Näytetään tekstit, joissa on tunniste kortti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kortti. Näytä kaikki tekstit
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Räsymattoja, kortteilua ja viikon kirppislöydöt
Taannoin lupasin siskolleni tehdä hänen häälahjaksi saamastaan pussilakanasta räsymaton. Heidän koiransa oli onnistunut repimään ison reiän lakanaan, eikä sitä kannattanut enää paikata. Sisko kuitenkin halusi vielä jollain lailla säilyttää lahjaksi saamansa lakanan. Nyt viimein sain siitä revittyä kuteen ja virkattua pienen vessanmaton. Aikaisemmin tein lakanasta jo heidän tytölleen kesämekon.
Meidän vessaankin tein vanhoista tyynyliinoista räsymaton. Värit sattuivat passaamaan hyvin seinätauluihin.
Ja sitten piti tehdä vaihteeksi korttejakin. Kummipoikamme täyttää 15 vuotta, hänelle siis moottoripyöräaiheinen kortti.
Ystävän 6 vuotta täyttävälle tyttöselle tein aavistuksen pääsiäiseen vivahtavan synttärikortin..
Ja sitten pari pääsiäiskorttiakin piti laittaa postiin :)
Joskus olen tainnut mainita, että olen intohimoinen kirppareilla kiertäjä. Tällä viikolla löysin itselleni kirjan "Suomalainen mosaiikkikirja" sekä tarvikepaketin rautalanka-askarteluun ohjeineen.
Aurinkoista viikonloppua teille kaikille!
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
Muffinsivuokatuunauksia ynnä muuta
Kesä yrittää tulla. Onhan nuo päivät jo suoneet välillä lämpöä ja aurinkoakin.
Suvussamme on saatu viettää ristiäisiäkin :) Siskolleni tein tämän Madonna ja lapsi -aiheisen taulun (vanha leipäkori maalattuna pinkillä spraymaalilla, valkoinen pitsiliina siihen liimattuna sekä muffinsivuoka ja kultaiseksi maalattu äiti&lapsi -aiheinen korunosa).
Kirppikseltä satuin löytämään jonkun taiteileman poika-aiheisen taulun. Farkkukankaalle kankaasta ja vanusta tehty vauveli oli niin söpö, että mukaanhan se lähti. Ja siitä tuunattiin siskonpojalle taulu.
Kangaspalaseen kirjoin jo pojan syntymäajan sekä painon ja pituuden. Ristiäisten jälkeen saan kirjoa siihen nimenkin!
Jokunen aika sitten ostin käsityömessuilta jo etukäteen tämän paperimassasta tehdyn "ristiäisvauvan". Se päätyi nyt sitten tämän vauvelin onnittelukorttiin. Lisäsin vain sinisen rusetin vauvan kaulaan.
Meidän perhe on uurastanut ja puurtanut ja leikkinyt kaikki liikenevät päivät pihalla. Perennanvaihdosta saadut aasianrevonpapu ja preeria-angervo saivat rajoikseen jo kerran metallinkeräykseen menneet pohjasta ruostuneet metalliämpärit. Näistä kasveista kun luin, että ovat kovia leviämään.
Kasvimaalle ostin jo patiokurkun taimia. Niille tein tuen rautaputkesta, johon on laitettu kiinni vanhan heinäkoneen kolme terää.
Ja ne muffinsivuoat....aikaisemmin keväällä tein jo tämän seinätaulun (jonka voi laittaa myös pöydälle kattauskoristeeksi). Hyödynsin siinä vanhan rikkinäisen puusaavin osia, muffinsivuokia, alumiinisia tuikkukippoja, pitsiä, helmiä sekä koneessa huovutettuja huopahelmiä.
Tähän kynttiläasetelmaankin tarvitaan muffinsivuoka :) Sekä yhdet puiset Aarikan kännykkätelineen ankkajalat, muutama ruuvi ja raastinrauta.
Ja vielä yksi vuokatuunaus: perhe sai pyyhkeille omat paikat. Isi, äiti, tytöt ja pojat. Vuokaan on liimattu puinen sydän, johon tussilla on paikka merkattu.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Nopeita sisustustauluja
Tervehdys pitkästä aikaa! Arki pyörii pikkuisten kanssa niin sukkelaan, ettei tahdo ehtiä blogia niin tiuhaan päivittämään. Mutta nyt hitusen jotain...
Tässä jo jokin aika sitten minua alkoi tympäistä muutamat paljaat kohdat pirttimme seinillä, piti saada nopsaan ja edullisesti seinän täytettä. No, innostuinpa minäkin sitten muotivirran mukana askartelemaan finfoamista ja vanhoista kankaista tauluja!
Ystävältä saatu turkoosinvärinen pallokangas oli kuin valettu kotitoimistomme seinälle muistitauluksi. Kangas on kiinnitetty finfoamiin "niittaajapyssyllä".
Tyttöjen kamariin tein parikin iloisen väristä taulua (vanhoja lakanoita) - toiseen hyppäsivät kiinni heidän tekemänsä hamahelmiotukset sekä mummoni aikoinaan virkkaama perhonen.
Poikien kamariin tuli myös taulu vanhasta Muumi-lakanasta. Nämä käyvät taulusta ihan siltään tai sitten niihin voi vaikka ripustella koruja, piirustuksia...
Naapurin tätille ehdimme tehdä kortinkin, uusi koti ja eläkkeelle pääseminen on juhlimisen arvoista!
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi -
Ihanaa Naistenpäivää sunnuntaina 8.3.2015 teille kaikille Ihanaisille Naisille!
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Adressin tekoa
Olen halunnut tehdä suruadressit itse, näin niistä saa henkilökohtaisemman ja persoonallisemman. Lähtökohdaksi olen tavannut ottaa valkoisen/luonnonvalkoisen, paksun kartongin kanneksi ja samaa sävyä olevan ohuemman paperin sisäsivuksi.
Yleisilmeen olen pitänyt hillittynä ja yksinkertaisena. Nyt liimasin kanteen kauniin pienen "kakkupaperin", josta tuli talviset lumihiutaleet mieleeni. Keskelle liimasin kukan kuvan, joka myös mielestäni sopi vuodenaikaan.
Kulmiin tein koristeet Fiskarsin Scrap Boss-kohokuviointilaitteen avulla. (Tällä välineellä saa näppärästi erilaisten valmiiden koristelevyjen avulla kohokuvioita askarteluun.) Sisäpaperin liimasin kevyesti selästä kiinni kanteen paperiliimalla. Kultaisesta virkkauslangasta virkkasin vielä nauhan selkään, joka myös pitää paperit kiinni toisissaan.
Värssyjä adresseihin löytyy nykyään monestakin paikasta, mm. erilaisista värssykirjoista ja netistä, vaikka hakusanalla "suruvärssy". Tässä muutama linkki:
www.kuolinilmoitukset.fi
callankukka.fi/varssyt
www.hautajaisjuhlapalvelu.fi/suruvarssyja
www.kataisenkukka.fi/varssyt.php
www.huiskula.fi
www.positiivarit.fi/suru
Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk’ katoaa -
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
Eino Leino
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk’ katoaa -
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
Eino Leino
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)