Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihalla. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. lokakuuta 2014

Pallon muotoja


Talvi yrittää hiipiä tosissaan meillekin. Jotain valkoista oli lauantaina ilmestynyt puutarhaan, lumihiutaleita tipsahteli taivaalta hiljalleen. Sunnuntaina satoikin sitten vettä koko päivän.


Kaivoin heinän seasta keväältä ylijääneen piikkilangan ja kieputin muutamat pallot pihalle koristeeksi. Yksi päätyi seinälle roikkumaan ja saanee joulun tullen valot seurakseen. Nämä kaksi hyörivät ja pyörivät vielä portaitten vieressä paikkaansa etsien.



Sain aikaiseksi toisenkin sammalpuun.  Jotenkin kummasti vain yhdeltä sammalnallelta hävisi hetken päästä silmät ja nenä...ja mistä ne löytyikään? Olisiko ollut jälkikasvu asialla tai ihan oikea joulutonttu?


Minä joudun kait tunnustamaan, jotta olen jonkunsortin kranssifriikki. TAAS piti tehdä yksi kranssi lisää. Ohjeen löysin syksyn Kotivinkistä. Ohjeessa oli tasakokoiset pallot, mutta minä tein erikokoisiin styroksipalloihin lankaa kieputtamalla omani. Jos styroksipalloja ei ole, voi pallot pyörittää vaikka sanomalehdestäkin. Tai jos raaskii, niin pyörittää pallon kokonaan langasta!
 

Valmiit pallot liimasin kuumaliimapistoolilla valmiiseen metalliseen kranssikehykseen. Hetken tuumasin vielä lisätä virkkuukoukun/neulepuikkoja koristeeksi kranssiin vaan jätinpä ne pois. Ihan hauska väriläiskä tästä tuli valkoiseen oveen. Värikästä ja lämpöistä viikonalkua kaikille!

Ps. piti vaihtelun vuoksi uudistaa blogin ulkoasuakin - ylävinjetin ihastuttava pöllö on vanhimman tyttäreni käsialaa!



sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syksyä, sammalpuita ja rautakoiria


Syksy väreineen on saapunut. Kesäkukat ovat pikkuhiljaa väistymässä meidänkin pihalta. Tilalle on tupsahtanut mm. callunaa ja koristekaaleja.


Tänä syksynä innostuin jälleen tekemään sammalpallopuun. Rytistin ensin sanomalehteä isoksi palloksi, jonka päälle käärin kanaverkkoa. Pallon kiinnitin rautalangalla sahaamaani puuhun kiinni. Tässä vaiheessa laitoin tekeleen pystyyn ämpäriin, johon laitoin isoja kivejä pohjalle painoksi. Sekaan hiekkaa ja päälle jäkälää. Metsästä haetut isot sammalmatot kääräisin pallon päälle kiinni ohuella rautalangalla. Ehkä lähempänä joulua puu saa punaisen rusetin ja pienet valot koristeekseen.


Tällä hetkellä meidän pihaamme vartioi tämä keväällä "syntynyt" rautakoira. Lasten kanssa ideoitiin tämä rautaromusta, mm. pakoputkesta, ja mieheni hitsasi sen kasaan.


Viime syksynä väsätty styroksisammalnalle näyttää jo paikoin kärsineeltä. Josko innostuisi senkin paikkaamaan joku päivä...



Kasasin pari lyhtytelinettä pihalle - perinteisesti heinäseipäistä. Koristeekseen ne saivat vielä posliiniset paimenpojan nupit.


Niinpä. Pitäisi malttaa lähteä ihan virallisiin pihahommiinkin...jossain välissä sitten.





Värikästä ja aurinkoista lokakuun jatkoa kaikille!

torstai 29. toukokuuta 2014

Mökkituunauksia


Pengoinpas tuunauksiani menneiltä vuosilta. Kuvat ovat pikkuiselta torpaltamme, jota mökiksikin kutsutaan. Kaikki kierrätetyt astiat olen löytänyt torpan nurkista, tallista, vanhan saunan raunioista....





Tallin perukoilta löytyneistä hevosenkengissä ja posliinisista nupeista tein tämän kukkasen mökin pihalle. Kukan jalkana on ruostunut makkaratikku.


Vanhoista heinäseipäistä ja harmaasta lankusta loihdin tikapuut orvokeille.


Tämän karhun teetätin eräällä taitavalla moottorisahan käyttäjällä - toiveena oli saada kalastava karhu, joka istuu vanhalla, rautaisella "traktorin" penkillä. Kalan tein kirjapainosta käytetystä alumiinipellistä. Vesiallas on vanha, metallinen saavi. Näihin kuviin - ihanaa kesää Sinulle!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Pääsiäisestä perhosbaariin



Vielä hetkiseksi palaan pääsiäiseen....lapset tekivät taikataikinasta pieniä pääsiäismunia, jotka he maalasivat askartelumaaleilla. Päälle laitoimme vielä kerroksen lakkaa. Näitä munasia sitten ripottelimme muutaman "pyryharakan" pesään ja veimme muistoksi trullikierroksellamme.


Pääsiäisen jälkeen aika onkin vierähtänyt aika lailla ulkona, kiitos ihanien ilmojen! Sisätiloissa on kuitenkin tapahtunut myös jotain keväistä: kolmesta avokadostamme yksi on suvainnut "herätä henkiin". Haljenneesta siemenestä pilkottaa jämäkkä avokadontaimi - kärsivällisyys palkitaan!


Mutta sinne ulos ja kevääseen...





Kävimme perheen kanssa viikonloppuna tapahtumassa, jossa sai mm. askarrella perhosbaarin. Tässä versiossa läpinäkyvä muoviputki koristeltiin violetilla silkkikukalla (väri houkuttelee perhosia). Kukka sidottiin kiinni rautalangalla, jolla myös voi solmia putken kiinni jonnekin lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Nesteeksi putkeen laitettiin käynyttä viiniä, johon oli sekoitettu hunajaa ja siirappia. Seos oli kuitenkin sen verran löysää, että se oli aika selvästi vielä nestemäistä. Korkiksi laitoimme pumpulitupon, joka kasteltiin kauttaaltaan tähän nesteeseen. Kotona teimme jo toisenkin purkin valmiiksi - perhosille kun on hyvä olla useampi baari, etteivät riitaannu yhdestä paikasta!

Tässä vielä linkki samaan aiheeseen:
http://yle.fi/uutiset/keltainen_kukka_houkuttaa_perhosesta_esiin_baarikarpasen/7207437


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Arjen askareita ja villiä luontokuvausta


Olen päässyt yllättämään itseni - aloitin viimeinkin tekemään suunnittelemaani ryijyä. Projekti polki vähän aikaa paikoillaan, kun minulla ei ollut ideaa/kuvaa vaan sekin ratkesi yhtenä päivän tyttäreni piirustuksia katsoessa. Perhonen! Sitten projekti tyssäsi, kun aloin miettiä värejä. Vaan senkin ratkaisin viimein: tausta tulee olemaan vaalea (kaikkea valkoisesta harmaaseen, beigeen ja vaaleankeltaiseen, ruskeaankin) ja perhonen violetinsävyinen - tyttären lempiväri. Lankoina käytän jämälankoja, jotka ovat jääneet muista värkkäyksistä yli. Vaaleat langat sekoitin eli kerin kaksi erisävyistä lankaa keskenään. Näin saan enemmän sävyjä pintaan. Hidasta homma on, varsinkin kun suunnittelee työtä ja samalla tekee sitä...


Tilda-kirjontatyönkin sain viimein valmiiksi. Lisäsin pintaan vielä hitusen kangasväriäkin. Muuten olen työhöni tyytyväinen, vaan teksti kuvan yläpuolella jäi vähän epäselväksi. Ehkä olisi pitänyt käyttää tummempaa lankaa ja kirjoa eri tyylillä. Tähänkin työhön käytin eräästä kangaskaupasta saatuja mallilangan pätkiä. No, tämä projekti jäi odottamaan lopullista ideointia. Tuleeko tästä tyyny, laukku, taulu....?

Vaihtelun vuoksi kaikkiin askarteluihin hipsastiin lasten kanssa ulos harrastamaan luontokuvausta. Kaikenlaista sitä keväisestä Suomen luonnosta löytyikään, kun oli oikein tarkkana!













Hauskaa tulevaa viikkoa kaikille teille -"arkea kai eniten mahtuu elämäämme, saa siitä silti juhlavan, jos pienet ilot näämme!"

lauantai 8. helmikuuta 2014

Avokadoja ja linnunpönttöjä


Jostain syystä tammikuun jälkeen alkaa aina kutkuttamaan kaikki multahommat. Otimmekin siis varaslähdön lasten kanssa. Aloitimme kevään kylvöt avokadon siemenestä - itse avokado oli joutunut pari viikkoa aikaisemmin pirtelömme sekaan. Siemen jäi sen jälkeen kuivumaan keittiön kaapin päälle, jolloin siitä oli nyt helppo kuoria uloin kerros pois. Leikkasimme tyhjästä mehupurkista yläosan pois ja täytimme sen mullalla (muistaakseni avokado kasvattaa isot juuret, siksi korkea purkki). Laitoimme jo vähän halkeilleen siemenen multaan niin, että kolmasosa siitä jäi mullan yläpuolelle. Sitten liraus vettä päälle. Tämän jälkeen vaaditaan aurinkoa ja kärsivällisyyttä - jälkimmäistä aika paljon! Jokunen vuosi sitten onnistuin tällä tavalla kasvattamaan melkein metrin mittaisen avokadon, jonka valitettavasti unohdin ulos kun ensimäiset syksyhallat tulivat....On mielenkiintoista nähdä, miten iso siemen pikkuhiljaa halkeaa ja sen sisältä alkaa kasvamaan vihreä taimi! Muutenkin on hauska kokeilla erilaisten eksoottisten kasvien siemeniä, mitä nyt sattuu kaupan hedelmätiskiltä löytämään - esim. normaalista kiivistä sain joskus kasvatettua pieniä karvaisia köynnöskasveja. Valitettavasti vain aika monet kasvit kärsivät Suomen talvista eivätkä kestä niitä.


Kevät oli meillä lasten kanssa tänään muutenkin mielessä. Muistin ostaneeni kesällä pari linnunpönttöä - ripustimme ne Eija- ja Seija- myrskyjen viemien pönttöjen tilalle. Ja korjasimmepa vielä yhden katottomankin kodin. Kerrankin olimme tässä puuhassa ajoissa! Nyt sopii vain jäädä odottelemaan ensimmäisiä pesänkatsastajia.


Nyt nämä uudet pöntöt loistavat metsästä, pistävät silmään vähän liian kanssa. Mutta jo syksyllä ne ovat kauniisti vaalentuneet, harmaantuneet - sulautuneet osaksi metsää.


Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikkiin koteihin!