perjantai 28. maaliskuuta 2014

Mustikkametsään ja takaisin


Kevät on täällä ja lumetkin ovat kaikonneet - taas. Metsästä löytyi jo paljaita mustikanvarpuja, niitä kimpullinen maljakkoon siis!



Kotona uskalsi laittaa narsissejakin jo ulos: vanhaan maitohinkkiin, kesäiseen kastelukannuun...


Mistä olikaan tehty kevään ensimmäisen pyryharakan pesä? No tietenkin ruostuneesta piikkilangasta, vihreästä sammalesta ja talven kuivattamasta heinästä!
 

Kranssintekovärkitkin saavissa puhkesivat vaivihkaa kukkaan. Pitkät oksat ovat täynnänsä valkoisia, pehmoisia pajunkissoja!


Ja niin puhkesivat poimimamme mustikanvarvutkin kukkaan maljakossa.


 "Älä hämmästele ihmeitä, odota niitä!"

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Roskiin vaiko ei?

Tuumasin uuden vuoden jälkeen, etten tee mitään lupauksia. Vaan olenpa huomaamattani tehnytkin: "Tavara päivässä pois." Lapsiperheessä varsinkin kaikenlaista kertyy, jos sitä kertyy muutenkin.  Tunnustan askarteluviettini olevan myös osasyy jonkinlaiseen hamsterioireyhtymään...


Olen siis päättänyt, että joka päivä yritän laittaa yhden tavaran tavalla tai toisella eteenpäin: selvästi rikkinäiset ja tuunaamattomat roskiin, lasten pieniä vaatteita kirpputorille, tuunauksia ystäville jne.



Mökkimme seinältä oli tipahtanut lattialle tämä kuparitaulu ja tietenkin irronnut kehyksistään. Roskiin vaiko ei? No, taululla kun oli hitusen tunnearvoa, kysymystä piti pohtia hetken. Muistin "romujen" seassa olleen vanhan puukehyksen metalliverkkoineen. Saisiko niistä uudet kehykset?


No, pitihän sitä tietenkin kokeilla. Hitusen valkoista maalia pintaan ja...



...puuladon ovi sai uuden tilataideteoksen. Ehkä tavaroillekin pitää antaa joskus toinen mahdollisuus.


"Jos et pysty tekemään sitä hyvää, minkä tahtoisit,
tee se hyvä, minkä voit."
Charles Swindon


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Piparintuoksuinen taulu

Sain siskoltani pienen haasteen tehdä "jotain" kolmesta ruosteisesta piparimuotista, joita hän oli käyttänyt lastensa synttärileivonnaisia tehdessään. Pupu, kissa ja luu...hmm....mitähän näistä keksisi?

 

Muistin kaappieni kätköissä olevan kaupasta ostetun kanttisen kranssinpohjan, joka oli vain odottanut sitä inspiraatiota. Pohja oli tehty pienisilmäisestä metalliverkosta ja reunat ohuista puurimoista. Siskon sisustuksen värit tietäen päädyin valkoiseen väriin tuunauksessani. Onneksi on muuten keksitty suihkautettavat maalit - suit sait sukkelaan maalia pintaan (ja vielä tasaisesti!) vähän vaikeampaankin pintaan! Maalasin koko kranssin lisukkeineen valkoiseksi, jätin vain pikkasen puun ja metallinväriä pilkottamaan. Muotteihin porasin muutamat reiät, että sain ne sidottua rautalangalla kiinni verkkoon. Liimasin kuumaliimapistoolin avulla muutaman tuohitähtösen (joita myytiin muuten sytykkeenä!) ja puisen napin kehykseen. Piparkakkumuottiasetelmaan jäi sopivan pieni kolo sanalle "love" - sekin rakentui pienistä puisista kirjaimista. Ja kaikki tämä valkoiseksi, kiitos! Maalin kuivuttua hioin pintaa paikkapaikoin hiomapaperilla auki.


Pupu sai puisen sydämen, johon siskoni saa kirjoittaa lastensa nimet.



Vielä hitunen väriä rusetin muodossa ja valmista on. Tällainen siitä sitten tuli, piparkakuntuoksuinen muistojen taulu.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Lapsellista valokuvausta taasen


Mikähän villitys meille (tai siis minulle) on nyt iskenyt? Jatkoin nimittäin tänään tätä lapsellista luontokuvausta. Homma vie näköjään mennessään. Tuleepa vähän kerrattua samalla biologiaakin, kun miettii luontevia kuvauspaikkoja. Tapiirista en tosin mene vannomaan, tykkääkö oleskella näin kostealla seudulla. Ehkä muut eläimet meni lähemmäs totuutta, kuka tietää. 







Pitänee "eksyä" joku päivä lelukauppaan, jotta saa lisää rekvisiittaa. Lasten loput eläimet onkin jo niin lelun näköisiä, etteivät kelpaa tähän puuhaan. Mutta - siihen asti kirjoittelemisiin ja mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Arjen askareita ja villiä luontokuvausta


Olen päässyt yllättämään itseni - aloitin viimeinkin tekemään suunnittelemaani ryijyä. Projekti polki vähän aikaa paikoillaan, kun minulla ei ollut ideaa/kuvaa vaan sekin ratkesi yhtenä päivän tyttäreni piirustuksia katsoessa. Perhonen! Sitten projekti tyssäsi, kun aloin miettiä värejä. Vaan senkin ratkaisin viimein: tausta tulee olemaan vaalea (kaikkea valkoisesta harmaaseen, beigeen ja vaaleankeltaiseen, ruskeaankin) ja perhonen violetinsävyinen - tyttären lempiväri. Lankoina käytän jämälankoja, jotka ovat jääneet muista värkkäyksistä yli. Vaaleat langat sekoitin eli kerin kaksi erisävyistä lankaa keskenään. Näin saan enemmän sävyjä pintaan. Hidasta homma on, varsinkin kun suunnittelee työtä ja samalla tekee sitä...


Tilda-kirjontatyönkin sain viimein valmiiksi. Lisäsin pintaan vielä hitusen kangasväriäkin. Muuten olen työhöni tyytyväinen, vaan teksti kuvan yläpuolella jäi vähän epäselväksi. Ehkä olisi pitänyt käyttää tummempaa lankaa ja kirjoa eri tyylillä. Tähänkin työhön käytin eräästä kangaskaupasta saatuja mallilangan pätkiä. No, tämä projekti jäi odottamaan lopullista ideointia. Tuleeko tästä tyyny, laukku, taulu....?

Vaihtelun vuoksi kaikkiin askarteluihin hipsastiin lasten kanssa ulos harrastamaan luontokuvausta. Kaikenlaista sitä keväisestä Suomen luonnosta löytyikään, kun oli oikein tarkkana!













Hauskaa tulevaa viikkoa kaikille teille -"arkea kai eniten mahtuu elämäämme, saa siitä silti juhlavan, jos pienet ilot näämme!"