Lisää mekkoja tehtaalta

"Muistoja mummusta"

"Ruususia I"

"Juhannusruusu"

"Muu maa mustikka"

Ja tämän mekon nimi on hakusalla...

"Ruususia II"

Kuten näette, se ryöstäytyi sitten käsistä. Se mekkojen ompelu nimittäin. Mitähän tähän nyt sitten itsekään tuumaisi...? Jatketaan ompelua, kaipa sitä hullumpaakin voisi tehdä.

Säästäväisyyttä

Parempi että ihmiset nauravat säästäväisyydelleni kuin itkevät tuhlaavaisuuttani.

Oscar II

Kesämekkoja liukuhihnalta

Aloitin sitten sen mekkotehtailun, koskapa kangasta minulla riittää. Homma vähän ryöstäytyi käsistä, kun innostuin!  Siskon vauvelikin sai omansa. Toivottavasti sisko ei vain lue tätä...

Osaan mekoista käytin kierrätyskankaita, esim. yllä olevassa kuvassa on tekeillä mummoni vanhasta leningistä mekko.

"Tulppaani" (Marimekon kuosia)

"Lemmikki"

"Ruusu" (tämän tein vanhasta lakanasta)

"Kehäkukka"

(tämäkin on vanhasta lakanasta)

"Syys"

(tämän kankaan löysin kirppikseltä,
luultavasti ollut joskus verho - kuosi houkutteli)

Tämä oli niin mukavaa puuhaa, että tuumasin ommella vielä muutaman mekon lisää vaikka ei siinä taida olla edes järkeä? Tai no, voiko pikkutytöillä olla koskaan liikaa mekkoja?

Paikallisessa kangaskaupassa jo varmaan odotetaan minun jokapäiväistä vierailuani - "Minkähän väristä kanttinauhaa nyt saisi olla?"

Magneettikehykset

Lapset taiteilevat meillä taideteoksia harva se päivä. Ja esillehän niitä pitää jotenkin saada! Useimmiten ne ovat olleet jääkaapin ovessa kiinni magneetilla tai jossain kaapin seinämässä teipillä. Mutta kaipaavathan oikeat taideteokset kunnon kehyksetkin, eikö vain?

Kaapin perukoilta löysin vanhat metalliset kehykset, joista ajan saatossa olivat kadonneet taustapahvit ja lasit. Kehys itsessään oli niin kaunis, että se oli jäänyt odottamaan jatkokäyttöä. Taivutin ensin kehyksen metallinäpsyt (joilla siis taustapahvi on aikoinaan lukittu paikoilleen) syrjään ja liimasin sen jälkeen joka nurkkaan pyöreät magneetit. Jälkikäteen ajatelleen magneetit olisivat voineet olla suuremmatkin, vaikka kehykset eivät niin paljoa painakaan. No, kehys magneeteilla jääkapin oveen kiinni ja taideteos keskelle. Valmis. Ja huomenna vaihdamme uuden taulun jahka pikku taiteilijat innostuvat piirtelemään!

Mekkotehdas

Naapurini lahjoitti minulle valtavan kasan kankaita. Niitä on nyt sitten loppuiäkseni. No, jotain niistä on jo vähän tehtykin, esim. aikaisemmin esittelemiäni pipityynyjä. Nyt pengoin läpi kankaat uudestaan - ajatuksena oli ommella tyttärille kesämekkoja (tätäkin se auringonvalo teettää!). Kirjastosta löytyi aiheeseen sopiva kirjakin, Mekkotehdas. Aivan ihania mekkomalleja! Löytyi sieltä onneksi minunkin ompelutaidoille sopivia....Muutakin näperreltävää kirjasta löytyi, pikkasille prinsessoille sopivia juttuja. Mutta nyt ompelukoneelle...

Ja sunnuntain kunniaksi Demokritoksen sanoin: 

Päiväunet ovat merkki ruumiinvaivasta, 

sielun ahdistuksesta, laiskuudesta
tai sivistymättömyydestä.

Siemeniä, siemeniä

Hmm...lupasinkos minä joskus aikaisemmin, jotta en hommaa tälle keväälle siemeniä? Toisin kävi (minkä arvasinkin...). Huonoa tuuria, kun kävin eilen paikallisen maatalouskaupan löytölaaripäivillä. Siinähän oli, "ota tästä, ole hyvä". En malttanut. Lankesin. Krasseja, kehäkukkaa, auringonkukkaa, steviaa, koristekurpitsaa...

Eilen aamulla muuten talitinttikin visersi jo ulkona.

Sain minä niitä siemenluetteloitakin lainaan, joita minun postilaatikkooni ei ole tipahtanut laisinkaan. Kyllä ainakin muksuille tarvitsee sokeriherneitä tilata - Hyötykasviyhdistyksellä oli makoisia viime kesänä. Lapset mussutti herneitä massunsa täyteen. Ja porkkanoita. En saanut niitä kellariin asti laisinkaan, kun jälkikasvu söi kaiken kasvimaalta.

Viime vuoden siemenvarastostani löysin tomaatin ja persiljan siemeniä. Vaikka kasvihuoneeni on kasaamatta, otin riskin ja laitoin siemenet multaan.

Ja saihan eräs ystäväni houkuteltua minut kesän korvalla hedelmäpuiden varrennuskurssillekin. Luovutan. En minä osaa pitää näppejäni (tai peukaloitani) irti mullasta....

Voittaa nöyränä ja hävitä rauhallisena

on lahja, jota moni ei ole saavuttanut.

On suurenmoista kokea onnea paljossa,

mutta vielä suurenmoisempaa on havaita se vähässä.

Axel Fredenholm

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Pipityynyjä

Viikonloppu hurahti synttäreiden merkeissä. Halusimme yllättää vieraat, niinpä tyttäreni piirsivät valkoiselle puuvillakankaalle kaikenlaisia piirroksia tekstiilitusseilla. Minä ompelin iloisen värisistä kankaista niille taustan. Pussi täyteen kauranjyviä ja ompelukoneella koko tyyny kiinni. Näistä pipityynyistä tuli tosi sieviä, vaan toivottavasti käyttö jää kaikilla vähiin! Nehän toimivat joko lämpiminä (mikrossa lämmitettynä) tai kylminä (pakasteessa viilennettynä).

Haaste täytetty

Vastasin jokin aika sitten Facebookissa liikkuneeseen käsityöhaasteeseen. Viimeinen työ lähteekin tänään uuteen kotiin, tekstit sydämiin tulivat saajien toivomalla kielellä.

Korvakorut palkintolusikoista

Sainpas ne! Siis korvakorut palkintolusikoista. Sahalla vaan lusikka poikki, viilalla katkaisukohta sileäksi ja poralla reikä oikeaan kohtaan. Lukko paikalleen ja se on siinä. Ennen tätä kaikkea katkaisuoperaatiota puhdistin vielä likaiset lusikat - alumiinifoliossa, jossa on lämmintä vettä ja suolaa. Suurin osa liasta lähtikin sillä lailla. Mitähän muuta näistä lusikoista nyt sitten keksisi...? Niitä kun on vielä muutama. No, se tuulikello piti ainakin toteuttaa. Muita ideoita?

Viime talven lumia

Tälle talvelle emme ole saaneet aikaiseksi lasten kanssa kunnon lumiukkoa. Laiskuutta....? Viime talvena teimme tämän "lumikeijun" - se jököttikin keittiön ikkunan alla kuukausitolkulla. Se sai siivet valojen kera selkäänsä, käpykruunun päähänsä ja pihlajanmarjakaulakorun kaulaansa. Kauan se meitä nauratti pihallamme. Jospa herätettäisiin se henkiin seuraavan suven tultua...?