perjantai 21. helmikuuta 2014

Minä en osaa leipoa muffinsseja


Olen jo aikaa sitten todennut ettei minusta ole leipojaksi. Päätinpä siksi kierrättää muffinsivuokani johonkin muuhun käyttöön (olipa muutama vuoka jo vähän ruosteessa eli joutivatkin tuunattavaksi).


Jo ennen joulua minulla oli mielessäni idea kranssista, jossa voisi hyödyntää sekä metallisia muffinsivuokia että kynttilänpoltosta jääneitä alumiinisia tuikkukippoja. Alunperin tarkoituksenani oli lisätä tähän kranssiin patterilla toimiva led-valo. Suunnittelin laittavani aina yhden valon vuoan läpi kukan keskelle, porasinpa jo reiätkin valmiiksi.


 Vaan joulu tuli ja meni, hiipui samalla kynttilöiden ja lamppujen polttaminenkin. Kranssin päätin kuitenkin toteuttaa.


Ja tällainen siitä sitten tuli. Tuikkukipot on taitettu lehden muotoon, päähän on vasaralla ja naulalla tehty pieni reikä kiinnitystä varten. Muutaman lehden vasaroin sileäksi, mutta silloin niistä tuli mielestäni liian siloisia, kuhmuraisemmat olivat luonnollisempia. Kukan keskelle ja kranssin vanteen ympärille laitoin helminauhoista purettuja helmiä.


Väriähän tähän kranssiin olisi saanut vaikka värillisillä helmillä tai rautalangalla.


Mutta tämä kelpaa minulle. Jos ei muffinsinteko onnistu, tehdään sitten jotain muuta.

"Kun elämä tarjoaa sinulle sitruunan, tee siitä mehua. Kun kohtaat miinuksen, keksi miten siitä voi tehdä plussan."


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Vaaleanpunainen viikonloppu

Vietimme viikonloppuna tyttären syntymäpäiväjuhlia. Siellä täällä kodissamme pilkahtelikin vaaleanpunaiset sävyt. Portaanpielessä paloi blogini uskolliselta lukijalta, Lumiukolta, saamani kynttilä.


Terassin ikkunalaudalla paavalinkukka kukkii, lupailee kevättä ja kesää. Ja tuo mieleen samalla rakkaita muistoja mummolasta.


Kävimme lasten kanssa perjantaina paikallisen käsityökeskuksen huopakukkanen-kurssilla. Lasten piirtäessä tein tyttösille pari kukkasta - toinen päätyi hiuskoristeeksi, toinen mekon koristeeksi. Samalla teko-ohjeella pystyi tekemään myös sormuksia (ruususen koko oli silloin kolmasosan tästä rintakorun koosta) . Huovasta leikattiin 5-6 samankokoista ympyrää. Yksi ympyrä toimi pohjana, johon muut neulottiin kiinni. Toinen ympyrä taitettiin kahdesti kolmioksi ja ommeltiin kärjestä kiinni ensimmäisen ympyrän keskelle. Näin ommeltiin kiinni loputkin ympyrät pohjahuopaan. Neljällä "terälehdellä" tuli matalampi ja mielestäni kauniimpi ruusunen kuin jos terälehtiä olisi ollut viisi. Jos aikaa olisi ollut, olisin kokeillut tehdä toisen punaisen ruusun, jossa pohjaympyrä olisi ollutkin vihreä (lehdet). Ehkäpä samalla tekniikalla voisi toteuttaa myös kranssin....



Tyttäreni mietti eräänä päivänä, josko hän isona saisi siivet ja voisi lentää. Äitinä sitä haluaisi, että lasten toiveet toteutuisi vaan tätä en uskaltanut hänelle luvata. Mutta saatoin sentään synttärikakkuun tuunata pienen keijutyttösen (liimasin pikkunukelle siivet ja laitoin sen seisomaan kertakäyttökupista tehtyyn kruunuun, prinsessat kun ovat myös tyttöseni lempijuttuja). Työnsin grillitikun kupin pohjasta läpi, jolla sain teoksen pysymään pystyssä. Kepin päähän ompelin vielä pienen kankaisen viirin, johon tyttäreni kirjoitti nimensä ja uuden ikänsä.


Synttärikorttien seasta löytyi muuten tämä ihana idea!


Ja olinpa minä saanut itsekin jotain valmiiksi juhlia varten - toisen sohvatyynyn (ohje löytyy kirjasta "Tyylikästä virkaten").


Jatketaan vielä palloissa. Huovuttelin aikaisemmin kasan huopapallosia ja niistä virittelin olohuoneeseen verhonpidikkeet (vuorotellen ruskeiden puuhelmien kanssa).


Mutta nyt kahvinkeittoon ja synttärikakun syöntiin.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Mietteitä Ystävänpäivänä


Maailma on tänään ollut pullollaan Ystävänpäivää. Tiedättekös mitä, minulle tuo kaikki hössötys toi heti aamusta huonon omantunnon. Siitä, että olen huono ystävä, kun minulla ei ole aikaa tarpeeksi heille.

  "Elämän ruuhkavuosissa,
kun lapset, työ ja koti vaativat aikaa,
voi olla hankalaa ystävää tavata
- se kaikki niin mieltä painaa.
Mut toivon ett´ ystävyys meidän tää
ois laadultansa vankkaa ja kestävää,
niin että jälkeen kiireisten vuosien
ois elonpolku jälleen yhteinen."


Mietteet ovat olleet koko päivän ystävissä. Mitä ystävyys on? Onko ikuista ystävyyttä olemassa? Teenkö tarpeeksi töitä ystävyyden eteen?

Loppujen lopuksi tulin johtopäätökseen, että ystävyyttä on monenlaista: lyhyempää, pitempää, tiiviimpää, etäämpää. Joskus ystävyys voi jäädä katkolle, katketakin, välillä ystävyys voi puhjeta uudestaan kukkaan. Erilaiset ystävät ja ystävyydet on rikkaus ja turva, niistä koostuu elämän turvaverkko. Ystävät tekevät meistä sen mitä me olemme ja he hyväksyvät meidät sellaisenaan.

Jokainen päivä olkoon ystävien.


"Many people will walk in
and out of your life,
but only true friends will leave
footprints in your heart."
(Eleanor Roosevelt)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Avokadoja ja linnunpönttöjä


Jostain syystä tammikuun jälkeen alkaa aina kutkuttamaan kaikki multahommat. Otimmekin siis varaslähdön lasten kanssa. Aloitimme kevään kylvöt avokadon siemenestä - itse avokado oli joutunut pari viikkoa aikaisemmin pirtelömme sekaan. Siemen jäi sen jälkeen kuivumaan keittiön kaapin päälle, jolloin siitä oli nyt helppo kuoria uloin kerros pois. Leikkasimme tyhjästä mehupurkista yläosan pois ja täytimme sen mullalla (muistaakseni avokado kasvattaa isot juuret, siksi korkea purkki). Laitoimme jo vähän halkeilleen siemenen multaan niin, että kolmasosa siitä jäi mullan yläpuolelle. Sitten liraus vettä päälle. Tämän jälkeen vaaditaan aurinkoa ja kärsivällisyyttä - jälkimmäistä aika paljon! Jokunen vuosi sitten onnistuin tällä tavalla kasvattamaan melkein metrin mittaisen avokadon, jonka valitettavasti unohdin ulos kun ensimäiset syksyhallat tulivat....On mielenkiintoista nähdä, miten iso siemen pikkuhiljaa halkeaa ja sen sisältä alkaa kasvamaan vihreä taimi! Muutenkin on hauska kokeilla erilaisten eksoottisten kasvien siemeniä, mitä nyt sattuu kaupan hedelmätiskiltä löytämään - esim. normaalista kiivistä sain joskus kasvatettua pieniä karvaisia köynnöskasveja. Valitettavasti vain aika monet kasvit kärsivät Suomen talvista eivätkä kestä niitä.


Kevät oli meillä lasten kanssa tänään muutenkin mielessä. Muistin ostaneeni kesällä pari linnunpönttöä - ripustimme ne Eija- ja Seija- myrskyjen viemien pönttöjen tilalle. Ja korjasimmepa vielä yhden katottomankin kodin. Kerrankin olimme tässä puuhassa ajoissa! Nyt sopii vain jäädä odottelemaan ensimmäisiä pesänkatsastajia.


Nyt nämä uudet pöntöt loistavat metsästä, pistävät silmään vähän liian kanssa. Mutta jo syksyllä ne ovat kauniisti vaalentuneet, harmaantuneet - sulautuneet osaksi metsää.


Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikkiin koteihin!


tiistai 4. helmikuuta 2014

Ideoita vanhojen ikkunoiden tuunaajille


Jostain syystä vanhat ikkunanpokat on kovastikin muodissa nykyään. Tässäpä siis muutama vinkki niille, joiden nurkissa semmoisia pyörii. Pokia voi käyttää vaikka vanhojen (miksei uusienkin) valokuvien kehyksinä. Tämän idean näin toteutettuna viime kesänä eräässä museossa. Samaisessa paikassa oli toteutettu ikkunanpokasta myös tämä toinen kehys.


Itselläni on ollut kauan yksi ikkunanpoka odottelemassa inspiraatiota (ja idean toteuttajaa!). Viimein löysin idean tähän vitriiniin netistä. Isoon vitriinikaappiin oli tehty ovet parista kauniista ikkunasta - kaappi oli todella kaunis! No, minulla oli vain yksi ikkunanpoka...siispä teetätin puusepäntaidot omaavalla tutulla tämän pikkaraisen kaapin seinällemme. Syvyyttä kaapilla on noin 15 cm, sinne siis mahtuu vaikka pieniä, kauniita lasiesineitä. Hommasin kaappiin vanhat ikkunanhelat "lukoiksi", jotta se olisi päällepäin mahdollisimman aidon näköinen. Itse hyllyosa on tehty uudesta puusta, mutta se on käsitelty vanhan näköiseksi. Ikkunanpokille en tehnyt mitään, puhdistin ne  vain kostealla rievulla ja raavein enimmät irtonaiset maalit pois.







Löysinpä ilokseni syksyllä vielä toisenkin ikkunanpokan, jossa oli lasit tallella! Tämä taitaa olla tällä hetkellä se suosituin tuunausmuoto, mihin ikkunanpokat pääsevät. Paikallisesta marketista sattui löytymään nämä tarrasanat (Live, Love, Laugh), jotka kooltaan sopivat hyvin ruutuihin. Ainoa, jota vähän kritisoin ja harmittelen, on se, ettei näitä tekstejä tahdo löytyä suomenkielisenä.



Tällaista tällä kertaa, nähdään taasen pian  - eletään, rakastetaan ja nauretaan!