keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Suolaista ja makeaa kesäkurpitsasta

Lämpimät ilmat ovat taanneet satoa kesäkurpitsasta. Tässäpä pari ohjetta, jos teillä on sama ongelma kuin minullakin - jääkaappi täynnä kurpitsaa...

KESÄKURPITSA-PERUNALÄTYT (n. 20 pientä lättyä annoksesta)

- ohjeen ainesmäärät on sinnepäin, koska tein oman versioni tyyliin "mitä kaapista/kasvimaalta löytyy"


1 kesäkurpitsa n. 400g raastettuna ja valutettuna
saman verran perunaa raastettuna
n. 1/2 dl juustoraastetta (meidän jääkaapista löytyi Oltermannia)
3 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl grahamjauhoja
yrttisuolaa
valko- ja mustapippuria
tuoreita yrttejä (minä laitoin mitä pihaltani löysin: basilikaa, kiinalaista ruohosipulia, persiljaa)
valkosipulia, jos haluaa (minä tietenkin laitoin)

Sekoita kaikki ainekset ja paista ohukaispannulla voissa tai öljyssä muutaman minuutin verran molemmin puolin. Valmista. Sitten siihen makeaan ohjeeseen...



KESÄKURPITSAKAKKU

3 kananmunaa
3 dl sokeria
2 dl rypsiöljyä (joka tietenkin loppui minulta kesken)
4 dl kesäkurpitsaraastetta (kerran jatkoin tätä ananasmurskalla)
5-6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
(0,5 tl suolaa) (tätä en sitten muistanut...)
2 dl pähkinärouhetta (joskus olen korvannut tämän mantelirouheellakin)
3 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1 dl rusinoita

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kurpitsaraasteeseen öljy ja sekoita se joukkoon. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, pähkinärouhe, kaneli, vaniljasokeri ja rusinat keskenään ja lisää lopuksi taikinaan. Kaada taikina pitkänomaisiin vuokiin (minulla ei sellaisia ole, joten humpsautin taikinan normaaliin kakkuvuokaan). Taikina-annoksesta tulee kaksi reilua vuokaa. Paista 175 asteessa runsaan tunnin ajan. Pienennä kypsymisen loppuvaiheessa lämpöä 160 asteeseen, jos kakkujen pinta uhkaa tummua liikaa.




sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Muistojen tuulikello kakkuvuoasta


Uudesta tuulikellosta olen haaveillut jo jonkin aikaa ja nyt viimein sain sen toteutettua. Muistin nimittäin viimein käydä rautakaupassa ostamassa poranterän, jolla saa reikiä metalliin. Siispä värkkäämään kelloa. Mitäs siihen tarvitaankaan...? Yksi alumiininen kakkuvuoka, joka ei ole ollut käytössä aikoihin. Kolme palkintolusikkaa, jotka naapurin rouva lahjoitti puuhailuihini (kaunis kiitos hänelle!). Kolme erilaista piparkakkumuottia, jotka olivat askartelukäytössä vähän jo ruostuneet (mikä tietenkin on vain plussaa!). Helmiä koruista, joita olen ostellut kirppareilta. Yksi teesihti, jonka isäni on pikkupoikana ostanut äidilleen. Sydämiä, jotka ostin sisustus- ja lahjapuoti Hannasta (http://www.sisustus-jalahjapuotihanna.fi/). Näistä koostuu meidän uusi tuulikello.






Seuraavaksi lupasin tehdä tuulikellon ystävälleni. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu...

torstai 25. heinäkuuta 2013

Tunnistusapua ystäväiseni!

Löysin tässä joku päivä sitten uuden asukin kukkapenkistäni. Yritin kaivella pääkopastani muistikuvaa moisen kukkasen istuttamisesta vaan enpä löytänyt. Siis karkulainen, jostain tupsahtanut tänne meidän tontille. Vaan kukka on nimeä vailla. Tunnistatko sinä ystäväiseni sen?



Nuppuja on muutama ja niitä kasvi on pukannut hiljalleen tulemaan. Kukka olisi varmaan kukkinut jo kuukausi sitten, vaan lapset onnistuivat katkaisemaan kukkavarren. Itse kasvi on noin 25-30 cm korkea. Itse nopeasti pengoin kirjoja läpi ja selasin nettiä tunnistaakseni sen. Konnanlilja oli ainoa, joka jotenkin vastasi kuvausta. Vaan tämä omassa penkissäni jököttävä kukka ei ainakaan vielä ole aukaissut kukkaansa niin aukinaiseksi kuin konnanliljalla on, vaan on pitänyt visusti sen supullaan. Kovasti kiinnostaisi tietää, josko minun kannattaa tätä kukkasta vaalia vai onko se joku viheliäinen rikkakasvi  - tosin varsin kaunis sellainen?

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Viimeiset raparperit mehuksi

Sääennusteet ovat luvanneet helteitä pienen tauon jälkeen. Nestevajausta helpottamaan teinkin viimeisistä raparpereistä mehua, jonka ohjeen löysin Marttojen lehdestä. Tässäpä teillekin ohje, jos haluatte kokeilla!

2 l raparperin paloja
1 sitruuna
5 dl sokeria
3 tl sitruunahappoa
2 l kiehuvaa vettä

Huuhtele raparperit ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Pese sitruuna kuumalla vedellä ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi sekin. Laita kaikki ainekset kiehuvan veden sekaan. Sekoita ja jätä maustumaan vuorokaudeksi huoneenlämpöön. Seuraavana päivänä voit siivilöidä mehun ja pullottaa. Säilytä pulloja viileässä, tarjoile mehua kylmänä ja laimennettuna. Toivottavasti tämä maistuu teillekin! 


Iltasella oli aikaa vielä loihtia kukkapenkkien ja niityn kukkasista maljakoihin asetelmia. Mutta huomenna menen terassille nauttimaan Suomen kesästä ja raikkaasta raparperimehusta!



sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Betonia ja anopin kahvikuppeja

Kesän viimeisiä betonitöitä viedään. Tämän lintujen uima-altaan (tai mikseipä se voi olla kynttilälautanenkin) tein käyttäen muottina vanhaa paistinpannua sekä pahvista Geisha-suklaarasiaa. Pinnan koristelin anopin kahvikupeilla, joille ei enää ollut käyttöä. Posliinikupposet ja -lautaset vain lakanan sisälle (jotta sirpaleet eivät lennä sinne tänne) ja vasaralla astiasto säpäleiksi. Aika terapeuttista hommaa ; ) Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!



keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Istukaa kukkaset, olkaa hyvä!

Löysin mökkimme vintin uumenista vanhan, kulahtaneen ja rikkinäisen puutuolin. Kaikesta huolimatta tuoli oli puhuttelevan siro ja kaunis muodoiltaan. Jotain jatkokäyttöä sille piti siis keksiä. Ensin suihkaisin vedellä enimmät hämähäkinverkot ja pölyt pois. Sitten porasin pari ruuvia, jotta sain istuinkehikon jotensakin kuosiinsa. Sen jälkeen leikkasin katiskaverkosta pyöreän palasen, jonka sain sujuvasti kiinni tuolin istuinosaan vain taivuttamalla reunat, pohjan jätin kuppimaiseksi.


Sen jälkeen käväisin metsässä hakemassa sammalta, jolla vuorasin "kupin". Mullan lisäyksen jälkeen olikin vuoro värinokkosen, muratin ja lobelian. Istukaa kukkaset, olkaa hyvä!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kesäkurpitsaa niin ja näin

Tämän kesän sadosta on jo osa nautittu ja herkuteltu. Tässäpä pari testattua ohjetta kesäkurpitsasta, jota välillä tahtoo tulla liiankin kanssa.


Marinoidut kesäkurpitsaviipaleet
2 (n. 500g) kesäkurpitsaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl rypsiöljyä
1/2 dl valkoviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2 tl suolaa
ripaus mustapippuria
1/2 dl tuoretta basilikaa

Huuhdo ja leikkaa kurpitsa noin 1/2 sentin viipaleiksi. Sekoita kaikki aineet keskenään basilikaa lukuunottamatta. Kaada seos viipaleiden päälle ja anna marinoitua peitettynä viileässä ainakin pari tuntia, välillä sekoittaen. Ripottele päälle hienonnettua basilikaa. Tarjoile lisäkkeenä tai alkuruokana.

Kesäkurpitsavuoka
1 kesäkurpitsa
2 tomaattia
2 perunaa
250 g jauhelihaa
2-3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
1 sipuli
1/2 dl hienonnettua persiljaa
1 rkl sinappia

Viipaloi kurpitsa ja tomaatit, kuori ja raasta perunat. Ruskista jauheliha valkosipulin kanssa, lisää sekaan perunaraaste, suola ja pippuria. Sekoita keskenään hienonnettu sipuli, persilja ja sinappi. Levitä voidellun vuoan pohjalle ensin kurpitsaviipaleet, sitten lihamurekeseos, sen päälle sinappiseos ja lopuksi tomaattiviipaleet. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia.





sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Sinivalkoista maalia


Puutarhanhoito on taidetta,
jossa kukkia ja kasveja käytetään maalina
sekä multaa ja taivasta kankaana.
Elisabeth Murray

Kruunuvuokko yllätti minut kauniilla kukillaan.


Upea, sähkönsininen mutta myrkyllinen ritarinkannus.


Täytin pienen valamani betoniastian sammalella ja sen keskelle asetin kauniin valkoisen kiven. Yksinkertaista ja kaunista. Maanpeitteenä olen käyttänyt luonnostakin löytyvää maahumalaa.


Viime kesänä isäni teki tämän koivutuolin, jonka idean löysin eräästä puuhastelukirjasta. Elämänlanka on löytänyt tukensa puolivahingossa.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Romurinsessan aarteita

Kävinpä tänään ystävän kanssa aarrejahdissa eli keräämässä kaikenlaista rautaromua. Aivan oikein, romua. Mutta kun mielikuvituksella ei ole rajaa, niin sitähän keksii vaikka ja mitä tästäkin kasasta.


Minun hitsaustaitojeni ollessa niin sanotusti ruosteessa (jos niitä nyt on ollenkaan), jouduin turvautumaan mieheni apuun herätellessämme romuja henkiin. Tässäpä olisi Högforsinetana, latinankielisestä nimestä minulla ei ole valitettavasti tietoa.


Ja se on tosi, että toisen romu on toisen aarre. Tämä aikoinaan rautaromusta väännetty ja hitsattu kannu päätyi minnekäs muuallekaan kuin kukkapenkkiin istutusastiaksi. Hmm...alkaisikohan syksyllä minkäänsortin hitsauskursseja...

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ideoita varastettavaksi



 Kanankoipia ikkunassa.


Kaarnaruusuja seinässä.
 Padat porisemassa.
Portti Eedeniin.
Camping-alue ötököille.
Rautakukko.
Lumikki.
 Vesipisarat.

Ruukku tulvillaan puutarhaunelmia.

Tässä oli teille tuliaisia pieneltä lomareissultani, olkaa hyvä ; )


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Ruosteenruskeaa


Miksiköhän ruosteen väri on niin kaunis? Kaiken vanhan ja kuluneenhan pitäisi olla rumaa. Ja nykymaailmassa ruma ei voi olla kaunista. Vai voiko?


Vanha, ruosteinen harava löysi vielä paikkansa luumupuun ja pensasmustikoiden keskeltä. Eikö aikansa työtä tehnyt ansaitse kunniapaikan kaiken kauniin keskeltä?

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Näennäisiä vastoinkäymisiä


Usein on elämässä niin, että näennäinen vastoinkäyminen itse asiassa onkin mitä suurimmaksi onneksi.
Minna Canth

torstai 4. heinäkuuta 2013

Tukea kukkasillle

Istutin kesän alussa pionit uuteen paikkaan ja hiukan jo venähtäneinä kukkaset tuntuivat vaativan tukea. Aikaisemmin oli tullut tehtyä pari ruukunsuojusta koivunrisuista. Niinpä pukkasin ne pioneille turvaksi ja suojaksi.



Kasvihuoneen seinustalla taasen kasvaa ruusupapu ruukussa. Sekin tuntui eräänä päivänä tarvitsevan jo kovasti apua kiipeilyyn. Niinpä sidoin puukepeistä ja paksusta hamppunarusta pavulle tikapuut, jotka kiinnitin kasvihuoneen katolle. Kuvaamisen jälkeen papu on kasvanut valtavasti, pitänee tehdä jatko-osa tikkaille...