Kranssi poikineen

Osasinpa ennakoida kerrankin kranssien tekoa ja kävin metsäretkellä ennen lumen tuloa. Nyt ei enää onnistuisikaan sammalen haku maan jäädyttyä. Tein muutaman erilaisen kranssin joulumyyjäisiin. Kolmessa ensimmäisessä käytin pohjana styroksirinkulaa, jonka päälle laitoin sammalta.  Riippuen sammalen väristä, käytin saman väristä rautalankaa, jotta se ei "pistäisi" silmään. Samalla lailla yritin sävyttää koristenauhan värin sammalen väriin.

Yksi päivä harvennettiin sitten lasten kanssa ojan penkan pajukkoakin. Pitipä sitten ottaa talteen suorat pajunoksatkin, kransseja varten. Lisäsin muutaman tuijan oksan näihin kransseihin kuumaliimapistoolilla sekä jouluisen tontun, jonka löysin Tiimarista.

Kirpparilta haalein yksi kerta vanhoja mansetteja juuri näitä kransseja varten. Revein mansetista parhaimmat ja kauneimmat osat pois ja liimasin kuumaliimapistoolilla pajukransseihin. Huomasinpa kirpparireissulla, jotta aika monet manseteista ovat liian keinotekoisen ja ylimakean näköisiä - vaikea oli löytää materiaalia.

Tässäkin kranssissa on pohjana styroksi, mutta nauhan lisäksi laitoin siihen helmiä ja päivämääränsä ylittäneitä kanelitankoja. Keittiönkaapin joulusiivoukset on aloitettu!

 

Syksyllä tein jo itselleni "Emännän" kranssin viimeisestä pätkästä saamaani piikkilankaa. Nyt siihenkin voisi päivittää syksyisen lehden tilalle vaikka jouluisen punaisen rusetin.

Kanaverkkoakin löytyi rulla puuladosta, pitipä sitäkin kokeilla. Tein siis verkosta sydämen muotoisen rungon, jonka päällystin rautalankaa apuna käyttäen sammalella. Huopasydämiä olen tehnyt ajan mittaan ison kasan ja monen värisiä, niistä punaiset pääsivät koristeeksi tähän. Sydämellistä viikonlopun jatkoa kaikille!

Enkeleitä, onko heitä?

Eräänä päivänä pengoessani kangaslaatikoitani löysin muutaman tilkun valkoista lakanaa. Mitähän niistäkin vielä saisi tehtyä...? Joulumyyjäisiä ja yleensäkin joulua ajatellessani mieleeni tuli yksi kauden suosituimmista hahmoista, enkeli. Hahmottelin paperille pikaisesti enkelin, noin 10 cm korkean. Halusin yksinkertaisen hahmon, mutta kuitenkin minun tyylisen. Eli sekaan vähän jotain kimuranttia, kruusailua. Samaisen enkelin piirsin sitten tälle valkoiselle lakanalle kangastussilla, silitin värin kiinni ja leikkasin saumanvaroineen. Aluksi tuumasin jättää enkelin mustavalkoiseksi, mutta sitten sieppasin kuitenkin punaisen kangastussin vielä ja väritin sydämen punaiseksi. Ompelukoneella taustakappale kiinni sekä mukaan kaunis ripustuslenkki. Vanua sisälle ja vähän käsinompelua. Innostuinpa ompelemaan enemmänkin näitä enkeleitä, ja pöydällä odottaa uusi erä täytettäviä, kun sain postista tulleen roosan värisen kangastussin käyttöön. No, vastaus kysymykseen - enkeleitä, onko heitä? Kyllä, ainakin meillä niitä on nyt useampikin made and designed by Tuulenpesä!

Ja onhan se vähän niin, että pitää antaa luovuuden kukkia myös jälkikasvullakin. Tässä muutama tyttäreni piirtämä kaunis ja hauska taideteos niin ikään valkoiselle lakanalle!

Onnea isille!

Onnea kaikille isille ja siksi haluaville!

Tähän korttiin löytyi idea Facebookin eräästä ryhmästä, jossa jaetaan vinkkejä lasten askarteluihin. Sen verran tyttäreni muokkasi kuitenkin ideaa, että käänsi vaahteranlehden toisinpäin - hän halusi ketusta kissan. Ja lisäsihän hän vielä tikun pään jatkoksi, koskapa tämä on kissaTIKKARI.

Oma isäni viettää syksyt hirvimetsällä. Niinpä muistimme pappaa eväslaukulla, jossa on metsästykseen sopiva(?) aihe. Löysin tämän kangaskuvan Seinäjoen käsityömessuilta, jossa valitettavasti jo unohtamani yritys myi ylijääneitä kuvia innokkaille kotiompelijoille. Käytin tässä laukussa "kaaosompelua/sekasotkuompelua" melkein pakon sanelemana. Yksi kangaskahvoista meni työntuiskeessa vähän vinksalleen, joten päätin surruutella useamman kerran laukun ympäri, jotta vinksahdus ei niin pahasti näkyisi. Ja loppujen lopuksi tuo sekameteliompelus sopikin tähän laukkuun...joskus pitää osata kääntää vinksahdus voitoksi.

Mutta nyt kahvinjuontiin ja kakkua maistamaan!

Isin kaulahuivin tuhoamista

Tässä eräänä päivänä lapset löysivät isänsä kaulahuivin ja ihastuivat sen kankaan pehmoisuuteen. Hetken pyöriteltyäni tätä harmaata fleece-huivia käsissäni päätiin siitä jotain lapsille tehdä. Mittanauha ja sakset käteen sekä tuumasta toimeen. Pituus riitti juuri ja juuri kolmeen lämpimään pipoon!

Pojalle aplikoin punaisella langalla traktorin kuvan ja tyttösille virkkasin kukkaset jämälangoista. Eriväriset tietty, niin erottavat omansa. Tytöt saivat itse valita värinsä kukkasiin ja mielestäni valitsivatkin kauniisti. Nyt ei enää loju isin kaulahuivi tarpeettomana laatikon pohjalla...

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijatkin, Leena ja Sanna! Toivottavasti viihdytte täällä!

Muistoja

Ei pieniä sanoja,
ei suuria tekoja.
Vain muutama sydämen lyönti
ja rajattomasti rakkautta.
Enkelin laulua ja suunnatonta surua.

Muistorikasta Pyhäinpäivää kaikille!

Aika ei pysähtynytkään,
vaikka niin luulin.
Kello käy,
päivät ja yöt kuluvat.
Elämä jatkuu,
sinun siellä,
meidän täällä.
Tiemme yhtyvät vielä,
joskus,
jossain.

alimmainen runo: Sinä olit lahja/Riitta Hämäläinen