Virkkausta ja pitsiä

Meillä on eilistä pyhäinpäivää vietetty mm. kynttilöitä polttamalla ja poisnukkuneita muistellen.

Viime viikon ristiäisissä huomasin emännän  hyllyssä vanhan kauniin lankatelineen. Telineessä oli lankojen sijaan laitettu kauniisti pitsiä esille. Muistinpa, että minullakin oli samanmoinen teline, isompi vain, puuladon vintillä. Omani oli aavistuksen pölyinen, ajan saatossa kulahtanut, muutama puolakin puuttui.

Maalivarastostani kaivoin esiin OsmoColorin puuvahan, jolla sain poistettua enimmän lian telineestä. Samalla puu sai suojaavan pinnankin.

Kaapin kätköistä löytyi myös pari puolaakin, jotka sopivat telineeseen. Puhdistuksen jälkeen sain jo rullata tyhjiin puoliin pitsejäni. No, niin työhuoneeni sai yhden koristuksen - hyödyllisen sellaisen - lisää. Pitänee vain vielä löytää pari puolaa jostain lisää...

Viikolla postikin toi odotetun paketin! Nämä ihanuudet, virkatut korvakorut, tulivat Jonskulta http://jonskuponsku.blogspot.fi. Suosittelen lämpimästi visiittiä tähän blogiin - aivan ihastuttavia koruja, taidolla tehtynä :)

Olen minä virkkaillut itsekin, en tosin fiinejä, tarkkuutta vaativia koruja vaan ihan pöydän pyyhkimiseen tarkoitettuja tiskiluutuja. Enimmäkseen olen virkannut tylsiä, kanttisia luutuja, mutta nyt löysin sievän ohjeen kirjasta "Kotilieden paras kesäkirja (2013)". Näiden virkkaus sopii minun sinne-päin luonteeseen vallan mainiosti...

Kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa - palaillaan taasen pian!
Ps. Löysin itseni viimein Pinterestistäkin - sinne yritän varastoida "pahan päivän" varalle ideoita maailmalta - tervetuloa kurkkimaan!

Pallon muotoja

Talvi yrittää hiipiä tosissaan meillekin. Jotain valkoista oli lauantaina ilmestynyt puutarhaan, lumihiutaleita tipsahteli taivaalta hiljalleen. Sunnuntaina satoikin sitten vettä koko päivän.

 

Kaivoin heinän seasta keväältä ylijääneen piikkilangan ja kieputin muutamat pallot pihalle koristeeksi. Yksi päätyi seinälle roikkumaan ja saanee joulun tullen valot seurakseen. Nämä kaksi hyörivät ja pyörivät vielä portaitten vieressä paikkaansa etsien.

Sain aikaiseksi toisenkin sammalpuun.  Jotenkin kummasti vain yhdeltä sammalnallelta hävisi hetken päästä silmät ja nenä...ja mistä ne löytyikään? Olisiko ollut jälkikasvu asialla tai ihan oikea joulutonttu?

Minä joudun kait tunnustamaan, jotta olen jonkunsortin kranssifriikki. TAAS piti tehdä yksi kranssi lisää. Ohjeen löysin syksyn Kotivinkistä. Ohjeessa oli tasakokoiset pallot, mutta minä tein erikokoisiin styroksipalloihin lankaa kieputtamalla omani. Jos styroksipalloja ei ole, voi pallot pyörittää vaikka sanomalehdestäkin. Tai jos raaskii, niin pyörittää pallon kokonaan langasta!

 

Valmiit pallot liimasin kuumaliimapistoolilla valmiiseen metalliseen kranssikehykseen. Hetken tuumasin vielä lisätä virkkuukoukun/neulepuikkoja koristeeksi kranssiin vaan jätinpä ne pois. Ihan hauska väriläiskä tästä tuli valkoiseen oveen. Värikästä ja lämpöistä viikonalkua kaikille!

Ps. piti vaihtelun vuoksi uudistaa blogin ulkoasuakin - ylävinjetin ihastuttava pöllö on vanhimman tyttäreni käsialaa!

Arjen askareita ja villiä luontokuvausta

Olen päässyt yllättämään itseni - aloitin viimeinkin tekemään suunnittelemaani ryijyä. Projekti polki vähän aikaa paikoillaan, kun minulla ei ollut ideaa/kuvaa vaan sekin ratkesi yhtenä päivän tyttäreni piirustuksia katsoessa. Perhonen! Sitten projekti tyssäsi, kun aloin miettiä värejä. Vaan senkin ratkaisin viimein: tausta tulee olemaan vaalea (kaikkea valkoisesta harmaaseen, beigeen ja vaaleankeltaiseen, ruskeaankin) ja perhonen violetinsävyinen - tyttären lempiväri. Lankoina käytän jämälankoja, jotka ovat jääneet muista värkkäyksistä yli. Vaaleat langat sekoitin eli kerin kaksi erisävyistä lankaa keskenään. Näin saan enemmän sävyjä pintaan. Hidasta homma on, varsinkin kun suunnittelee työtä ja samalla tekee sitä...

Tilda-kirjontatyönkin sain viimein valmiiksi. Lisäsin pintaan vielä hitusen kangasväriäkin. Muuten olen työhöni tyytyväinen, vaan teksti kuvan yläpuolella jäi vähän epäselväksi. Ehkä olisi pitänyt käyttää tummempaa lankaa ja kirjoa eri tyylillä. Tähänkin työhön käytin eräästä kangaskaupasta saatuja mallilangan pätkiä. No, tämä projekti jäi odottamaan lopullista ideointia. Tuleeko tästä tyyny, laukku, taulu....?

Vaihtelun vuoksi kaikkiin askarteluihin hipsastiin lasten kanssa ulos harrastamaan luontokuvausta. Kaikenlaista sitä keväisestä Suomen luonnosta löytyikään, kun oli oikein tarkkana!

Hauskaa tulevaa viikkoa kaikille teille -"arkea kai eniten mahtuu elämäämme, saa siitä silti juhlavan, jos pienet ilot näämme!"

Tekemättömien töiden tupa

Pitkästä aikaa olen tuumannut tehdä jotain ihan itselle ja omaan kotiin! Mielenkiintoa olisi tehdä vaikka ja mitä, niinpä sitä on tullut aloitettua montakin projektia. Josko niistä joku joskus valmistuisikin. Ostin jokunen vuosi sitten ryijykankaan haaveissani tehdä portaikkoomme ihan itse ryijyn. No, nyt kaivoin kankaan esille ja sain jo ommeltua sivureunat kanttinauhalla. Aihetta vain vähän aikaa mietein....kunnes näin tyttäreni piirtelevän perhosia! Äidin toiveesta tyttö piirsi useammankin perhosen ja niistä yhden valitsin sitten malliksi. Nyt pitäisi sitten penkoa läpi lankavarastot (joita on kertynyt!). Seuraava askel olisikin aloittaa itse ryijyn ompelu....

Jostain alesta tuli taasen joskus ostettua Tilda-aiheinen ompelutyö. Luulin pakkauksessa olevan lankojen mukana, vaan eipäs ollutkaan. Ehkäpä sen takia aloittaminen on viivästynyt, kuka tietää. No, muistin jotta minulla oli jostain kangaskaupan "tästä saa ottaa" -korista löydetty lankamallistokortti - siinähän minulle erivärisiä lankoja! Itse ompelutyö on niin pieni, ettei sekään haittaa, kun mallilangat ovat aika lyhyitä.

Ja vuosi sitten ostin itselleni punaista ontelokudetta tarkoituksena tehdä sohvatyynyt. Sain virkattua jo ensimmäisen tyynyn, kunnes totesin toisen tyynyn kohdalla ettei kude riitäkään toiseen....ja tietenkään samanväristä kudetta ei täältä meiltä löydy! No, yksi tyyny on siis punainen, yksi puna-valkoinen ja kolmas tulee olemaan valkoinen.

Kuteita on muutenkin pyörinyt työhuoneeni nurkissa "riesaksi" asti, jotta päätin "tuhota" niistä osan kylppärin mattoon. Tähän laitan sekaisin lakanoista revittyjä kuteita sekä trikookuteita, joita löysin kirpparilta syksyllä. Katsotaan nyt saanko näistä mitään tänä vuonna loppuun asti - kevät kohta kurkkii jo nurkan takaa! Ja silloin pitää iskeä taas sormensa multaan...

Isin kaulahuivin tuhoamista

Tässä eräänä päivänä lapset löysivät isänsä kaulahuivin ja ihastuivat sen kankaan pehmoisuuteen. Hetken pyöriteltyäni tätä harmaata fleece-huivia käsissäni päätiin siitä jotain lapsille tehdä. Mittanauha ja sakset käteen sekä tuumasta toimeen. Pituus riitti juuri ja juuri kolmeen lämpimään pipoon!

Pojalle aplikoin punaisella langalla traktorin kuvan ja tyttösille virkkasin kukkaset jämälangoista. Eriväriset tietty, niin erottavat omansa. Tytöt saivat itse valita värinsä kukkasiin ja mielestäni valitsivatkin kauniisti. Nyt ei enää loju isin kaulahuivi tarpeettomana laatikon pohjalla...

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijatkin, Leena ja Sanna! Toivottavasti viihdytte täällä!

Neulottu tiskiluutu

Parisen vuotta sitten virkkasin ensimmäisen tiskiluutuni bambulangasta. Epäilystä oli vähän moista kohtaan, mutta uteliaisuus voitti. Alkuun virkattu luutu tuntui oudolta kaikkien niiden ostettujen hienojen luutujen jälkeen, oli muka niin painava ja märkäkin. Ostin kirpparilta lankaa kuitenkin lisää ja virkkasin sekä neuloin lisää luutuja. Tässä yksi päivä jouduin käyttämään ostettua luutua ja hämmästys oli suuri! En tykännytkään enää siitä. Sillä kun ei kertakaikkiaan irronnut lika niin hyvin kuin neulotulla versiolla. Lapsiperheessä kun tuota ruokaa tahtoo olla pöydällä monesti melkein yhden ruoka-annoksen verran, monesti kiinni kuivahtaneena. Neulotun luutun karkeampi pinta passaa paremmin semmoisen lian irrottamiseen. Eikä tarvitse saippuaakaan niin mahdottomasti käyttää. Se kaupan ohut lirppanaluutu ei kauan minulla sitten käytössä ollutkaan, omat luutut jäivät käyttöön. Ja lisää luutuja täytynee neuloa. Yllättävän kauan itse tehdyt luutut kuitenkin kestävät, vaikka niitä pesukoneessa peseekin. Ja jos fiiniksi heittäytyisi, voisi kai niihin kaikenlaisia hienoja räpellyksiäkin virkata. Minulle on kuitenkin riittänyt neulominen oikealla ja toisella värillä reunuksen virkkaaminen. Onhan se sentään vain tiskiluutu.

Pitsikukkia

Sain aikoinaan lahjaksi kolme valkoista virkattua kynttilämansettia. En ole kuitenkaan koskaan raaskinut kynttilöitä polttaa näissä kauniissa kukkasissa. Kynttilöiden polttaminen on muutenkin ollut vähissä pienten lasten kanssa. Halusin kukkaset kuitenkin esille jollain lailla ja päätin kiinnittää ne paperinarulla toisiinsa. Lisäsin vielä kukkasiin kultaiset napit ja valkoisia helmiä. Koristeen laitoin roikkumaan olohuoneen seinälleni, talviseksi koristeeksi.