Räsymattoja, kortteilua ja viikon kirppislöydöt

Taannoin lupasin siskolleni tehdä hänen häälahjaksi saamastaan pussilakanasta räsymaton. Heidän koiransa oli onnistunut repimään ison reiän lakanaan, eikä sitä kannattanut enää paikata. Sisko kuitenkin halusi vielä jollain lailla säilyttää lahjaksi saamansa lakanan. Nyt viimein sain siitä revittyä kuteen ja virkattua pienen vessanmaton. Aikaisemmin tein lakanasta jo heidän tytölleen kesämekon.

Meidän vessaankin tein vanhoista tyynyliinoista räsymaton. Värit sattuivat passaamaan hyvin seinätauluihin.

Ja sitten piti tehdä vaihteeksi korttejakin. Kummipoikamme täyttää 15 vuotta, hänelle siis moottoripyöräaiheinen kortti.

 Ystävän 6 vuotta täyttävälle tyttöselle tein aavistuksen pääsiäiseen vivahtavan synttärikortin..

Ja sitten pari pääsiäiskorttiakin piti laittaa postiin :)

Joskus olen tainnut mainita, että olen intohimoinen kirppareilla kiertäjä. Tällä viikolla löysin itselleni kirjan "Suomalainen mosaiikkikirja" sekä tarvikepaketin rautalanka-askarteluun ohjeineen.

Aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

Huopuneiden uusiokäyttöä

Heissan taasen! Jokunen aika sitten, itse asiassa jo parisen vuotta sitten, virkkasin itselleni huovutettavasta langasta kassin. Olin löytänyt ihanan harmaata lankaa, josta tosiaan haaveilin itselleni jonkinlaista talvikassia. Virkkasinkin sen, vaan enpä ollut tyytyväinen lopputulokseen. Lähinnä se jäi vaivaamaan, kun en saanut virkatuista kahvoista tarpeeksi vankkoja - näin kassin sisälle ei voinut laittaa paljoakaan tavaraa. Kassi kun itsessäänkin jo painoi jonkin verran, kokoa kassilla oli n. 30x 30 cm. No, tämä tekele jäi työhuoneeni nurkkaan miettimistä ja inspiraatiota odottamaan...

No, nyt talven innoittamana löysin tällekin käyttöä! Poistin kahvat tykkänään, lisäsin ohutta vanua sisälle ja ompelin napinlävet kiinni, jottei vanu karkaile mihinkään. Tästä kassista tuli nyt siis istuinalunen ulos kylmään talvisäähän: pulkan kyytille, nuotiolle...tadaa!

Sitten toinen huovutustuunaus! Vaatekomerossani oli kauan kummitellut mieheni tätin tekemä villaneule, joka oli kuitenkin ihan liian pieni minulle. Tunnesyiden ja kauniin kuvion takia en sitä ollut raaskinut laittaa kuitenkaan pois. Jotakin oli keksittävä...

Kassi. Tein siitä kassin. Muutama kerta pesukoneessa 60 asteessa, jotta huopunutta neuletta pystyi leikkaamaan saksilla. Muotoilin neuletta lähinnä leikkaamalla selästä palasen, jotta sain kassille kahvat. Pykäpistoilla koristelin kahvan reunat sekä ompelin pohjan kiinni. Ja vielä kerta koneessa huovuttaen.

Puiset kahvat vielä mukaan tuunaukseen sekä virkattu (ja huovutettu) lumihiutale koristeeksi. Nyt minulla on sievä talvikassi - ja muistot kulkee mukana!

Ja kummitytön synttäritkin piti muistaa, kortti lähtenee huomenna postissa....

Paperiaskartelua

Vanhimmalla lapsella oli tulossa kaverisynttärit ja halusimme jotain itse tehtyäkin mukaan. Tekaisimme yhdessä lasten kanssa uusimman Ihana-lehden ohjeiden mukaan koira-aiheisen rasian, jonne piilotimme merirosvopyyhekumin. Teemaa jatkaen tein myös pikkumiehelle kortin. Ostin aikaisemmin syksyllä eräältä rouvalta kasan paperiaskartelutavaroita - hän kun oli lopettelemassa puuhaansa. Niiden seassa oli mm. tämä ihana kolmiulotteinen merirosvopoika.

Jännittävää viikonlopun jatkoa kaikille!

Kolvaamista ja kirjainmerkkejä

No hupsista! Mun tauko venähti sitten vähän pidemmäksi kuin aioinkaan! Ne on nämä ruuhkavuodet mitkä aiheuttaa sen, että kaikkeen ei kertakaikkiaan ehdi edes juosten :)

Kaikenalaista pientä on tullut kuukausien aikana tehtyä, ei mitään kovin isoa. Ja projekteja, jotka on voinut vauhdista jättää kesken. Jos nyt kokeilisin jälleen silloin tällöin jotain päivitellä, omaksikin iloksi.

Isäni täytti vuosia ja siitä inspiroituneena päätin kaivaa kolvin jälleen esille. Isäni on innostunut kuvaamaan maakotkia kuvauskojullaan, joten siitä aihe. Hän on myös sahannut minulle näitä puukiekkoja juurikin tämmöistä tarkoitusta varten.

Kolvaaminen on siitä vaativaa hommaa, että jo tehtyä jälkeä ei voi enää pyyhkiä pois. Aika rennolla kädellä ja tunteella työtä saa tehdä. Tämän kotkan luonnostelin puuhun karkeasti lyijykynällä. Noin tunnin ahertamisen jälkeen työstä tuli tällainen:

Isäni kun tietää askarteluharrastukseni, toi minulle laatikollisen pahvikiekkoja. Niitä löytyi eräästä yrityksestä, joka tekee pahvilaatikoita. Lapsethan niistä jo liimaili jos minkälaisia rakennelmia, pupuja ja aurinkoja. Minä tein oman versioni, pari kirjanmerkkiä ystäville, joilta olin lainannut pari kirjaa.

Kirjanmerkin taakse kirjoitin mietelauseet, jotka mielestäni sopivat kyseisille ihmisille. Aforismejä netistä löytyy mm. täältä:  http://hipit.fi/mietelauseita-ja-aforismeja-elamasta-elamanviisauksia

Mutta olipa kiva jälleen tulla tänne, piiiiiiiiiitkästä aikaa! Yritän päivitellä jotain tekemisiäni tulevaisuudessakin, suonette anteeksi kuitenkin harvemmat päivitykset, hätäisesti otetut valokuvat ja omituiset kirjoitusvirheet! Nähdään!

Lasten kanssa värkättyä

Mitähän tämä yllätyspussi sisältää? Ompelin ystävän pojalle synttärilahjaksi pussukan, jossa on pienelle konemiehelle tärkeitä kuvia: traktoreita, autoja, puimureita...

Sisälle tehtiin harmaasta laudasta ristinolla-peli. Sahasin 20 x  20 cm kokoisen palasen harmaasta laudasta, johon piirsin mustalla permanent-tussilla viivat. Lapset saivat kerätä pieniä kiviä ja maalata ne akryylimaaleilla. Pelinappuloiden kuivuttua lakkasin ne vielä. Tämän pelin voi helposti pussissa ottaa vaikka matkalle mukaan.

Oma tyttäreni innostui muuten myöskin tekemään oman versionsa näistä rikkoutuneista kukkaruukuista. Aidan hän teki jäätelötikuista - liimaten ja maalatan. Symppis, eikö totta?

Meilläkin vietettiin jälleen synttäreitä. Tyttöset saivat askarrella kesäiset kirjanmerkit itselleen. Muksut piirsivät ensin tussilla kukkasia pahville ja liimasivat perhoset. Sen jälkeen kortit kävivät laminointikoneessa. Tein merkkeihin reiät, johon voitiin  pujottaa paperinarut. Naruihin tytöt olivat sitä ennen pujotelleet valitsemansa helmet. Näistä tuli kyllä sieviä merkkejä - minäkin sain omani!

Värikästä ja inspiroivaa loppuviikkoa kaikille!

Tapettitaulu

Jokin aika sitten tuunailin vanhasta ikkunanpokasta taulun olohuoneemme seinälle liimaamalla siihen kaupasta ostetun valmiin tarratekstin. Mutta nyt kyllästyin siihen. Jotain muuta piti pokaan kehitellä. Väriä, jotta se erottuisi seinästä.

Niinpä revein tekstit irti ja pyyhälsin paperivarastolleni. Joskus aikoinaan olin saanut rautakaupasta vanhoiksi menneitä tapettimallikansioita, joista löysinkin sopivat kuviot (ja tarpeeksi suuret palaset) tarkoitukseeni. Leikkasin kolme samankokoista arkkia samasta mallisarjasta, jolloin sain tauluun yhtenäisen ilmeen. Ylimmäisessä ruudussa on kasvi/lintuaihe sinisellä pohjalla, keskimmäisessä sama kuvio vihreällä pohjalla ja alimmaisessa ruudussa samasta sarjasta kaislikko/ruohoaiheinen kuvio.

Paperiarkit kiinnitin yksinkertaisesti ikkunan taakse maalarinteipillä. Ja siinä on valmiina uusi taulumme - ja aikaa meni noin puoli tuntia :) Ja tästä tykkään huomattavasti enemmän kuin aikaisemmasta tekstitaulusta! Värikästä viikonjatkoa kaikille!

Adressin tekoa

Jos elämään mahtuu paljon iloa, mahtuu siihen monesti suruakin. Nyt jouduin tekemään ystävälleni suruadressin.

Olen halunnut tehdä suruadressit itse, näin niistä saa henkilökohtaisemman ja persoonallisemman. Lähtökohdaksi olen tavannut ottaa valkoisen/luonnonvalkoisen, paksun kartongin kanneksi ja samaa sävyä olevan ohuemman paperin sisäsivuksi.

Yleisilmeen olen pitänyt hillittynä ja yksinkertaisena. Nyt liimasin kanteen kauniin pienen "kakkupaperin", josta tuli talviset lumihiutaleet mieleeni. Keskelle liimasin kukan kuvan, joka myös mielestäni sopi vuodenaikaan.

Kulmiin tein koristeet Fiskarsin Scrap Boss-kohokuviointilaitteen avulla. (Tällä välineellä saa näppärästi erilaisten valmiiden koristelevyjen avulla kohokuvioita askarteluun.) Sisäpaperin liimasin kevyesti selästä kiinni kanteen paperiliimalla. Kultaisesta virkkauslangasta virkkasin vielä nauhan selkään, joka myös pitää paperit kiinni toisissaan.

Värssyjä adresseihin löytyy nykyään monestakin paikasta, mm. erilaisista värssykirjoista ja netistä, vaikka hakusanalla "suruvärssy". Tässä muutama linkki:

www.kuolinilmoitukset.fi
callankukka.fi/varssyt
www.hautajaisjuhlapalvelu.fi/suruvarssyja
www.kataisenkukka.fi/varssyt.php
www.huiskula.fi
www.positiivarit.fi/suru

Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk’ katoaa -
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
Eino Leino

Joulustelua

Alkusyksystä tein näyttelyyni tämän moponvannekranssin: katajaa, kanervaa ja pihlajanmarjoja. Kuukausi sisätiloissa varmisti sen, jotta koristus kuivasi ja rapisi kovastikin jo lattialle. Kranssi tarvitsi joulupäivitystä...

Syksyisen myrskyn jäljiltä pihaltamme löytyi ylimääräisiä männynoksia, jotka joutivat nyt tähän projektiin. Sekaan laitoin vielä katajaa ja männynkäpyjä. Ja onko joulua ilman punaista väriä? Sinne tänne punaisia omenia, helmiä...Viime silauksena ystävältä saatu peltinen sydän ja kranssi oli valmis ripustettavaksi - tällä kertaa kuitenkin ulos. Ja seinälle, sillä massiivisen kokonsa puolesta kranssi ei passannut ulko-oveemme.

Tässä tyttäreni tekemä joulukranssi, jonka hän teki viime viikolla kyläkoulullamme järjestetyssä jouluaskarteluillassa. Tämä koristus päätyi leikkimökin seinälle.

Tämän koivuisen tontun takana on yritys nimeltä Roporunnaajat (www.roporunnaajat.fi). Jo viime vuonna ihastelin näitä otuksia, ja nyt viimein sain ostettua meidänkin portaanpäähän yhden tonttusen toivottamaan hyvää joulumieltä.

Joulukorttien kanssa olen ollut ajoissa liikenteessä. Tällä kertaa liimailin punaiselle kartongille vintage-aiheisia joulukuvia, lapset tekivät omansa lähinnä Disney-aiheisista joulukuvista. Uusimmasta Taika-lehdestä löysin kopioitavia joulukuvioita kuvien alle.

Huomaan saaneeni lisää lukijoita - lämpimästi tervetuloa Väkertäjä!

Voi kunpa tuota lunta ja pakkasta tulisi...

Laminoitu tarrajoulukalenteri

Päätimme kerrankin olla ajoissa ja tehdä lasten kanssa jonkinlaiset omat joulukalenterit, viimeinkin! Suklaaversiot on ihania, vaan muksujen ollessa tietyssä iässä ainakaan kaupan versiot ei tarkoitukseen sovellu - houkutus mussuttaa herkut joulukuun 1.pvä on aika suuri :)

Laatikkoversioita en jaksanut nyt miettiä, kaikille kolmelle kun pitäisi kerätä aika iso pino esim. tulitikkulaatikoita siihen tarkoitukseen. Niinpä ideoimme seuraanvanlaisen tarrakuusen. Piirsin lapsille A4-kokoisen joulukuusen, josta piirsin mallit heidän valitsemilleen pahvinpalasille.

Lapset koristelivat kimalleliimalla, paljeteilla ja tusseilla kuusensa. Osa koristeltiin molemmin puolin, osasta vain toinen puoli. Sen jälkeen annoimme kuusten kuivua ja kaivoimme esille ystävältä lainatun laminointikoneen.

Laminoinnin jälkeen alkoi seuraava vaihe: kuusenjalan teko. Lapset valitsivat värillisiä puuhelmiä ja huopaa, joista jalat tehtiin. Helmet pujotettiin villalankaan  - samalla langalla sidottiin huovalla päällystetty tulitikkulaatikko.

 Samalla askartelulla syntyi ystävän muksuillekin omat kuuset.

Osaan kuusista käytimme kierrätyspahvia.

Nyt meidän pitäisi muistaa vielä kirjoittaa tontulle kirje: "Rakas joulutonttu, ehtisitkö tuoda meidän kalentereiden laatikohin joulukuussa tarroja kuuseen liimattavaksi?"

Eilen oli uusimman kummilapsemme ristiäisetkin. Sinne vein lahjaksi rautalangasta vääntämäni vaaleanpunaisen enkelin sekä askartelemani kortin. Kaikkea kaunista, hyvää ja onnellista pienen ihmisen taipaleelle!

Ikuisuusprojekteja

Sain joulupakettiin valmiiksi viimein tämän pitkällisen projektin, paperikranssin. Aikoinaan opiskeluaikoina vuosia sitten värjäsin luonnonkasveilla paperinarua ison kasan. Toissa jouluna hoksasin sitten kutoa näistä erivärisistä paperinaruista valokranssin (kasaustyön sain valmiiksi vasta nyt menneelle joululle). Tein työn ilman ohjetta, vaan homma hoidettiin mututuntumalla. Tästä ei siis tullut perinteinen valkoinen valokranssi sillä käytin 4 erisävyistä paperinarua. Sitä en enää  muista, millä kasveilla aikoinaan värjäystyön tein. 

Toisen pitkällisen prosessin sain loppiaiseksi valmiiksi. Tällä kertaa tein jotain itselleni! Tämän työn materiaalit ja ohjeet sain jo toissajouluna lahjaksi. Nyt viimein päätin saada "Poutapilven" valmiiksi, takarajaksi asetin loppiaisen. Jos se silloin ei olisi valmiina - saisi sen tekeminen siirtyä taas vuodella. No, sain valmiiksi työn vaikka jouduin kerran purkamaankin puolivalmiin väsäyksen. Miten ihmeessä olinkin saanut työn kierteelle....?