sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kuivattuja herkkuja


Sadonkorjuun edetessä jääkaappi ja pakastin ovat alkaneet täyttyä. Ilmat ovat olleet vielä niin lämpimiä, ettei kellaria ole saanut viileämmäksi. Niinpä tässä vaiheessa satokautta kuivaan osan kesän sadosta.
 
Omenia meille tuli vain pari ämpäriä. Omenapuita on useampi, mutta vasta yksi on kunnolla satoiässä. Osan omenista pakastin lohkoina, osan käytin erilaisiin hilloyhdistelmiin ja loput kuivasin. Omenaporalla poraan siemenkodan pois, sitten viipaloin omenan muutaman millin levyisiksi viipaleiksi, jotka sitten levitän ohueksi kerrokseksi uunipellille. Päälle ripottelen vielä sokeria ja kanelia. Kuivatan omenia uunissa 50 asteessa parisen tuntia uuninluukku auki noin pari senttiä. Hyvä vinkki on laittaa esimerkiksi piparkakkumuotti luukun väliin, jolloin se pysyy auki. Kosteus pääseen näin pois uunista. Parin tunnin kuivatuksen jälkeen vien omenat vielä saunan lauteille pimeään ja huonelämpötilaa vähän lämpimämpään jälkikuivumaan muutamaksi päiväksi. Kun viipaleet on tarpeeksi kuivanneet, laitan ne lasipurkkeihin ja säilytän kaapissa valolta suojattuna. Kaikesta kuivattamisen määrästä huolimatta sain aikaiseksi vain yhden lasipurkin täyteen - lapset nimittäin kävivät popsimassa omenia salaa saunalta.


Tyrniä tuli tänä vuonna hyvin. Meillä tyrnistä tehdään kiisseliä, joka on helppo tehdä valmiista mehusta. Itse teen mehun viinihapon avulla - alla ohje! Mehun säilytän pakkasessa, sillä viileässä mehu säilyy vain jouluun asti. Mehun teosta jää "yli" marjamössöä, jonka myös kuivaan. Levitän lastalla mössön leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ohueksi levyksi ja kuivatan tätäkin sen pari tuntia 50 asteessa uuninluukku raollaan. Saunassa vielä jälkikuivaan tyrnilevyjä. Muutaman päivän päästä sose on kuivannut levyiksi, jonka voi tehosekoittimessa jauhaa rouheammaksi jauheeksi. Tätä jauhoa käytän sitten talvelle mm. myslin seassa tai ripottelen sämpylätaikinaan.


1 kg tyrniä
1,2 l vettä
1/4 tl viini- tai sitruunahappoa
tilkka vettä
sokeria 300 g/1 l mehua
  1. Survo peratut marjat (minä olen tehnyt tätä myös pakastemarjoista). Kaada vesi marjasurvoksen päälle. Liuota viini- tai sitruunahappo vesitilkkaan ja lisää survokseen. Anna seoksen seisoa kaksi vuorokautta viileässä, sekoita muutaman kerran.
  2. Siivilöi mehu siivilävaatteen läpi (tiuha siiviläkin kelpaa mielestäni). Mittaa mehu ja sokeri. Lisää mehuun sokeri ja sekoita, kunnes se liukenee. Pullota. Tarjolle tuotaessa mehu laimennetaan 1:1.
  3. Mehu säilyy hyvässä säilytyspaikassa ilman pastörointia jouluun saakka. Pastöroitu tai pakastettu mehu säilyy aina seuraavaan satokauteen asti. Ja itse olen tosiaan pakastanut mehua. Ja kiisseliä tehdessä olen laimentanut samassa suhteessa kuin mehua tehdää eli 1:1. Ja tämä mehu on sitten hyvää! Puolukasta voi tehdä samalla ohjeella myös mehua.
Pettymyksiäkin tuli tänä vuonna mitä tulee marjoihin. Viime vuonna hommasin kolme Goji-marjan tainta, kaksi niistä talvehti hyvin autotallissa. Yhden laitoin kokeeksi havujen alle ulos, vaan pötkähtihän se. Alkukesästä kukkia näissä pensaissa oli mukavasti, vaan entäs ne marjat....? Yksi ainokainen. Yksi ainokainen Goji-marja tuli. Syön sen sitten antaumuksella, tämän yhden supermarjan (ja tyydyn ensi vuonna kotimaisiin supermarjoihin...).


Ananaskirsikkaa onneksi tuli maisteltavaksi asti kasvihuoneessa. Tämäkin oli muuten lasten herkku, osa kirsikoista on tainnut mennä suuhun vähän raakoinakin, kun eivät ole malttaneet odottaa kypsymistä.


Korjaa sato silloin kun aurinko paistaa.
Espanjalainen sananlasku

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oletpas säilönyt herkkuja:)
minua rupes naurattaa tuo" gogimarja juttusi;))
tosisaan hartaudella saat maiskutella:)
minäkin kyllä kaikenlaista värkkään ,mutta noita omena juttuja "en oo hoksannu".
KIITOS.
...vielä kun keksis miten sais jonku tunnin päivään lisää,näin säilömis/pihan talvikuntoon laittoon:))

-lumiukko-

Nukke kirjoitti...

Hienoa kun jaksat korjata luonnon satoa talteen. Elämänläheisiä posstauksia ja kauniita kuvia blogissasi. Piristät päivääni !!
ps. käänsin tuon lauseen juuri espanjaksi, koska erään sukulaisen mies on espanjankielinen ja aion ilahduttaa häntä postauksella, kuvilla kurpitsan kukista ja tyrneistä. Nautitaan näistä raikkaista syyspäivistä. Kyllä se lumi pian sataa maahan.
terveisin Eija

Tuulenpesä kirjoitti...

Kiitoksia Lumiukko ja Eija! Sadonkorjuuta on tosiaan riittänyt, nyt ehkä pakkaset jo hidastavat kasvua. Mutta sainpas muuten kellarin jääähdytettyä - sain siirrettyä satoa viimein sinnekin. Ja ilo on minun puolellani, te piristätte minun päivääni kommenteillanne!