Nopeita sisustustauluja

Tervehdys pitkästä aikaa! Arki pyörii pikkuisten kanssa niin sukkelaan, ettei tahdo ehtiä blogia niin tiuhaan päivittämään. Mutta nyt hitusen jotain...

Tässä jo jokin aika sitten minua alkoi tympäistä muutamat paljaat kohdat pirttimme seinillä, piti saada nopsaan ja edullisesti seinän täytettä. No, innostuinpa minäkin sitten muotivirran mukana askartelemaan finfoamista ja vanhoista kankaista tauluja!

Ystävältä saatu turkoosinvärinen pallokangas oli kuin valettu kotitoimistomme seinälle muistitauluksi. Kangas on kiinnitetty finfoamiin "niittaajapyssyllä".

Tyttöjen kamariin tein parikin iloisen väristä taulua (vanhoja lakanoita) - toiseen hyppäsivät kiinni heidän tekemänsä hamahelmiotukset sekä mummoni aikoinaan virkkaama perhonen.

Poikien kamariin tuli myös taulu vanhasta Muumi-lakanasta. Nämä käyvät taulusta ihan siltään tai sitten niihin voi vaikka ripustella koruja, piirustuksia...

Naapurin tätille ehdimme tehdä kortinkin, uusi koti ja eläkkeelle pääseminen on juhlimisen arvoista!

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.  

- Eeva Kilpi -

Ihanaa Naistenpäivää sunnuntaina 8.3.2015 teille kaikille Ihanaisille Naisille!

Lisää Madonnaa

Innostuin sitten tekemään lisää Madonna ja lapsi -aiheisia tauluja ystävilleni. Ensimmäisen taulun lähtökohtana oli kuparinvärinen palkintolautanen, puinen koristelautanen ja jälleen eebenpuinen korunosa, jossa on äiti ja lapsi. Tälläkin kertaa sahasin ja veistin korunosasta ylimääräiset palaset pois, jonka jälkeen maalasin sen kultaisella spraymaalilla. Ihmettelen vain, miten kukaan on voinut veistää tähän eebenpuuhun tällaisia kasvojen jälkiä - niin kovaa materiaalia se on! Minä sain vaivoin aikaiseksi jotain rautasahalla ja todella terävällä veitsellä.

 Tämä ensimmäinen taulu sai mukaansa myös väsäämäni runon:

"Lapseni.
Minä annan sinulle sen,
mitä minulla on.
En enempää enkä vähempää.

Minä annan sinulle sen,
mitä minä olen.
En enempää enkä vähempää.

Lapseni.
Sinä olet minun,
et enempää etkä vähempää."

Toisen taulun lähtökohtana oli ystäväni talon vintiltä löytynyt vanha, puinen (luultavasti) kangaspuiden osa. Puhdistin sen öljyn ja tärpätin seoksella. Enempää en halunnut sille tehdä, koska se oli sellaisenaan jo todella kaunis. Lisäksi lopullisessa asennossaan se muistuttaa H-kirjainta, millä kirjaimella ystävän kodin nimi alkaa. Tämän jälkeen oli taasen vuoro sahata rautasahalla ylimääräiset palat pois korunosasta ja maalata se. Tässä sitten lopputulos:

Kiitos Lumiukolle kommentista - kiva, että tykkäsit sekä Madonna-taulusta, runosta että Posti-Paten tuomisista! Oikein ihanaa syksyä sinulle!

Huomenna meidän perheessä alkaa uudenlainen arki, mikä taitaa valitettavasti näkyä harvempana blogipäivityksenäkin. Yritän kuitenkin aina silloin tällöin muistaa teitä pienillä tuunauksillani ja värkkäyksilläni. Värikästä ja inspiroivaa syksyn jatkoa kaikille - palaillaan taasen!

Vielä äidille ja lapselle

Ystäväni perheeseen syntyi kuluneella viikolla tyttövauva. Tein myös heille Äiti ja lapsi -aiheisen taulun. Tässä lähtökohta - puunvärinen kori, muffinsivuoka, metallilautanen ja puinen korunosa:

 Ja tässä pienellä tuunauksella lopputulos:

Sahasin puisesta korunosasta ylimääräisen tapin alhaalta pois. Vuolin myös takaosasta vähän pois, jotta sain liimattua kultaiseksi maalatun äiti-lapsi -hahmon muffinsivuokaan kiinni. Tämän kokonaisuuden liimasin vielä lautaselle, joka kiinnitettiin vielä valkoiseksi maalatulle korinpohjalle. Korin taakse liimasin taulukoukun.

Näillä Anna-Mari Kaskisen sanoilla toivotan tälle perheelle ja uudelle tulokkaalle kaikkea hyvää! Kuin myös sinulle, lukijani! Sunnuntai jatkuu ei herkullisella porkkanakakulla vaan maailman parhaalla pannukakulla!

"Silloin kun sinä synnyit,

paistoiko aurinko?
Oliko taivaalla pilvi,
tähtien karkelo?

Silloin kun sinä synnyit,
olihan kaunista niin.
Lapsonen, et tiedä,
kuinka sinua odotettiin."

Äiti ja lapsi

Täällä jälleen - pitkän tauon jälkeen. Kesä tuli ja meni, toi tullessaan minulle niin monta projektia yhtäaikaa, ettei aika vain riittänyt blogin kirjoittamiseen! Mutta nyt yritän jälleen päivitellä silloin tällöin jotain tänne :)

Huomaan saaneeni uuden lukijankin - tervetuloa mukaan!

Keväällä ystäväni toi minulle synttärilahjaksi kasan metalliromua. Niistä yksi, kakkuvuoan pohja, päätyi tämän seuraavan työn "pohjaksi". Kesällä löysin kirppikseltä metallisia muffinsivuokia - niistä tämä erikoisemman mallinen päätyi "sädekehäksi" tauluun. Keväällä taasen blogini lukija Lumiukko lähetti minulle laatikollisen puusta veistettyjä ihmisen kasvoja. Joukossa oli myös näitä, joissa äiti katsoo lasta. Maalasin vain tummanruskean korunosan kultaiseksi. Näistä yhteen kasattuna syntyi tämä hiukan madonnamainen taulu "Äiti ja lapsi". Kakkuvuoan lahjoittanut ystäväni kirjoitti aiheeseen liittyen runonkin:

Kauneimman kuvan näin äskettäin
- Äiti ja lapsi sylikkäin
Katsoivat hellästi toisiaan päin
Ja virkkoivat viimein näin;

"Lapsi-kulta mitä sinä katsot?"
"Katson kaunista kaikkeutta,
Suojassa maailman tuulilta
Katson viisautta ikiaikain,
Janoan rakkautta huulilta.
Katson kuorensa lainannutta,
Hiekanjyvän ottanutta."

"Äiti-kulta, mitä sinä katsot?"
 "Katson itseni kuvajaista,
Kauneimman lammikon pinnalla
Katson laineilla laulavaista,
Aarretta omalla rinnalla.
Katson kuoressa kasvattamaani,
Helmeksi hioutunutta"

Roskiin vaiko ei?

Tuumasin uuden vuoden jälkeen, etten tee mitään lupauksia. Vaan olenpa huomaamattani tehnytkin: "Tavara päivässä pois." Lapsiperheessä varsinkin kaikenlaista kertyy, jos sitä kertyy muutenkin.  Tunnustan askarteluviettini olevan myös osasyy jonkinlaiseen hamsterioireyhtymään...

Olen siis päättänyt, että joka päivä yritän laittaa yhden tavaran tavalla tai toisella eteenpäin: selvästi rikkinäiset ja tuunaamattomat roskiin, lasten pieniä vaatteita kirpputorille, tuunauksia ystäville jne.

Mökkimme seinältä oli tipahtanut lattialle tämä kuparitaulu ja tietenkin irronnut kehyksistään. Roskiin vaiko ei? No, taululla kun oli hitusen tunnearvoa, kysymystä piti pohtia hetken. Muistin "romujen" seassa olleen vanhan puukehyksen metalliverkkoineen. Saisiko niistä uudet kehykset?

No, pitihän sitä tietenkin kokeilla. Hitusen valkoista maalia pintaan ja...

...puuladon ovi sai uuden tilataideteoksen. Ehkä tavaroillekin pitää antaa joskus toinen mahdollisuus.

"Jos et pysty tekemään sitä hyvää, minkä tahtoisit,
tee se hyvä, minkä voit."
Charles Swindon

Minä en osaa leipoa muffinsseja

Olen jo aikaa sitten todennut ettei minusta ole leipojaksi. Päätinpä siksi kierrättää muffinsivuokani johonkin muuhun käyttöön (olipa muutama vuoka jo vähän ruosteessa eli joutivatkin tuunattavaksi).

Jo ennen joulua minulla oli mielessäni idea kranssista, jossa voisi hyödyntää sekä metallisia muffinsivuokia että kynttilänpoltosta jääneitä alumiinisia tuikkukippoja. Alunperin tarkoituksenani oli lisätä tähän kranssiin patterilla toimiva led-valo. Suunnittelin laittavani aina yhden valon vuoan läpi kukan keskelle, porasinpa jo reiätkin valmiiksi.

 Vaan joulu tuli ja meni, hiipui samalla kynttilöiden ja lamppujen polttaminenkin. Kranssin päätin kuitenkin toteuttaa.

Ja tällainen siitä sitten tuli. Tuikkukipot on taitettu lehden muotoon, päähän on vasaralla ja naulalla tehty pieni reikä kiinnitystä varten. Muutaman lehden vasaroin sileäksi, mutta silloin niistä tuli mielestäni liian siloisia, kuhmuraisemmat olivat luonnollisempia. Kukan keskelle ja kranssin vanteen ympärille laitoin helminauhoista purettuja helmiä.

Väriähän tähän kranssiin olisi saanut vaikka värillisillä helmillä tai rautalangalla.

Mutta tämä kelpaa minulle. Jos ei muffinsinteko onnistu, tehdään sitten jotain muuta.

"Kun elämä tarjoaa sinulle sitruunan, tee siitä mehua. Kun kohtaat miinuksen, keksi miten siitä voi tehdä plussan."

Mietteitä Ystävänpäivänä

Maailma on tänään ollut pullollaan Ystävänpäivää. Tiedättekös mitä, minulle tuo kaikki hössötys toi heti aamusta huonon omantunnon. Siitä, että olen huono ystävä, kun minulla ei ole aikaa tarpeeksi heille.

  "Elämän ruuhkavuosissa,
kun lapset, työ ja koti vaativat aikaa,
voi olla hankalaa ystävää tavata
- se kaikki niin mieltä painaa.
Mut toivon ett´ ystävyys meidän tää
ois laadultansa vankkaa ja kestävää,
niin että jälkeen kiireisten vuosien
ois elonpolku jälleen yhteinen."

Mietteet ovat olleet koko päivän ystävissä. Mitä ystävyys on? Onko ikuista ystävyyttä olemassa? Teenkö tarpeeksi töitä ystävyyden eteen?

Loppujen lopuksi tulin johtopäätökseen, että ystävyyttä on monenlaista: lyhyempää, pitempää, tiiviimpää, etäämpää. Joskus ystävyys voi jäädä katkolle, katketakin, välillä ystävyys voi puhjeta uudestaan kukkaan. Erilaiset ystävät ja ystävyydet on rikkaus ja turva, niistä koostuu elämän turvaverkko. Ystävät tekevät meistä sen mitä me olemme ja he hyväksyvät meidät sellaisenaan.

Jokainen päivä olkoon ystävien.

"Many people will walk in
and out of your life,
but only true friends will leave
footprints in your heart."
(Eleanor Roosevelt)

Viime hetken yllätys ystävälle

Ehdinpä ilahduttaa vielä ystävääni ennen joulua! Tarkoitukseni oli syksyllä tehdä jonkinlainen risuasetelma ystäväni puusaaviin, vaan jotenkin tuo aika riensi enkä saanut aikaiseksi. Tein sitten saaviin vähän isomman jouluasetelman. Jäkälää, sammalta, pajua, vanha soppakauha, tuohikippo, metallisydän, savitonttu ja -mato. Niistä on ystävän jouluyllätys tehty.

Eilen muuten vielä oli maa melkein musta, vaan tänään saatiin lunta! Saimme sittenkin Valkoisen Joulun.

Kun maass´on hanki ja järvet jäässä 

ja silmä sammunut auringon, 

kun pääsky pitkän on matkan päässä

 ja metsä autio, lauluton, 

käy lämmin henkäys talvisäässä, 

kun joulu on! 

Rauhaisaa ja Kaunista Joulua Teille kaikille!

Muistoja

Ei pieniä sanoja,
ei suuria tekoja.
Vain muutama sydämen lyönti
ja rajattomasti rakkautta.
Enkelin laulua ja suunnatonta surua.

Muistorikasta Pyhäinpäivää kaikille!

Aika ei pysähtynytkään,
vaikka niin luulin.
Kello käy,
päivät ja yöt kuluvat.
Elämä jatkuu,
sinun siellä,
meidän täällä.
Tiemme yhtyvät vielä,
joskus,
jossain.

alimmainen runo: Sinä olit lahja/Riitta Hämäläinen

Syksyä ja kransseja

Syksyn väriloisto alkaa olla lopuillaan. Muutama kylmempi yö vei viimein vielä jokin päivä sitten komeasti kukkineet auringonkukat mennessään. Kehäkukat nostin kukkapenkistä tänään pois, ne olivat jo parhaansa antaneet. Takapihan lepät pudottivat tänään loputkin lehtensä nurmikolle, joka on nyt aivan keltainen.  Tekisi mieli istua pihalla tovi ja ammentaa sisäänsä näitä värejä, jotta jaksaisi sitten tämän tulevan pimeän jakson.

Syksyn kunniaksi piti tehdä itsellekin oveen kranssi. Olimme lasten kanssa kesällä olleet risusavotassa, tai no, pajusavotassa. Huomasimme siinä sivussa, että aika oli otollinen pajunkuorintaan! Otimme ison kasan pajurisuja kotiin ja istuimme tovin portailla pajuja kuorien. Valkoiset pajut vein autotalliin kuivumaan, talvea ja inspiraatiota odottamaan. Kuoret tuumasin jo hetken epähuomiossa heittää pois...Seuraavana päivänä vasta hoksasin kokeilla kranssin pohjan tekoa näistä kuorista, joita oli kertynyt aika kasa. Pienen kasan aina niputtamalla ja rautalangalla yhteen sitomalla sain aikaiseksi ison kranssinpohjan, jonka jätin ulos kuivumaan. Paras tulos olisi tullut, jos kuoret olisi sitonut heti kuorimisen jälkeen, sen verran nopsaan ne olivat vuorokaudessa jo kuivuneet. Oppia ikä kaikki! Kranssi muutti ulkona kuivuessaan väriäkin - siitä tuli kauniin punaruskea. Syksyn värien innoittamana pujottelin kalastajalankaan huopapalloja ja kieputin ne kranssin ympärille. Keskelle vuolin männynkaarnasta vähän isomman sydämen. Tällä kertaa sydän onnistui ilman haavoja! Alan oppia selvästi...

"Toteuta omat unelmasi, 
laula omia laulujasi, 
tanssi omia tanssejasi. 

Luo asioita omalla sydämelläsi ja 
nauti täysillä elämäsi matkasta."