Paperiaskartelua

Vanhimmalla lapsella oli tulossa kaverisynttärit ja halusimme jotain itse tehtyäkin mukaan. Tekaisimme yhdessä lasten kanssa uusimman Ihana-lehden ohjeiden mukaan koira-aiheisen rasian, jonne piilotimme merirosvopyyhekumin. Teemaa jatkaen tein myös pikkumiehelle kortin. Ostin aikaisemmin syksyllä eräältä rouvalta kasan paperiaskartelutavaroita - hän kun oli lopettelemassa puuhaansa. Niiden seassa oli mm. tämä ihana kolmiulotteinen merirosvopoika.

Jännittävää viikonlopun jatkoa kaikille!

Kolvaamista ja kirjainmerkkejä

No hupsista! Mun tauko venähti sitten vähän pidemmäksi kuin aioinkaan! Ne on nämä ruuhkavuodet mitkä aiheuttaa sen, että kaikkeen ei kertakaikkiaan ehdi edes juosten :)

Kaikenalaista pientä on tullut kuukausien aikana tehtyä, ei mitään kovin isoa. Ja projekteja, jotka on voinut vauhdista jättää kesken. Jos nyt kokeilisin jälleen silloin tällöin jotain päivitellä, omaksikin iloksi.

Isäni täytti vuosia ja siitä inspiroituneena päätin kaivaa kolvin jälleen esille. Isäni on innostunut kuvaamaan maakotkia kuvauskojullaan, joten siitä aihe. Hän on myös sahannut minulle näitä puukiekkoja juurikin tämmöistä tarkoitusta varten.

Kolvaaminen on siitä vaativaa hommaa, että jo tehtyä jälkeä ei voi enää pyyhkiä pois. Aika rennolla kädellä ja tunteella työtä saa tehdä. Tämän kotkan luonnostelin puuhun karkeasti lyijykynällä. Noin tunnin ahertamisen jälkeen työstä tuli tällainen:

Isäni kun tietää askarteluharrastukseni, toi minulle laatikollisen pahvikiekkoja. Niitä löytyi eräästä yrityksestä, joka tekee pahvilaatikoita. Lapsethan niistä jo liimaili jos minkälaisia rakennelmia, pupuja ja aurinkoja. Minä tein oman versioni, pari kirjanmerkkiä ystäville, joilta olin lainannut pari kirjaa.

Kirjanmerkin taakse kirjoitin mietelauseet, jotka mielestäni sopivat kyseisille ihmisille. Aforismejä netistä löytyy mm. täältä:  http://hipit.fi/mietelauseita-ja-aforismeja-elamasta-elamanviisauksia

Mutta olipa kiva jälleen tulla tänne, piiiiiiiiiitkästä aikaa! Yritän päivitellä jotain tekemisiäni tulevaisuudessakin, suonette anteeksi kuitenkin harvemmat päivitykset, hätäisesti otetut valokuvat ja omituiset kirjoitusvirheet! Nähdään!

Kärpäsen tuunausta ja piimälettuja

Vuosia, vuosia sitten tein siskonpojalle seinäkoristeeksi ison kärpäsen. Leikeissä tämä ötökkä oli jo vähän kärsinyt ja tuumasin vähän entrata sitä. Runko, jonka tein paperimassasta, sai nyt mustan värin sekä ripauksen kultaa. Sukkahousuista tehdyt siivet saivat myös vähän mustaa kaveriksi. Teenhaudutuspallot (silmät) oikaisin ja suoristin. Väänsin paksusta rautalangasta uudet jalat, jotka värjäsin myös mustiksi. Siivet saivat vanhoista kultaisista napeista koristeet, "häntäpäähän" liimattiin vanha sormustin. Näin pörriäinen sai vielä hetken lisää aikaa leikkeihin...

Viime aikoina on kovasti puhuttu mm. suomalaistenkin poisheittämästä ruokamäärästä. Se on valtava. Vaikka meidän taloudessa on komposti, johon voin ruokajätteemme laittaa, ongelma ei siltikään häviä mihinkään. Itsekin olen huomannut, että ruokataloudessa pitäisi olla paljon suunnitelmallisempi, huolellisempi ja luova. Luova mm. ruoantähteiden kanssa....

Tässä yksi ohje, johon sain lorautettua piimäpurkista loput juomat:

PIIMÄLETUT

2 kahvikuppia piimää, 1 kahvikuppi sokeria, 2 munaa, 2 tl soodaa,
3 kahvikuppia vehnäjauhoja, vaniljasokeria. 

Sekoitetaan kaikki aineet ja annetaan turvota jonkun aikaa,
paistetaan lettupannulla, nautitaan hillon kera. 

Näistä lettusista tuli niin makeita, että ne syötiin meidän perheessä ilman hilloa ja sokeria! Herkullista viikonjatkoa kaikille!

Laminoitu tarrajoulukalenteri

Päätimme kerrankin olla ajoissa ja tehdä lasten kanssa jonkinlaiset omat joulukalenterit, viimeinkin! Suklaaversiot on ihania, vaan muksujen ollessa tietyssä iässä ainakaan kaupan versiot ei tarkoitukseen sovellu - houkutus mussuttaa herkut joulukuun 1.pvä on aika suuri :)

Laatikkoversioita en jaksanut nyt miettiä, kaikille kolmelle kun pitäisi kerätä aika iso pino esim. tulitikkulaatikoita siihen tarkoitukseen. Niinpä ideoimme seuraanvanlaisen tarrakuusen. Piirsin lapsille A4-kokoisen joulukuusen, josta piirsin mallit heidän valitsemilleen pahvinpalasille.

Lapset koristelivat kimalleliimalla, paljeteilla ja tusseilla kuusensa. Osa koristeltiin molemmin puolin, osasta vain toinen puoli. Sen jälkeen annoimme kuusten kuivua ja kaivoimme esille ystävältä lainatun laminointikoneen.

Laminoinnin jälkeen alkoi seuraava vaihe: kuusenjalan teko. Lapset valitsivat värillisiä puuhelmiä ja huopaa, joista jalat tehtiin. Helmet pujotettiin villalankaan  - samalla langalla sidottiin huovalla päällystetty tulitikkulaatikko.

 Samalla askartelulla syntyi ystävän muksuillekin omat kuuset.

Osaan kuusista käytimme kierrätyspahvia.

Nyt meidän pitäisi muistaa vielä kirjoittaa tontulle kirje: "Rakas joulutonttu, ehtisitkö tuoda meidän kalentereiden laatikohin joulukuussa tarroja kuuseen liimattavaksi?"

Eilen oli uusimman kummilapsemme ristiäisetkin. Sinne vein lahjaksi rautalangasta vääntämäni vaaleanpunaisen enkelin sekä askartelemani kortin. Kaikkea kaunista, hyvää ja onnellista pienen ihmisen taipaleelle!

Merirosvoja ja prinsessoja

Viime viikonloppuna meillä oli ilo osallistua ystävän pojan merirosvosynttäreille. Teeman mukaisesti onnittelukortissamme oli merirosvo, lahjaksi veimme servettitekniikalla tehdyn puukyltin.

Tänä viikonloppuna vietämme vuorostaan meidän oman prinsessan synttäreitä. Tyttärellä oli toivelistalla uusi prinsessakruunu ja prinsessamekko. Kokeilin toteuttaa toisen toiveista ihan itse. Uusi mekko tuunattiin vanhasta pitkähihaisesta Marimekon paidasta - lisukkeeksi kukallista puuvillakangasta ja paljon, paljon pitsiä!

Leikkasin pitkähihaisesta paidasta hiat lyhyemmiksi ja lisäilin mm. vanhan yöpaidan pitsin mekon alaosaan.







Pihalle virittelimme myös kesäistä prinsessatunnelmaa.

Oveen tein uuden kranssin. Maalasin vanhan kranssinpohjan valkoiseksi spraymaalilla ja liimasin kirpparilta löytyneen mansetin ruusut pohjaan kiinni kuumaliimapistoolin avulla.

Viime kesänä minulla oli jo tässä tuolissa kukkasia. Nyt sammal uusittiin ja pienet petuniat saivat luvan istahtaa tähän.










Narsissien kuihduttua  maitohinkkiin vaihdettiin orvokkeja.

Äitienpäiväksi saadut kukkaset pääsivät ulos kesänviettoon. Kukkapenkissäkin oli prinsessan lempiväriä, vaaleanpunaista!

Äidille kassi

Päätimme tehdä lasten kanssa mummuille äitienpäivälahjaksi kassit. Minulla oli jo valmiina ostettuja puuvillakasseja, joihin suunnittelimme tekevämme jonkunsortin väritystä ja kuvitusta. Kätköistäni löysin vanhoja Suuren Käsityö-lehden silityskuvioita, joita tuumasin ensin kasseihin. Lapset olisivat sitten saaneet värittää kuvat kangastusseilla. Mutta muutin mieleni - teimme jotain ihan omaa.

 Blogini lukija, Lumiukko, lähetti minulle jo aikaisemmin kokeiltavaksi tulostinpaperia, jonka voi silittää kankaaseen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Lapset piirsivät mustalla tussilla piirustuksensa, jotka sitten tulostin tälle paperille. Yksi mutta tuli vain matkaan....ohjeissa kerrottiin, että kuvaa ei tarvitse tulostaa peilikuvana, kuten yleensä tämmöisissä pitää. Vaan...tietokoneen tulostusohjelma tulostikin kuvan automaattisesti peilikuvana laittaessani asetuksiin kyseisen tulostinpaperin....No, mummojen nimet jouduin sitten leikkaamaan irti piirroksista. Oppia ikä kaikki!

Tässä kuva on jo silitettynä kankaalle. Jämäkästi kuva tarttui kankaaseen, eikä kontrastiakaan kovin paljon jäänyt vaikka niin epäilin.

Kassin toiselle puolelle piirrettiin tällainen kuva.

Koska tulostinpaperit loppuivat, päätimme toisen kassin koristaa ihan kangastusseilla. Tyttäret värittivät kumpikin oman puolensa kassista.

Näistä kasseista tulikin ihan varmasti ainoat laatuaan - kuten ovat mummonsakin!

Toivottelen kaikille maailman äideille ja siksi haluaville aurinkoisia päiviä ja hyvän mielen tuulia!

Pääsiäisaskarteluja

Niin se aika vain rientää, kevät etenee ja pääsiäinenkin on jo ovella. Lapset olivat puuhastelleet viime viikolla kerhossa iloiset pääsiäiskanat kertakäyttölautasista.

Kotona me taasen askarreltiin porukalla iloisia ja värikkäitä pääsiäiskortteja. Blogini lukija Lumiukko oli lähettänyt meille aikaisemmin värikkäitä soft-askartelukartonkeja. Niistä oli lasten helppo leikata kortteihin pääsiäismunat. Kanaset löysin talvella Tiimarin loppuunmyynnistä.

Viikonloppuna olin kurssilla, jossa opetettiin tekemään koruja polymeerimassasta. Jämämassasta tein pääsiäisen kunniaksi muutaman munan raeruohon sekaan (pääsiäismuniin on istutettu hammastikku kiinni ennen polttoa, näin se pysyvät pystyssä). Ruoho, tai siis oikeastaan ohra, on aika tynkää vielä koskapa olemme jälleen sen kylvössö viime tingassa...

Kevät on ulkonakin edennyt eteenpäin, lisää kaikenmoisia "pyryharakoitten" pesiä on ilmestynyt sinne tänne. Näiden kuvien kera toivotan kaikille teille värikästä ja hauskaa pääsiäistä! Nauttikaa auringosta, valosta ja keväästä :)

Kynttilöitä, kynttilöitä

Talven mittaan sitä on tullut polteltua kynttilä jos toinenkin. Ja sitä steariiniä jää jäljelle monesti näistä "palaneista" vaikka kuinka! Itse olen säästänyt tämän steariinimassan uusien kynttilöiden tekoa varten, myös yksi tuttavani on minua tässä avustanut. Askartelukaupasta olen ostanut valmiiksi sydänlankoja (osa on lankaa vyyhtenä, osa on valmiina pätkinä - näissä on myös metallinen, pieni pohjalevy mukana.). Leikkaan maitopurkeista muotit, jätän ne noin 10 cm korkeaksi, valmiit sydänlangat kun on ovat samanpituisia. Oikeaoppisuudesta en tiedä, mutta itse olen liimannut pienellä liimatipalla sydänlangat metallisesta pohjalevystään kiinni muottiin. Ne kun on muuten aika vaikea saada pysymään paikoillaan valamisen aikana.

Valamiseen olen käyttänyt käytöstä poistettua pientä teflonkattilaa. Laitan kattilan pohjalla pienen kasan steariinia, jonka sulatan miedolla lämmöllä nestemäiseksi. Sulamisessa ei mene kovin montaa minuuttia. Lopullisen kynttilän väritys on aina vähän arvoitus, mikä sinällään on hauskaa. Itse käytin tässä erässä aika paljon valkoista, seassa oli muutama violetti ja punainen kynttilä. Kuuman steariinin kanssa kannattaa olla sitten varovainen! Kaadan nesteen muotteihin, mutta vain sen verran että sydänlankaa jää näkyviin reilu sentti. Kun steariini alkaa jähmettyä ja muuttaa väriään lopulliseen muotoonsa, siirtelen sydänlangan varovasti keskelle  kynttilää langan päästä vetäen. Valun aikana kun lanka on saattanut kellahtaa.

 

Teflonkattilan pohjalla
sulamista odottavaa
steariinimassaa.

Kun kynttilät ovat kauttaaltaan jähmettyneet, olen repinyt muotit pois. Itse polttelen näitä jämäkynttilöitä vain ulkona lyhdyssä tai kesällä hallan tullen kasvihuoneessa. Näin siksi, että nämä kynttilät voivat savuttaa muita kynttilöitä enemmän johtuen niiden sekalaisesta raaka-aineesta. Valoisaa viikonloppua kaikille!

Vaaleanpunainen viikonloppu

Vietimme viikonloppuna tyttären syntymäpäiväjuhlia. Siellä täällä kodissamme pilkahtelikin vaaleanpunaiset sävyt. Portaanpielessä paloi blogini uskolliselta lukijalta, Lumiukolta, saamani kynttilä.

Terassin ikkunalaudalla paavalinkukka kukkii, lupailee kevättä ja kesää. Ja tuo mieleen samalla rakkaita muistoja mummolasta.

Kävimme lasten kanssa perjantaina paikallisen käsityökeskuksen huopakukkanen-kurssilla. Lasten piirtäessä tein tyttösille pari kukkasta - toinen päätyi hiuskoristeeksi, toinen mekon koristeeksi. Samalla teko-ohjeella pystyi tekemään myös sormuksia (ruususen koko oli silloin kolmasosan tästä rintakorun koosta) . Huovasta leikattiin 5-6 samankokoista ympyrää. Yksi ympyrä toimi pohjana, johon muut neulottiin kiinni. Toinen ympyrä taitettiin kahdesti kolmioksi ja ommeltiin kärjestä kiinni ensimmäisen ympyrän keskelle. Näin ommeltiin kiinni loputkin ympyrät pohjahuopaan. Neljällä "terälehdellä" tuli matalampi ja mielestäni kauniimpi ruusunen kuin jos terälehtiä olisi ollut viisi. Jos aikaa olisi ollut, olisin kokeillut tehdä toisen punaisen ruusun, jossa pohjaympyrä olisi ollutkin vihreä (lehdet). Ehkäpä samalla tekniikalla voisi toteuttaa myös kranssin....

Tyttäreni mietti eräänä päivänä, josko hän isona saisi siivet ja voisi lentää. Äitinä sitä haluaisi, että lasten toiveet toteutuisi vaan tätä en uskaltanut hänelle luvata. Mutta saatoin sentään synttärikakkuun tuunata pienen keijutyttösen (liimasin pikkunukelle siivet ja laitoin sen seisomaan kertakäyttökupista tehtyyn kruunuun, prinsessat kun ovat myös tyttöseni lempijuttuja). Työnsin grillitikun kupin pohjasta läpi, jolla sain teoksen pysymään pystyssä. Kepin päähän ompelin vielä pienen kankaisen viirin, johon tyttäreni kirjoitti nimensä ja uuden ikänsä.

Synttärikorttien seasta löytyi muuten tämä ihana idea!

Ja olinpa minä saanut itsekin jotain valmiiksi juhlia varten - toisen sohvatyynyn (ohje löytyy kirjasta "Tyylikästä virkaten").

Jatketaan vielä palloissa. Huovuttelin aikaisemmin kasan huopapallosia ja niistä virittelin olohuoneeseen verhonpidikkeet (vuorotellen ruskeiden puuhelmien kanssa).

Mutta nyt kahvinkeittoon ja synttärikakun syöntiin.