torstai 31. tammikuuta 2013

Neulottu tiskiluutu

Parisen vuotta sitten virkkasin ensimmäisen tiskiluutuni bambulangasta. Epäilystä oli vähän moista kohtaan, mutta uteliaisuus voitti. Alkuun virkattu luutu tuntui oudolta kaikkien niiden ostettujen hienojen luutujen jälkeen, oli muka niin painava ja märkäkin. Ostin kirpparilta lankaa kuitenkin lisää ja virkkasin sekä neuloin lisää luutuja. Tässä yksi päivä jouduin käyttämään ostettua luutua ja hämmästys oli suuri! En tykännytkään enää siitä. Sillä kun ei kertakaikkiaan irronnut lika niin hyvin kuin neulotulla versiolla. Lapsiperheessä kun tuota ruokaa tahtoo olla pöydällä monesti melkein yhden ruoka-annoksen verran, monesti kiinni kuivahtaneena. Neulotun luutun karkeampi pinta passaa paremmin semmoisen lian irrottamiseen. Eikä tarvitse saippuaakaan niin mahdottomasti käyttää. Se kaupan ohut lirppanaluutu ei kauan minulla sitten käytössä ollutkaan, omat luutut jäivät käyttöön. Ja lisää luutuja täytynee neuloa. Yllättävän kauan itse tehdyt luutut kuitenkin kestävät, vaikka niitä pesukoneessa peseekin. Ja jos fiiniksi heittäytyisi, voisi kai niihin kaikenlaisia hienoja räpellyksiäkin virkata. Minulle on kuitenkin riittänyt neulominen oikealla ja toisella värillä reunuksen virkkaaminen. Onhan se sentään vain tiskiluutu.


maanantai 28. tammikuuta 2013

Enkeleiden tuunausta


Kynttilöiden polttaminen kun ei meidän taloudessa ole ollut viime vuosina kovin järkevää eikä turvallista, päätin tuunata yhden enkelikynttelikön. Siis sen perinteisen, mihin laitetaan neljä pientä kynttilää palamaan ja pienet kultaiset enkelit lentelevät ; ) Tein niistä ikkunakoristeen kiinnittämällä kolme enkeliä ja vanhasta kaulanauhasta helmiä vuorotellen satiininauhaan. Laitoin vielä yhden pienen kellon loppuun. Alkuun laitoin (kuva alla) "siipirattaan" kyntteliköstä. Aivan hausta siitä tuli, kilisee kauniisti ohi mennessä.


lauantai 26. tammikuuta 2013

Puutarhastelua


Auringonpaiste viime päivinä muistutti minua tulevasta keväästä. Piti käydä tarkistamassa kellarissa syksyllä saamani kukkasipulit - milloinkas ne oikein piti laittaakaan multaan...? Ei hätää, huhtikuussa ehtii näköjään vielä hyvin. Turpeessa on säilössä lähinnä daaliaa, kääpiömiekkaliljoja ja gladiolusta. Sekä muutama kesäkukka talvehtimassa ruukussaan, mm. keijunmekkoa ja lumihiutaletta. Saas nähdä miten niiden kanssa käy, ensimmäistä kertaa yritän talvetusta. Kellari on onneksi sopivasti 3 astetta plussan puolella. Perunatkin ovat säilyneet hyvin.

Ja lämpökompostorikin toimii! Se taisi olla 40 astetta plussan puolella. Taitaa tulla toinen talvi perään, kun saan pysymään sen toiminnassa. Eli opinhan minä sen käytön: runsaasti ruokaa sopivina annoksina, reippaasti kuiviketta ja sopivasti sekoitusta. Hoksasin onneksi viime nollakelien aikaan tyhjentää kompostorin, kun se uhkasi täyttyä. Pitänee harkita toisen kompostorin hankintaa, tämä kun on tarkoitettu 4 hengen perheelle ja meitä on jo 5...

Autotallissa on muutama kesäkukka talvehtimassa, vintillä myös. Ovat olleet vähän niukalla hoidolla (kuuluu onneksi asiaan!), vettä olen lirauttanut silloin tällöin. Sisätiloissa olleista muutama jo kuivahti, ehkä ne olisivat viihtyneet paremmin viileämmässä autotallissa. Oppia ikä kaikki. Pelargoniasta laitoin istukaisia veteen, yhden verenpisaran kokeilin tuoda sisälle jo kasvamaan. Ja laitoinhan minä ne varjostuskankaat tuijillekin taasen. Mietin vain, että kuinkahan isoina ne jo pärjäävät ilman kangasta...? No, muistin sitten syksyllä istuttamani alppiruusunkin - se kun sijaitsee aavistuksen aurinkoisella paikalla. Varjostuskangas kun loppui, ompelin käyttämättömästä joulukuusenmatosta (joka sattui olemaan säkkikangasta) hupun ruusulle ; )  Hyvin toimii. Hassua muuten, että aika monesta turhasta tai käyttämättömästä tavarasta saa tuunattua taas käyttökelpoista....

Miksiköhän muuten siemenluetteloita ei ole vielä tullut postissa? No, yritin kyllä luvata itselleni, että tänä vuonna en tilaa ainuttakaan siementä....Heh. Taidan tietää miten tämän lupauksen kanssa käy.


torstai 24. tammikuuta 2013

Palkintolusikoita


Voi ne palkintolusikat säilyttää näinkin! Ystäväni oli tehnyt taulun miehensä voittamista lusikoista - lopputulos on todella kaunis katseenvangitsija (kuvassa näkyy vain osa taulua, mutta idean hoksaatte kyllä tästäkin!). Elämänvirta, se minulle tulee mieleen. Pohjana on käytetty vanhaa taulua, joka on maalattu uudestaan ja sen jälkeen on kiinnitetty lusikat.




Itse sain juuri tuttavani pojan vanhoja palkintolusikoita ja -lautasia ison kasan. Olen haaveillut josko saisi aikaiseksi niistä tuulikellon. Olen tosin jossain nähnyt tehdyn avaimenperiä ja korvakorujakin näistä lusikoista. Jaa-a, taitaa taasen olla vain mielikuvitus rajana...



tiistai 22. tammikuuta 2013

Talvimaisemia








Viime aikoina kameraa olisi saanut pitää jatkuvasti mukana ulkona ollessa. Maisemat ja sää ovat olleet loistavat! Lumikin on pysynyt puissa jo pitkään, aurinko paistanut ja värjännyt maisemaa jos minkä väriseksi. Kyllä se luonto vain on melkoinen taidemaalari.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Lisää rautalankaa

Tällainen rautalankaväännös sai jokunen päivä sitten uuden kodin. Tein sen tummalla rautalangalla ja lisäsin siihen vielä valkoisia helmiä. Tosin tässä kuvassa ne ei juurikaan näy...joudutte kuvittelemaan valitettavasti. Nätti yhdistelmä joka tapauksessa, lisääkin kuulemma saa tehdä! Sehän se on paras palaute ; ) Josko tänä iltana talon hiljennyttyä kaivan esiin rautalangat. Tosin muistaakseni mulla oli muitakin keskeneräisiä töitä odottamassa...No, sama mistä aloittaa kunhan jotain saa eteenpäin!


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kierrätyshaaveita nro 2

Olen joskus nähnyt jossain sisustuslehdessä/blogissa vanhasta ikkunaruudusta tehdyn vitriinin. Ja voi että, ne olivat kauniita! Muistinpas, että minullakin on jemmassa ollut jonkin aikaa yksi kolmiruutuinen vanha ikkuna. Haaveita saa olla...saisinkohan tästä joskus itselleni vitriinin vaikka olohuoneen seinälle?


En osaa vain päättää, jätänkö pokat tämmöiseksi vaiko laitanko maalia pintaan? Jos jätän tämmöiseksi, miten saan käsiteltyä loppuosan vitriinistä samanmoiseksi?


Ja laitanko välihyllyjä miten tiuhaan? Puusta vaiko lasista? Jossain näin värkätyn tekstiä lasiin koristeeksi - olikohan teippiä vaiko maalia? "Oma koti kullan kallis".

Mietitäänpäs...

torstai 17. tammikuuta 2013

Vintagea kaapissani

No niinpä tietenkin. Minäkin siis olen sekaantunut vintageen...Olipa tuuria, jotta en ompeluttanut Kierrätyshaaveita nro 1 -postauksessa ollutta Peckin leninkiä uuteen uskoon, jos googlettamaani on uskominen:

http://vintagefashionguild.org/label-resource/peck-peck/

Taidan siis tyytyä mekon tämän hetkiseen ulkonäköön. Valkoiset helmet, musta leveä vyö ja 50-luvun kengät lisäksi...?

New Blog Love


Tällaisen kivan yllätyksen sain blogiini! Hienoa saada tunnustusta - kiitos Linnunpesan elämää-blogille tästä!

Tunnustukseen kuuluu laittaa se eteenpäin viidelle uudelle blogille. Päätin rajata etsintäni oman mielenkiinnon eli käsityön piiriin. Tässä maassa kun näkyy noita blogeja syntyvän kuin sienä sateella... Parin illan nettisurffailun jälkeen voin vain todeta, että tämä maa on täynnä taitavia ja  lahjakkaita ihmisiä! Aivan valtavasti. Meidän pitää olla ylpeitä itsestämme. Sanaton. Mutta...tässä minun viisi valintaani: 



Tässä tunnustuksen saaneille vielä tunnustuksen pelisäännöt:
- Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle
- Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
- Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin
Kiitoksia vielä Linnunpesalle saamastani tunnustuksesta.

Romuranssi



Tämän kauniin kranssin, "romuranssin", tuttavani oli tehnyt oveensa. Aivan ihana! Itse ajattelin tekaista joskus moisen myös. Nyt on tullutkin siivotessa kerättyä kaikkea pientä "romua" talteen kranssia varten. Paksusta pahvista leikkasin jo kranssin pohjan ja spraymaalilla maalasin sen kultaiseksi. Ei nyt sattunut olemaan valkoista maalia. Olkoon. Muistin, että meillä on tallessa vielä viime pääsiäisen suklaamunien yllärit - aivan oivaa materiaalia tämmöiseen! Löytöjä voi tehdä myös autotallin "miljoonalaatikosta". Kuumaliimapistoolilla vain esineet kiinni pohjaan, kuivaus ja maalaus. Näitä voi tehdä lahjaksi eri teemoilla: pikkuautoja, eläimiä, muttereita, ompelutarvikkeita....

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kierrätyshaaveita nro 1




Kaikkea ei aina osaa itse tehdä eikä tarvitsekaan. Itse inhoan esim. vetoketjujen ompelua. Niinpä taidan laiskuuttani (kun en viitsi opetellakaan tuota vetoketjun ompelua...) viedä nämä mummoltani saadut leningit tuttavalle, joka osaa ommella. Luovutan siis sen osalta, että tekisin kaiken itse...

Minulla ja mummollani oli kokoeroa, niinpä nämä vaatteet eivät mene ihan yksiin koon puolesta. Ja onpa tuo muotikin aavistuksen muuttunut ajan mittaan. Haaveilen, josko näistä saisi minulle kesäksi vaikka hameita tai kotelomekkoja. Yhden leningin ompelutinkin jo aikoinaan, se mekko on ollut kovasti juhlissa käytössä. Sen lisäksi, että vaatteet ovat tuunauksen jälkeen aika uniikkeja, niihin liittyy myös valtava tunnearvo.



Tämän yhden mekon löysin joskus kirppikseltä. Jostain syystä en voinut ohittaa sitä, vaikka se ei ole koskaan vielä päälläni ollutkaan. Taitaa siitäkin tulla kesämekko, Peck & Peck -tyyliin ; )


maanantai 14. tammikuuta 2013

Comeback


Viime vuonna värkkäsin lasten kanssa tämän peikkotytön pihallemme. Käytin siinä runkona onttoa puunpalasta, hame tuli koivunrisusta ja hiukset villasta. Korviksi ja nenäksi tuli pienet käävät, vyöksi ja kruunuksi koivuntuohet. Kukka on tehty värjätystä pajunkuoresta ja pienet pallokoristeet ovat pippureita, silmät ovat maalatut puuhelmet. No, peikkotyttö vietti talven ja kesän terassillamme - lapset ja linnut tekivät välillä vähän liiankin tuttavuutta tyttösen kanssa. Niinpä nyt jouduin paikkaamaan ja tuunaamaan sitä uudestaan. Ja uudeksi kodiksi valitsimme naapureiden kanssa yhteisen postilaatikkotelineen. Naapureiden iloksi (tai kauhuksi)....






Tuunauksen jälkeen peikkotyttö sai tuohisydämiä koristeeksi, punatulkun tukkaansa ja leppäkertun nenällensä ; )


lauantai 12. tammikuuta 2013

Ikuisuusprojekteja



Sain joulupakettiin valmiiksi viimein tämän pitkällisen projektin, paperikranssin. Aikoinaan opiskeluaikoina vuosia sitten värjäsin luonnonkasveilla paperinarua ison kasan. Toissa jouluna hoksasin sitten kutoa näistä erivärisistä paperinaruista valokranssin (kasaustyön sain valmiiksi vasta nyt menneelle joululle). Tein työn ilman ohjetta, vaan homma hoidettiin mututuntumalla. Tästä ei siis tullut perinteinen valkoinen valokranssi sillä käytin 4 erisävyistä paperinarua. Sitä en enää  muista, millä kasveilla aikoinaan värjäystyön tein. 

Toisen pitkällisen prosessin sain loppiaiseksi valmiiksi. Tällä kertaa tein jotain itselleni! Tämän työn materiaalit ja ohjeet sain jo toissajouluna lahjaksi. Nyt viimein päätin saada "Poutapilven" valmiiksi, takarajaksi asetin loppiaisen. Jos se silloin ei olisi valmiina - saisi sen tekeminen siirtyä taas vuodella. No, sain valmiiksi työn vaikka jouduin kerran purkamaankin puolivalmiin väsäyksen. Miten ihmeessä olinkin saanut työn kierteelle....?


torstai 10. tammikuuta 2013

Valoa tunnelin päässä




Jeps. Ongelma osittain korjattu, pääsen jälleen lisäämään kuviakin tänne! Ongelma näkyy olevan selaimessa, jotta muillekin tiedoksi. Minä kun en näköjään ollut yksin ongelmani kanssa.


Viime viikonloppuna sain viedä ristiäislahjaksi tämän suojelusenkelin.

Onni olkoon osanasi,
elämäsi retkellä,
poutapilvi pääsi yllä,
synkälläkin hetkellä.




sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Pakkolomalle...?

No nii-in. Nyt se ilmeni ensimmäinen suuri probleema blogin kirjoittamisen kanssa. En saa ladattua kuvia. Plääh. Kaikista muista lähteistä lataus onnistuu vaan ei omalta työpöydältä. Ystävällisesti otan vinkkejä vastaan : ) Ei tämä blogi nyt oikein mikään ole ilman kuvia...eli pakkolomalla ollaan kunnes asia saadaan ratkaistua. Toivottavasti pian.

torstai 3. tammikuuta 2013

Vakiovieras

Tikkahan se taasen on verottamassa lintulaudan antia. En tiedä näiden otusten elinikää, mutta jo monena talvena on lintulaudallamme vieraillut talitinttien ja närhien lisäksi tikka (tai tikat, kuka tietää). Pienemmät linnut pelkäävät selvästi tikkaa - etäisyys pidetään aina sopivan suurena. No, kullekin otukselle suotakoon ruokarauha.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pitsikukkia



Sain aikoinaan lahjaksi kolme valkoista virkattua kynttilämansettia. En ole kuitenkaan koskaan raaskinut kynttilöitä polttaa näissä kauniissa kukkasissa. Kynttilöiden polttaminen on muutenkin ollut vähissä pienten lasten kanssa. Halusin kukkaset kuitenkin esille jollain lailla ja päätin kiinnittää ne paperinarulla toisiinsa. Lisäsin vielä kukkasiin kultaiset napit ja valkoisia helmiä. Koristeen laitoin roikkumaan olohuoneen seinälleni, talviseksi koristeeksi.