

Kaikkea ostamaani en kuitenkaan tuunaa. Tämä nukke toi mieleen lapsuuteni - minulla oli tyttösenä ihan samanlainen söpöliini, vaalealla puvulla vain.

Metalli on jostain syystä kiehtonut minua viime aikoina. Nytkin romulaatikkoon on kerääntynyt muffinsivuokia, tuikkukippoja, vanha kakkulapio, peltienkeli....
Vinkkinä tuikkukipon kerääjille: kysäiskääpä esim. paikallisesta ravintolasta niitä näin joulun aikaan. Itse sain pussillisen alumiinisia tuikkukippoja eräästä lounasravintolasta - osasivat kerätä tätä heille ongelmajätettä olevaa metallia päiväkoteja/kouluja/askartelijoita varten.

Joulusiivouksia tehdessä päädyin ihmettelemään, miten olenkaan tullut ostaneeksi valkoiset verhot. Ihan vitivalkoiset?! Minä? Meinaako tuo skandinaavinen sisustustrendi tupsahtaa meillekin....? No ei tuumaa. Muistin ostaneeni kesällä kirppikseltä ostamaani (yllätys yllätys) valkoista mekkoa varten violettia väriainetta. Mekossa kun oli muutama pinttynyt tahra, jotka piti saada "piiloon".  Samallahan tuo värjäyksessä menee verhotkin!

Siispä kangasmyssykkä väriaineen ja suolan kanssa pesukoneeseen.

Puuvillaiseen mekkoon väri tarttui tosi hyvin. Vielä jokin päivä jatkan mekon tuunausta, ehkä jotain värikästä pitsiä sinne tänne....

Vaikka väri ei niin vankasti tarttunut verhokankaaseen kuin puuvillaan, olohuone sai ihan uuden ilmeen violetin myötä. Taas on vähän väriä elämässä :)

Saavista seinälle

Keväällä mökillä siivotessani olin heittämässä pois puista saavia, jonka rautavanteet eivät enää pitäneet sitä kasassa. Saavi oli yhtenään palasina lattialla. Hetken mielijohteesta jätin kuitenkin talteen saavin kannen ja kantokahvalliset laudat. Vain sen takia, että puu oli niissä niin kauniisti ja oikeasti vanhan näköistä. Ei siis hajuakaan, mitä niistä tekisin...
Syyskuussa ollut näyttelyni innoitti sitten hyödyntämään nämätkin puukappaleet. Niistä tuli loppujen lopuksi kotimme seinälle taulut. Kauan aikaa suunnittelin ja vääntelin kaikenlaista tavaraa tauluihin, mutta lopulta päädyin pitsiin, männynkaarnasta vuolemiini ja maalaamiini sydämiin sekä alpakasta tehtyihin ruokailuvälineisiin. Niistä syntyi nämä kaksi taulua (jotka jouduin syyshämärän takia kuvaamaan ulkona...). Puhdistin puuosat ennen koristeiden liimaamista tärpätin ja öljyn seoksella, jolloin niistä tuli aavistuksen syvemmän sävyisiä kuin alunperin.

Kaappien kätköistä löytyi koristenauhaa tekstillä "Home sweet home" - siitä taululle tuli nimikin. Ehkäpä olisin halunnut tekstin ihan suomeksi, mutta jouduin nyt tyytymään englantiin (mikä näkyy olevan aika monessa sisustusjutussa valitettavasti vallitseva kieli).

Tämän taulun nimeksi tuli "Jälkikasvu".

Toinen kantokahvalauta jäi vielä odottamaan inspiraatiota. Tai itse asiassa idea on jo, toteutus ei :) Mutta se onkin jo toinen tarina....Nähdään taas!

Ps. Käypä kurkkaamassa blogissa http://jonskuponsku.blogspot.fi/ - siellä on meneillään ihana nappiarvonta!

Isin kolme pientä pöllöä

Viime viikon arkiseen aherrukseen toi jännitystä lumimyräkkä vuorokauden mittaisine sähkökatkoineen. Juhlan tuntua viikkoon toi eilinen isäinpäivä. Pääsimme vasta lauantaina lasten kanssa puuhaamaan lahjaa isille. Aloitimme valkoisesta, puuvillaisesta t-paidasta, jonka olin pessyt aikaisemmin (uusissa vaatteissa on aina jäämiä, jotka voivat haitata värien kiinnittymistä). Kaapista kaivoimme tekstiilivärimme ja -tussimme esille.

Alkuun tarvittiin äidin apua - piirsin paitaan jokaiselle lapselle oman pöllön oksalle nököttämään. Laitoin alustan paidan väliin, jotta värit eivät imeytyneet paidan läpi.

Sitten tarvitsin lasten apua...käsiin siveltiin reippaasti kangasväriä pensselillä ja kädenjälki painettiin yksitellen paitaan. Pöllöt saivat siivet!

Muksut halusivat vielä piirrellä tusseilla lehtiä ja ruusuja oksiin :) Aurinkokin ilmestyi taivaalle. Loppusilitys ja isin uusi pöllöpaita oli valmis.

Myöhästyneet onnittelut vielä kaikille isille!

Virkkausta ja pitsiä

Meillä on eilistä pyhäinpäivää vietetty mm. kynttilöitä polttamalla ja poisnukkuneita muistellen.

Viime viikon ristiäisissä huomasin emännän  hyllyssä vanhan kauniin lankatelineen. Telineessä oli lankojen sijaan laitettu kauniisti pitsiä esille. Muistinpa, että minullakin oli samanmoinen teline, isompi vain, puuladon vintillä. Omani oli aavistuksen pölyinen, ajan saatossa kulahtanut, muutama puolakin puuttui.

Maalivarastostani kaivoin esiin OsmoColorin puuvahan, jolla sain poistettua enimmän lian telineestä. Samalla puu sai suojaavan pinnankin.

Kaapin kätköistä löytyi myös pari puolaakin, jotka sopivat telineeseen. Puhdistuksen jälkeen sain jo rullata tyhjiin puoliin pitsejäni. No, niin työhuoneeni sai yhden koristuksen - hyödyllisen sellaisen - lisää. Pitänee vain vielä löytää pari puolaa jostain lisää...

Viikolla postikin toi odotetun paketin! Nämä ihanuudet, virkatut korvakorut, tulivat Jonskulta http://jonskuponsku.blogspot.fi. Suosittelen lämpimästi visiittiä tähän blogiin - aivan ihastuttavia koruja, taidolla tehtynä :)

Olen minä virkkaillut itsekin, en tosin fiinejä, tarkkuutta vaativia koruja vaan ihan pöydän pyyhkimiseen tarkoitettuja tiskiluutuja. Enimmäkseen olen virkannut tylsiä, kanttisia luutuja, mutta nyt löysin sievän ohjeen kirjasta "Kotilieden paras kesäkirja (2013)". Näiden virkkaus sopii minun sinne-päin luonteeseen vallan mainiosti...

Kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa - palaillaan taasen pian!
Ps. Löysin itseni viimein Pinterestistäkin - sinne yritän varastoida "pahan päivän" varalle ideoita maailmalta - tervetuloa kurkkimaan!

Laminoitu tarrajoulukalenteri

Päätimme kerrankin olla ajoissa ja tehdä lasten kanssa jonkinlaiset omat joulukalenterit, viimeinkin! Suklaaversiot on ihania, vaan muksujen ollessa tietyssä iässä ainakaan kaupan versiot ei tarkoitukseen sovellu - houkutus mussuttaa herkut joulukuun 1.pvä on aika suuri :)

Laatikkoversioita en jaksanut nyt miettiä, kaikille kolmelle kun pitäisi kerätä aika iso pino esim. tulitikkulaatikoita siihen tarkoitukseen. Niinpä ideoimme seuraanvanlaisen tarrakuusen. Piirsin lapsille A4-kokoisen joulukuusen, josta piirsin mallit heidän valitsemilleen pahvinpalasille.

Lapset koristelivat kimalleliimalla, paljeteilla ja tusseilla kuusensa. Osa koristeltiin molemmin puolin, osasta vain toinen puoli. Sen jälkeen annoimme kuusten kuivua ja kaivoimme esille ystävältä lainatun laminointikoneen.

Laminoinnin jälkeen alkoi seuraava vaihe: kuusenjalan teko. Lapset valitsivat värillisiä puuhelmiä ja huopaa, joista jalat tehtiin. Helmet pujotettiin villalankaan  - samalla langalla sidottiin huovalla päällystetty tulitikkulaatikko.

 Samalla askartelulla syntyi ystävän muksuillekin omat kuuset.

Osaan kuusista käytimme kierrätyspahvia.

Nyt meidän pitäisi muistaa vielä kirjoittaa tontulle kirje: "Rakas joulutonttu, ehtisitkö tuoda meidän kalentereiden laatikohin joulukuussa tarroja kuuseen liimattavaksi?"

Eilen oli uusimman kummilapsemme ristiäisetkin. Sinne vein lahjaksi rautalangasta vääntämäni vaaleanpunaisen enkelin sekä askartelemani kortin. Kaikkea kaunista, hyvää ja onnellista pienen ihmisen taipaleelle!