Muuttopuuhia

Ensilumi on tullut tännekin. Vielä viime viikolla sain käydä ihastelemassa pellolla muuttopuuhissa olevia joutsenia. Toivottavasti nämä ehtivät lentää jo kauemmas etelään nyt tulleita lumisateita pakoon!

Neljänkymmenen joutsenen joukossa oli yksi rakastunut parikin, joka näki vain toisensa.

Miten kaunis onkaa syksyinen, puitu pelto ja siellä valkeat joutsenet!

Poikani luokitteli näkemänsä linnut ensin harakoiksi, mutta muutti sitten mielensä: "Ankka".

Minä olen tyytyväinen jäädessäni tänne, omaan kotiini tuli sitten lunta tai ei. Joutsenten muuttopuuhia ihmetellessä tekaisin sitten pari tuulikelloakin. Käytin niissä tuttavani antamia kahvipannun kansia lähtökohtana. Toiseen laitoin somisteeksi lusikoiden lisäksi teesihdin, jonka sisälle ujutin valkoisia helmiä. Toiseen kelloon laitoin keskimmäiseksi somisteeksi hunajalusikan (semmoiseksi minä sen mielsin kirpparilta ostaessani) ja senkin sisälle sain ujutettua valkoisen helmen. Hunajalusikka oli taasen näitä ostoksia "jokin tässä viehättää, vaan en tiedä mikä ja jotain käyttöä minä tälle joskus vielä keksin."

Näistä tuli aika hauskoja, vähän itämaisen ja eksoottisen oloisia koristuksia. Mihinkähän asti ne "ankat" ovat ehtineet jo lentää?

Tee se itse -ideoita puutarhaan

Sainpas ilon liittyä kirjoittelijaksi yhteisblogiinkin! Tässä blogissa esitellään kaikenlaisia ihania ja hassuja ideoita puutarhaan, joita voi ihan itse tehdä! Vain mielikuvitus on rajana. Linkki tähän blogiin löytyy oikeasta reunasta, tervetuloa kurkkimaan sinnekin!

Ja sain uuden lukijankin, Pivin, blogiani lukemaan! Lämpimästi tervetuloa, toivottavasti viihdyt!

Verhostelua

Syksyn tullen ja iltojen pimetessä sitä on ollut aikaa jo ihmetellä elämää sisätiloissakin enemmän. Ja niinhän siinä kävi, että verhoja piti ruveta uudistamaan! Keittiöön piti saada jotain uutta - ja halvalla. Muistinpa sitten jemmanneeni ne vanhat armeijan keittiöpyyhkeet odottamaan juuri tätä hetkeä. Ompelukone siis esille ja verhoja ompelemaan. Pyyhekasasta löytyikin sopivasti ne neljä pyyhettä, jotka tupamme ikkunan leveys vaati. Aluksi ompelin verhot ilman pitsiä, mutta mielestäni ne jäivät kaipaamaan jotain. Se pitsi puuttui. Ei muuta kuin kangaskauppaan ja ostoksille. Kerrankin minulla oli onnea matkassa, löysin juuri sävyltään ja leveydeltään sopivaa pitsiä tarkoitukseeni. Ja pitsiä oli kaupassa sentilleen riittävästi!

Näin aavistuksen sotilaalliset verhot saivat hiukan enemmän herkkyyttä. Krigsmakten ja Försvarsmakten koristavat nyt meidän keittiön ikkunaa kaikessa rauhassa.

Ompelin sitten tyttärillekin uuden kapan heidän kamariinsa. Hello Kitty voitti tällä kertaa prinsessat, kun tytöt valitsivat kuosinsa itse. Jotain erilaista piti heidänkin verhoon  kehitellä. Niinpä päädyin leikkaamaan kapan alareunan "aalloille" ja koristamaan reunan valkoisella kanttinauhalla. Verhosta tulikin paljon kivempi ja elävämpi näin! Ja tytöt tykkäsi.

Syksyä ja kransseja

Syksyn väriloisto alkaa olla lopuillaan. Muutama kylmempi yö vei viimein vielä jokin päivä sitten komeasti kukkineet auringonkukat mennessään. Kehäkukat nostin kukkapenkistä tänään pois, ne olivat jo parhaansa antaneet. Takapihan lepät pudottivat tänään loputkin lehtensä nurmikolle, joka on nyt aivan keltainen.  Tekisi mieli istua pihalla tovi ja ammentaa sisäänsä näitä värejä, jotta jaksaisi sitten tämän tulevan pimeän jakson.

Syksyn kunniaksi piti tehdä itsellekin oveen kranssi. Olimme lasten kanssa kesällä olleet risusavotassa, tai no, pajusavotassa. Huomasimme siinä sivussa, että aika oli otollinen pajunkuorintaan! Otimme ison kasan pajurisuja kotiin ja istuimme tovin portailla pajuja kuorien. Valkoiset pajut vein autotalliin kuivumaan, talvea ja inspiraatiota odottamaan. Kuoret tuumasin jo hetken epähuomiossa heittää pois...Seuraavana päivänä vasta hoksasin kokeilla kranssin pohjan tekoa näistä kuorista, joita oli kertynyt aika kasa. Pienen kasan aina niputtamalla ja rautalangalla yhteen sitomalla sain aikaiseksi ison kranssinpohjan, jonka jätin ulos kuivumaan. Paras tulos olisi tullut, jos kuoret olisi sitonut heti kuorimisen jälkeen, sen verran nopsaan ne olivat vuorokaudessa jo kuivuneet. Oppia ikä kaikki! Kranssi muutti ulkona kuivuessaan väriäkin - siitä tuli kauniin punaruskea. Syksyn värien innoittamana pujottelin kalastajalankaan huopapalloja ja kieputin ne kranssin ympärille. Keskelle vuolin männynkaarnasta vähän isomman sydämen. Tällä kertaa sydän onnistui ilman haavoja! Alan oppia selvästi...

"Toteuta omat unelmasi, 
laula omia laulujasi, 
tanssi omia tanssejasi. 

Luo asioita omalla sydämelläsi ja 
nauti täysillä elämäsi matkasta."

Inspiraatiomatkalla

Viikonloppu kului inspiraatioita hakiessa Seinäjoen Käsityömessuilla. Ja kylläpä niitä inspiraation poikasia sieltä löytyikin! Olonsa tuntee aina kovin pieneksi ja taitamattomaksi, kun käy katselemassa ja ihastelemassa käsityömessuilla suomalaisten kädentaitoja. Kaikenlaista ihanaa, kekseliästä, hauskaa ja kierrätettyä oli nytkin halli täynnä. Meidän tuvan seinää koristaa jatkossa tämä aivan ihana keramiikkataulu "Kristallipallo", tekijänä Tarja Salonranta Jalasjärveltä.

Ja kun pääsen niin harvoin mihinkään askartelukauppoihin, täydensin varastojani nyt kaikenlaisella pienellä tarpeellisella ja kivalla: kimalle- ja ompelulankaa, paperinarua, nauhoja, villaa, kassin kahvoja, mustetta, nappeja.... 

Säätiedotuksessa lupailivat lämpimän syksyn jatkuvan. Perhosille olen jo sanonut tältä kesältä kuitenkin hyvästit - tämä yksi vielä lentelee roskakatoksemme seinällä, auringossa lämmitellen. "Kukkaset" ovat muuten romurautakasasta pelastettuja aarteita. Nauttiessamme kesäisistä ilmoista  minulla on jo kovasti kuitenkin joulu mielessä. Mitähän kaikkea sitä tuliaisistani saan aikaiseksi...sen aika näyttäköön! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Viimeisiä piikkejä viedään

 

Tuhlasin viimeisetkin piikkilankani ja työstin niistä ovikransseja, pallon ja sydämen muotoisia. Rösöistä ja piikkistä elementtiä pehmentämään laitoin huopapalloja, joita jo keväällä aloitin huovuttamaan pääsiäismunien mukana tulleissa muovisissa kuorissa.

Värikästä loppuviikkoa kaikille, pitäkäähän huoli toisistanne!

Vampyyrinkarkotuskaulakorut sekä muita kummajaisten karkottimia

Okei, tästä lähdetään. Jostain syystä ostin kasan talvivalkosipulin varsia. Yllätys yllätys, jotain inspiraatiota varten. Aluksi ajattelin tekeväni kranssin pohjia näistä, vaan varret olivatkin sen verran tukevaa tekoa, jotta eivät ne oikein taipuneet. No, suunnitelma B. Mieleeni tuli tehdä ikkunaan koriste, sellainen pikkanen verho jollain kivalla idealla höystettynä. Punoin levyn, jonka mitat olivat noin 25x30cm. Sidoin varret aina molemmista päistä kiinni pinkillä puuvillalangalla. Pinkillä siksi, että se sointui kivasti varren vihreään. Pinkillä siksi, että sain idean leikata verhoon sydämen muotoisen reiän. Hoksasinpa sitten taasen, jotta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Vaikka varret olivat napakoita, niitä pystyi hyvin leikkaamaan normaaleilla keittiösaksilla. Vaan varret eivät olleet niin napakoita, että olisivat pysyneet kuosissa leikatessani sitä sydänreikää. Niinpä jouduin ompelemaan vielä sydämen reunat kiinni. Sen jälkeen homma jäikin pariksi päiväksi odottamaan jatkojalostusta, mikä taisi olla virhe. Muistin joskus ostaneeni kirppikseltä pikkaraisia värikkäitä puuhelmiä - niistäpä saisi väriä tähän valkosipulitauluun. Ajatuksena oli sitoa taulun alareunaan pallohapsuja, vaan miten kävi....Parin päivän aikana varret olivat kuitenkin vähän jo kuivanneet eli samalla kutistuneet. Vaikka olin kuinka tiukkaan solminut langat varsiin kiinni, ne repsahtivat irti hapsuja laittaessani. Tuumasinpa, jotta paikalleenlaitto olisi liian työlästä. Se siitä projektista. Aina ei kaikki mene nin kuin Strömsössä.

No, mitäs minä sitten tein varsille? Saksein ne saksilla pikkasiksi sentin pituisiksi kappaleiksi ja laitoin likoamaan punajuuriveteen. Idea muistui mieleen kesältä, kun eräs rouva esitteli korujaan. Ne oli tehty mm. punajuurella värjätystä pajusta. Toimisiko idea myös valkosipulin varrella?

Melkein toimi. Päällys varresta oli sen verran tiivistä ja kovaa, ettei se imenyt väriä lainkaan mutta sisus muuttui vaaleanpunaiseksi. Ja koruthan minun piti niistä sitten tehdä. Niistä tuli mielestäni aikasta kauniit, tosi kevyet - eivätkä muuten haise kuitenkaan valkosipulille (eivätkä punajuurelle)! Nämä kaulassa kaiken maailman vampyyrit sun muut kummitukset pysyy loitolla!

 

Vai meninkö sanomaan liian aikaisin? 

Kuka sammutti valot....?