Muovista luontokuvausta

Aurinko paistoi eilen niin somasti, että oli ihan pakko kokeilla taasen tämmöistä luontokuvausta! Viime vuotiset ystävämme seikkailevat jälleen keväisellä pihallamme.

Oikein ihanaa ja lapsellista viikon jatkoa kaikille teille!

Pallon muotoja

Talvi yrittää hiipiä tosissaan meillekin. Jotain valkoista oli lauantaina ilmestynyt puutarhaan, lumihiutaleita tipsahteli taivaalta hiljalleen. Sunnuntaina satoikin sitten vettä koko päivän.

 

Kaivoin heinän seasta keväältä ylijääneen piikkilangan ja kieputin muutamat pallot pihalle koristeeksi. Yksi päätyi seinälle roikkumaan ja saanee joulun tullen valot seurakseen. Nämä kaksi hyörivät ja pyörivät vielä portaitten vieressä paikkaansa etsien.

Sain aikaiseksi toisenkin sammalpuun.  Jotenkin kummasti vain yhdeltä sammalnallelta hävisi hetken päästä silmät ja nenä...ja mistä ne löytyikään? Olisiko ollut jälkikasvu asialla tai ihan oikea joulutonttu?

Minä joudun kait tunnustamaan, jotta olen jonkunsortin kranssifriikki. TAAS piti tehdä yksi kranssi lisää. Ohjeen löysin syksyn Kotivinkistä. Ohjeessa oli tasakokoiset pallot, mutta minä tein erikokoisiin styroksipalloihin lankaa kieputtamalla omani. Jos styroksipalloja ei ole, voi pallot pyörittää vaikka sanomalehdestäkin. Tai jos raaskii, niin pyörittää pallon kokonaan langasta!

 

Valmiit pallot liimasin kuumaliimapistoolilla valmiiseen metalliseen kranssikehykseen. Hetken tuumasin vielä lisätä virkkuukoukun/neulepuikkoja koristeeksi kranssiin vaan jätinpä ne pois. Ihan hauska väriläiskä tästä tuli valkoiseen oveen. Värikästä ja lämpöistä viikonalkua kaikille!

Ps. piti vaihtelun vuoksi uudistaa blogin ulkoasuakin - ylävinjetin ihastuttava pöllö on vanhimman tyttäreni käsialaa!

Mustikkametsään ja takaisin

Kevät on täällä ja lumetkin ovat kaikonneet - taas. Metsästä löytyi jo paljaita mustikanvarpuja, niitä kimpullinen maljakkoon siis!

Kotona uskalsi laittaa narsissejakin jo ulos: vanhaan maitohinkkiin, kesäiseen kastelukannuun...

Mistä olikaan tehty kevään ensimmäisen pyryharakan pesä? No tietenkin ruostuneesta piikkilangasta, vihreästä sammalesta ja talven kuivattamasta heinästä!
 

Kranssintekovärkitkin saavissa puhkesivat vaivihkaa kukkaan. Pitkät oksat ovat täynnänsä valkoisia, pehmoisia pajunkissoja!

Ja niin puhkesivat poimimamme mustikanvarvutkin kukkaan maljakossa.

 "Älä hämmästele ihmeitä, odota niitä!"

Lapsellista valokuvausta taasen

Mikähän villitys meille (tai siis minulle) on nyt iskenyt? Jatkoin nimittäin tänään tätä lapsellista luontokuvausta. Homma vie näköjään mennessään. Tuleepa vähän kerrattua samalla biologiaakin, kun miettii luontevia kuvauspaikkoja. Tapiirista en tosin mene vannomaan, tykkääkö oleskella näin kostealla seudulla. Ehkä muut eläimet meni lähemmäs totuutta, kuka tietää. 

Pitänee "eksyä" joku päivä lelukauppaan, jotta saa lisää rekvisiittaa. Lasten loput eläimet onkin jo niin lelun näköisiä, etteivät kelpaa tähän puuhaan. Mutta - siihen asti kirjoittelemisiin ja mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Arjen askareita ja villiä luontokuvausta

Olen päässyt yllättämään itseni - aloitin viimeinkin tekemään suunnittelemaani ryijyä. Projekti polki vähän aikaa paikoillaan, kun minulla ei ollut ideaa/kuvaa vaan sekin ratkesi yhtenä päivän tyttäreni piirustuksia katsoessa. Perhonen! Sitten projekti tyssäsi, kun aloin miettiä värejä. Vaan senkin ratkaisin viimein: tausta tulee olemaan vaalea (kaikkea valkoisesta harmaaseen, beigeen ja vaaleankeltaiseen, ruskeaankin) ja perhonen violetinsävyinen - tyttären lempiväri. Lankoina käytän jämälankoja, jotka ovat jääneet muista värkkäyksistä yli. Vaaleat langat sekoitin eli kerin kaksi erisävyistä lankaa keskenään. Näin saan enemmän sävyjä pintaan. Hidasta homma on, varsinkin kun suunnittelee työtä ja samalla tekee sitä...

Tilda-kirjontatyönkin sain viimein valmiiksi. Lisäsin pintaan vielä hitusen kangasväriäkin. Muuten olen työhöni tyytyväinen, vaan teksti kuvan yläpuolella jäi vähän epäselväksi. Ehkä olisi pitänyt käyttää tummempaa lankaa ja kirjoa eri tyylillä. Tähänkin työhön käytin eräästä kangaskaupasta saatuja mallilangan pätkiä. No, tämä projekti jäi odottamaan lopullista ideointia. Tuleeko tästä tyyny, laukku, taulu....?

Vaihtelun vuoksi kaikkiin askarteluihin hipsastiin lasten kanssa ulos harrastamaan luontokuvausta. Kaikenlaista sitä keväisestä Suomen luonnosta löytyikään, kun oli oikein tarkkana!

Hauskaa tulevaa viikkoa kaikille teille -"arkea kai eniten mahtuu elämäämme, saa siitä silti juhlavan, jos pienet ilot näämme!"

Muistoja

Ei pieniä sanoja,
ei suuria tekoja.
Vain muutama sydämen lyönti
ja rajattomasti rakkautta.
Enkelin laulua ja suunnatonta surua.

Muistorikasta Pyhäinpäivää kaikille!

Aika ei pysähtynytkään,
vaikka niin luulin.
Kello käy,
päivät ja yöt kuluvat.
Elämä jatkuu,
sinun siellä,
meidän täällä.
Tiemme yhtyvät vielä,
joskus,
jossain.

alimmainen runo: Sinä olit lahja/Riitta Hämäläinen

Muuttopuuhia

Ensilumi on tullut tännekin. Vielä viime viikolla sain käydä ihastelemassa pellolla muuttopuuhissa olevia joutsenia. Toivottavasti nämä ehtivät lentää jo kauemmas etelään nyt tulleita lumisateita pakoon!

Neljänkymmenen joutsenen joukossa oli yksi rakastunut parikin, joka näki vain toisensa.

Miten kaunis onkaa syksyinen, puitu pelto ja siellä valkeat joutsenet!

Poikani luokitteli näkemänsä linnut ensin harakoiksi, mutta muutti sitten mielensä: "Ankka".

Minä olen tyytyväinen jäädessäni tänne, omaan kotiini tuli sitten lunta tai ei. Joutsenten muuttopuuhia ihmetellessä tekaisin sitten pari tuulikelloakin. Käytin niissä tuttavani antamia kahvipannun kansia lähtökohtana. Toiseen laitoin somisteeksi lusikoiden lisäksi teesihdin, jonka sisälle ujutin valkoisia helmiä. Toiseen kelloon laitoin keskimmäiseksi somisteeksi hunajalusikan (semmoiseksi minä sen mielsin kirpparilta ostaessani) ja senkin sisälle sain ujutettua valkoisen helmen. Hunajalusikka oli taasen näitä ostoksia "jokin tässä viehättää, vaan en tiedä mikä ja jotain käyttöä minä tälle joskus vielä keksin."

Näistä tuli aika hauskoja, vähän itämaisen ja eksoottisen oloisia koristuksia. Mihinkähän asti ne "ankat" ovat ehtineet jo lentää?