Vaaleanpunainen viikonloppu

Vietimme viikonloppuna tyttären syntymäpäiväjuhlia. Siellä täällä kodissamme pilkahtelikin vaaleanpunaiset sävyt. Portaanpielessä paloi blogini uskolliselta lukijalta, Lumiukolta, saamani kynttilä.

Terassin ikkunalaudalla paavalinkukka kukkii, lupailee kevättä ja kesää. Ja tuo mieleen samalla rakkaita muistoja mummolasta.

Kävimme lasten kanssa perjantaina paikallisen käsityökeskuksen huopakukkanen-kurssilla. Lasten piirtäessä tein tyttösille pari kukkasta - toinen päätyi hiuskoristeeksi, toinen mekon koristeeksi. Samalla teko-ohjeella pystyi tekemään myös sormuksia (ruususen koko oli silloin kolmasosan tästä rintakorun koosta) . Huovasta leikattiin 5-6 samankokoista ympyrää. Yksi ympyrä toimi pohjana, johon muut neulottiin kiinni. Toinen ympyrä taitettiin kahdesti kolmioksi ja ommeltiin kärjestä kiinni ensimmäisen ympyrän keskelle. Näin ommeltiin kiinni loputkin ympyrät pohjahuopaan. Neljällä "terälehdellä" tuli matalampi ja mielestäni kauniimpi ruusunen kuin jos terälehtiä olisi ollut viisi. Jos aikaa olisi ollut, olisin kokeillut tehdä toisen punaisen ruusun, jossa pohjaympyrä olisi ollutkin vihreä (lehdet). Ehkäpä samalla tekniikalla voisi toteuttaa myös kranssin....

Tyttäreni mietti eräänä päivänä, josko hän isona saisi siivet ja voisi lentää. Äitinä sitä haluaisi, että lasten toiveet toteutuisi vaan tätä en uskaltanut hänelle luvata. Mutta saatoin sentään synttärikakkuun tuunata pienen keijutyttösen (liimasin pikkunukelle siivet ja laitoin sen seisomaan kertakäyttökupista tehtyyn kruunuun, prinsessat kun ovat myös tyttöseni lempijuttuja). Työnsin grillitikun kupin pohjasta läpi, jolla sain teoksen pysymään pystyssä. Kepin päähän ompelin vielä pienen kankaisen viirin, johon tyttäreni kirjoitti nimensä ja uuden ikänsä.

Synttärikorttien seasta löytyi muuten tämä ihana idea!

Ja olinpa minä saanut itsekin jotain valmiiksi juhlia varten - toisen sohvatyynyn (ohje löytyy kirjasta "Tyylikästä virkaten").

Jatketaan vielä palloissa. Huovuttelin aikaisemmin kasan huopapallosia ja niistä virittelin olohuoneeseen verhonpidikkeet (vuorotellen ruskeiden puuhelmien kanssa).

Mutta nyt kahvinkeittoon ja synttärikakun syöntiin.

Mietteitä Ystävänpäivänä

Maailma on tänään ollut pullollaan Ystävänpäivää. Tiedättekös mitä, minulle tuo kaikki hössötys toi heti aamusta huonon omantunnon. Siitä, että olen huono ystävä, kun minulla ei ole aikaa tarpeeksi heille.

  "Elämän ruuhkavuosissa,
kun lapset, työ ja koti vaativat aikaa,
voi olla hankalaa ystävää tavata
- se kaikki niin mieltä painaa.
Mut toivon ett´ ystävyys meidän tää
ois laadultansa vankkaa ja kestävää,
niin että jälkeen kiireisten vuosien
ois elonpolku jälleen yhteinen."

Mietteet ovat olleet koko päivän ystävissä. Mitä ystävyys on? Onko ikuista ystävyyttä olemassa? Teenkö tarpeeksi töitä ystävyyden eteen?

Loppujen lopuksi tulin johtopäätökseen, että ystävyyttä on monenlaista: lyhyempää, pitempää, tiiviimpää, etäämpää. Joskus ystävyys voi jäädä katkolle, katketakin, välillä ystävyys voi puhjeta uudestaan kukkaan. Erilaiset ystävät ja ystävyydet on rikkaus ja turva, niistä koostuu elämän turvaverkko. Ystävät tekevät meistä sen mitä me olemme ja he hyväksyvät meidät sellaisenaan.

Jokainen päivä olkoon ystävien.

"Many people will walk in
and out of your life,
but only true friends will leave
footprints in your heart."
(Eleanor Roosevelt)

Avokadoja ja linnunpönttöjä

Jostain syystä tammikuun jälkeen alkaa aina kutkuttamaan kaikki multahommat. Otimmekin siis varaslähdön lasten kanssa. Aloitimme kevään kylvöt avokadon siemenestä - itse avokado oli joutunut pari viikkoa aikaisemmin pirtelömme sekaan. Siemen jäi sen jälkeen kuivumaan keittiön kaapin päälle, jolloin siitä oli nyt helppo kuoria uloin kerros pois. Leikkasimme tyhjästä mehupurkista yläosan pois ja täytimme sen mullalla (muistaakseni avokado kasvattaa isot juuret, siksi korkea purkki). Laitoimme jo vähän halkeilleen siemenen multaan niin, että kolmasosa siitä jäi mullan yläpuolelle. Sitten liraus vettä päälle. Tämän jälkeen vaaditaan aurinkoa ja kärsivällisyyttä - jälkimmäistä aika paljon! Jokunen vuosi sitten onnistuin tällä tavalla kasvattamaan melkein metrin mittaisen avokadon, jonka valitettavasti unohdin ulos kun ensimäiset syksyhallat tulivat....On mielenkiintoista nähdä, miten iso siemen pikkuhiljaa halkeaa ja sen sisältä alkaa kasvamaan vihreä taimi! Muutenkin on hauska kokeilla erilaisten eksoottisten kasvien siemeniä, mitä nyt sattuu kaupan hedelmätiskiltä löytämään - esim. normaalista kiivistä sain joskus kasvatettua pieniä karvaisia köynnöskasveja. Valitettavasti vain aika monet kasvit kärsivät Suomen talvista eivätkä kestä niitä.

Kevät oli meillä lasten kanssa tänään muutenkin mielessä. Muistin ostaneeni kesällä pari linnunpönttöä - ripustimme ne Eija- ja Seija- myrskyjen viemien pönttöjen tilalle. Ja korjasimmepa vielä yhden katottomankin kodin. Kerrankin olimme tässä puuhassa ajoissa! Nyt sopii vain jäädä odottelemaan ensimmäisiä pesänkatsastajia.

Nyt nämä uudet pöntöt loistavat metsästä, pistävät silmään vähän liian kanssa. Mutta jo syksyllä ne ovat kauniisti vaalentuneet, harmaantuneet - sulautuneet osaksi metsää.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikkiin koteihin!

Ideoita vanhojen ikkunoiden tuunaajille

Jostain syystä vanhat ikkunanpokat on kovastikin muodissa nykyään. Tässäpä siis muutama vinkki niille, joiden nurkissa semmoisia pyörii. Pokia voi käyttää vaikka vanhojen (miksei uusienkin) valokuvien kehyksinä. Tämän idean näin toteutettuna viime kesänä eräässä museossa. Samaisessa paikassa oli toteutettu ikkunanpokasta myös tämä toinen kehys.

 

Itselläni on ollut kauan yksi ikkunanpoka odottelemassa inspiraatiota (ja idean toteuttajaa!). Viimein löysin idean tähän vitriiniin netistä. Isoon vitriinikaappiin oli tehty ovet parista kauniista ikkunasta - kaappi oli todella kaunis! No, minulla oli vain yksi ikkunanpoka...siispä teetätin puusepäntaidot omaavalla tutulla tämän pikkaraisen kaapin seinällemme. Syvyyttä kaapilla on noin 15 cm, sinne siis mahtuu vaikka pieniä, kauniita lasiesineitä. Hommasin kaappiin vanhat ikkunanhelat "lukoiksi", jotta se olisi päällepäin mahdollisimman aidon näköinen. Itse hyllyosa on tehty uudesta puusta, mutta se on käsitelty vanhan näköiseksi. Ikkunanpokille en tehnyt mitään, puhdistin ne  vain kostealla rievulla ja raavein enimmät irtonaiset maalit pois.

 

Löysinpä ilokseni syksyllä vielä toisenkin ikkunanpokan, jossa oli lasit tallella! Tämä taitaa olla tällä hetkellä se suosituin tuunausmuoto, mihin ikkunanpokat pääsevät. Paikallisesta marketista sattui löytymään nämä tarrasanat (Live, Love, Laugh), jotka kooltaan sopivat hyvin ruutuihin. Ainoa, jota vähän kritisoin ja harmittelen, on se, ettei näitä tekstejä tahdo löytyä suomenkielisenä.

Tällaista tällä kertaa, nähdään taasen pian  - eletään, rakastetaan ja nauretaan!

Nukkekoteja ja nukkekoteja

Meillä on lasten kanssa yksi ikuisuusprojekti, nimittäin nukkekoti. Ostin tämän puisen nukkekodin noin kolmisen vuotta sitten, eräs vanhaherra tekee näitä naapurikunnassa. Itsestä tuntuu, ettei koti ole valmistunut paljonkaan vaikka toisaalta...maalasin puuvalmiin kodin kokonaan ylijääneillä talomaaleilla ulkoapäin samoilla väreillä kuin oma kotimme on. Lattiat ja osa seinistä on maalattu, jopa tapetoitu. Ostin myös samalta nukkekodin tekijältä kasan puuvalmiita huonekalujakin, niitä ollaan maalattu sitten askartelumaaleilla. Ja koskapa tämä on aivan lasten leikeissä mukana, olen yrittänyt (liekö onnistuin?) käyttää enemmän värejä kuin olisin "itselleni" tehnyt. Vaatimaton nukkekotimme valmistunee pikkuhiljaa, etsii tyyliään ja asukkejaan...

Onpa minulla haaveena ihan äidin oma nukkekotikin. Sitä varten ostin joskus heräteostona kirpparilta tämän tyylihuonekalun sekä muita tilpehöörejä. Joudunpa vain ajanpuutteen (ja tilanpuutteen) vuoksi toteamaan, että taitaa jäädä haaveeksi. Ehkä teen pikkaraiseen vitriinikehykseen pikkaraisen kamarin, seinälle ripustettavaksi - kaikkia haaveita ei ole tarkoitettu toteutettavaksi vai onko?

 

Mutta meidän naapurin täti on toteuttanut haaveensa! Tässä kuvia hänen yli 10 vuoden projektistaan, valmiiksi nukkekoti ei kuulemma ikinä tule! Jospa minunkin vitriinikaappini on laajentunut kymmenen vuoden päästä näihin mittoihin...

Pari linkkiä niille, jotka haluavat toteuttaa myös nukkekotihaaveensa: nukkekoti Väinölän blogi http://maria-malmstrom.blogspot.fi/  sekä nettikauppa Nukkekoti ja Lelu, www.nukketalo.net.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! 
Ps. Tekniikka ja tietokoneet ovat olleet viime aikoina minua vastaan - siitä johtuen en ole päässyt vastaamaan lukijoille, jotka ovat jättäneet sivuilleni kommentteja - pahoittelen kovasti! Yritän ratkaista ongelman mahdollisimman pian!

Tekemättömien töiden tupa

Pitkästä aikaa olen tuumannut tehdä jotain ihan itselle ja omaan kotiin! Mielenkiintoa olisi tehdä vaikka ja mitä, niinpä sitä on tullut aloitettua montakin projektia. Josko niistä joku joskus valmistuisikin. Ostin jokunen vuosi sitten ryijykankaan haaveissani tehdä portaikkoomme ihan itse ryijyn. No, nyt kaivoin kankaan esille ja sain jo ommeltua sivureunat kanttinauhalla. Aihetta vain vähän aikaa mietein....kunnes näin tyttäreni piirtelevän perhosia! Äidin toiveesta tyttö piirsi useammankin perhosen ja niistä yhden valitsin sitten malliksi. Nyt pitäisi sitten penkoa läpi lankavarastot (joita on kertynyt!). Seuraava askel olisikin aloittaa itse ryijyn ompelu....

Jostain alesta tuli taasen joskus ostettua Tilda-aiheinen ompelutyö. Luulin pakkauksessa olevan lankojen mukana, vaan eipäs ollutkaan. Ehkäpä sen takia aloittaminen on viivästynyt, kuka tietää. No, muistin jotta minulla oli jostain kangaskaupan "tästä saa ottaa" -korista löydetty lankamallistokortti - siinähän minulle erivärisiä lankoja! Itse ompelutyö on niin pieni, ettei sekään haittaa, kun mallilangat ovat aika lyhyitä.

Ja vuosi sitten ostin itselleni punaista ontelokudetta tarkoituksena tehdä sohvatyynyt. Sain virkattua jo ensimmäisen tyynyn, kunnes totesin toisen tyynyn kohdalla ettei kude riitäkään toiseen....ja tietenkään samanväristä kudetta ei täältä meiltä löydy! No, yksi tyyny on siis punainen, yksi puna-valkoinen ja kolmas tulee olemaan valkoinen.

Kuteita on muutenkin pyörinyt työhuoneeni nurkissa "riesaksi" asti, jotta päätin "tuhota" niistä osan kylppärin mattoon. Tähän laitan sekaisin lakanoista revittyjä kuteita sekä trikookuteita, joita löysin kirpparilta syksyllä. Katsotaan nyt saanko näistä mitään tänä vuonna loppuun asti - kevät kohta kurkkii jo nurkan takaa! Ja silloin pitää iskeä taas sormensa multaan...

Vyötärönmetsästäjän pitsa

Jotenkin kummasti aina tähän aikaan vuodesta joka media toitottaa vyötärönmetsästämisestä. Laitanpa minäkin siis korteni kekoon. Tässä teille pitsapohjan ohje, jonka löysin jokunen vuosi sitten karppaajien sivuilta. Se on mahdottoman yksinkertainen tehdä ja todella ruokaisa.

VYÖTÄRÖNMETSÄSTÄJÄN PITSA(POHJA)
purkillinen maitorahkaa
juustoraastetta noin pari desiä
2 kananmunaa
4 rkl vehnä- tai kauraleseitä
3 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja

Nämä kaikki sekoitetaan löysäksi taikinaksi, joka muotoillaan pitsapohjaksi leivinpaperille. Pohjaa paistetaan 200 asteessa ensin 10 minuuttia, jonka jälkeen lisätään täytteet. Pitsaa paistetaan vielä toiset 10-15 minuuttia. Olisin kuvankin laittanut eilen tekemästäni pitsasta, vaan se hävisi jo parempiin suihin (salamia, ananasta, paprikaa, juustoa..). Itse olen tykännyt laittaa  punaista pestoa ketsupin sijaan pohjan päälle. Pestosta tulee sopivasti lisää makua ja särmää pitsaan.

Metsästit sitten vyötäröä tahi et - hyvää ruokahalua ja mukavaa viikonlopun jatkoa Sinulle!