Pientä perheonnea

Joulu tulla hurahti nopsaan ja hurahti vielä nopsemmin ohi, uusi vuosikin on kohta ovella. Meille joulu toi tullessaan pienen tuhisevan nyytin, pikkaisen pojan.

"Poika pumpulin pehmoinen,
taljoilla taivaan torkkunut,
unelmansa tähtiin kutonut,
verkkoja toiveiden punonut.…

Nukkunut kehdossa enkelten,
siipien nukka poskillaan.

Jupiterin pinnoilla pyöriskellen,
kuita Galileon kurkistellen,
silmiään sinisiä siristellyt.
Pienillä pumpurasormillaan
pilven reunalla tähystänyt,
mieli odotusta valtoimenaan.

Heilautti jalkansa joutsenen selkään
"Hah, minähän en, äitini, mitään pelkää!
Taivaiden halki mun matkani vie,
sylissä sinun mun turvani lie.

Pitkä on ollut matkani tähän,
siks äitini, rakkaani, jarruta vähän,
Hetken mun silmäni valoa jaksaa,
ruumiini hentoinen veroa maksaa.

Mut kohta mä nousen ja seikkailuun käyn,
kerron kaiken mink muistan, sen ihmeisen näyn!
Seikkailun halki tän pohjoisen maan,
matkani, äitini, kanssasi jaan.

Siis odota hetki, mä voimistun,
rinnalles painun, pian hetki on kun
vauvasta varttuvi lapsonen,
vain hetki, kun harmaa on hapsonen.

Siks odota, tuokio tää anivarhainen,
meille muistona aina on parhainen.
Älä kiirehdi pois, vain vaieten,
kuuntele hetki, mink tuhisen."

Vuoden viimeisenä päivänä on perheessämme myös yhdet hääjuhlatkin. Sinne sain tekastua seuraavanlaisen lintupariskunnan:

Lähtökohtana oli isäni tekemät puiset linnut...

...jotka maalasin valkoiseksi.

Seuraavaksi liimasin servettilakalla erivärisiä servettejä lintuihin. Päälle kerros krakeerauslakkaa...

 

...jonka päälle taasen kerros valkoista maalia. Ja ripaus kullanväristä miranol-maalia.

Liimalla kiinni vielä pari ruusua ja perhonen. Lahja on valmis.

Rakkaus on sitä, että onnemme on sama kuin toisen ihmisen onni.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta! 

Onnellista uutta vuotta Teille!

Pari lapsellista askartelua ja joulurauhaa

Pinterestistä olen löytänyt jo monta toteuttamiskelpoista ideaa. Joulusiivouksen tiimoilta päätettiin lasten kanssa tehdä nurkista löytyneistä parittomista ja nuhjaantuneista sukista käärmeet! Leikkasimme sukista terät pois ja ompelimme pätkät ompelukoneella pötköksi. Lapset saivat itse valita missä järjestyksessä värit laitetaan, minkälaiset silmät ommellaan napeista sekä kielen värin (huopakangasta). Haastavin homma taisi olla yli metrin pituisen luikertelijan täyttö vanulla - hommaa helpotti pitkä tikku, jolla ylettyi hännänpäähän asti. Otuksista tuli heti aika mieluista leikkikaverit!

Tämäkin hammasharjatelineidea löytyi Pinterestistä. Tosin me emme löytäneet idean mukaista dinosaurusta vaan tyydyimme hymyilevään sarvikuonoon. Reiät teetimme isäni pylväsporakoneella. Yksi reikä tehtiin myös sarvikuonon massuun, jotta harjoista valuvat vedet eivät jäisi lillumaan otuksen sisälle.

Löytyipä idea tähänkin joulukoristeeseen samaisesta ideapankista, Pinterestistä. Alunperin meinasin sahata rannastamme ihan tuoretta ja suoraa puuta, esim. pajua tähän tarkoitukseen. Muistinpa sitten puuladon nurkkaan jääneet harmaantuneet, vänkyräiset oksat. Pienen sahaamisen ja naulaamisen jälkeen jonkunnäköinen kuusi oli kasassa. Suurin työ taisi olla koristuksen kiinnittäminen vanhaan, puiseen kuusenjalkaan. Vuoleminen perin tylsällä puukolla on vähän hermoja raastavaa puuhaa...

Kuusi sai koristeeksi kirpparilta löytyneitä lasikristalleja sekä lasten päiväkodissa tekemiä puisia koristeita. Poron pää on painettu maaliin kastellulla sormenpäällä.

Tämän vanhan, rikkinäisen puusaavin toisen kappaleen tuunasin aikaisemmin tauluksi. Tästä kappaleesta tuli meille kynttiläalunen, tuikkukippoina toimii vanhat, metalliset muffinsivuoat. 

Kaunis kiitos Lumiukolle - ihana, punainen pikkujoulupaketti tuli postissa! Lapset oli riemuissaan yllätyksistä, ja niin äitikin!

Näillä kuvilla ja tunnelmilla haluan toivottaa kaikille teille lukijoilleni oikein Ihanaa ja Rauhaisaa Joulunaikaa! Minä pidän nyt pienen joululoman blogista ja jään odottelemaan mitä pieniä ihmeitä joulu meidän perheeseen tuokaan :)

Enkeli kutistemuovista

Ostin syksyllä nettiaskartelukirppikseltä neljä arkkia kutistemuovia ihan uteliaisuuttani - pitäähän moistakin tekniikkaa kokeilla edes kerran! Näin joulun alla päätin yllättää muutaman ystävän enkeliaiheisella avaimenperällä. Siispä tuumasta toimeen ja kokeilemaan tätäkin materiaalia.

Viime vuonna suunnittelin tämän enkelin kankaalle, päätin testata sitä nyt tähän muoviin. Piirsin normaalille paperille mallin, jonka pystyin jäljentämään tussilla kutistemuoville. Tussin pitää olla "permanent", muuten jälki häviää ennen pitkää - huomasimme ensimmäisen testierän kanssa tämän lasten kanssa. Vahingosta viisastuneena käytin toisessa erässä piirtoheitintusseja (kuka ihme käyttää muuten vielä piirtoheittimiä....?). Yhdelle A4-arkille sain mahdutettua neljä enkeliä. Ääriviivat tuli mustalla ja sydän kokonaisuudessaan punaisella.

Sitten uuni lämpenemään 160 asteeseen ja enkelit yksitellen uuniin. Osasin jo etukäteen muovista lukeneena varautua siihen, että materiaali käpristyy aika pelottavan näkoisesti alussa. Parin ensimmäisen mallin kanssa, jotka olivat erilaisia muodoiltaan kuin enkelit kävikin köpelösti. Niissä oli pitkiä ulokkeita, jotka käpristyttyään tarttuivat kiinni toisiinsa enkä saanut irrotettua niitä erilleen kunnolla. Tässä enkelissä ei sen takia olekaan pitkiä, kapeita osasia juuri sen takia.

Muovi saa ohjeen mukaan olla uunissa 1-2 minuuttia. Loppuvaiheessa muovi suoristuu itsestään ja on valmis otettavaksi pois. Mutta varokaa, materiaali on kuumaa! Uunista oton jälkeen on vielä sekunti pari aikaa suoristaa teosta, mikäli se sitä vaatii. Itse laitoin heti uunista oton jälkeen enkelin paksun pahvin alle ja painoin muutaman sekunnin, jotta muovi tasaantuisi vielä entisestään.

Ja sehän tässä hommassa on aikasta olennaista, että muovi kutistuu - ja paksunee siinä samalla! Piirtoheitinkalvomainen muovi myös kovettuu pleksimäiseksi. Tästä kuvastä näkee suurinpiirtein piennyssuhteen. Mahdolliset reiät kannattaa mm. avaimenperää varten tehdä ennen kutistamista - kovaan muoviin se ei enää onnistu.

Muoviin voi kokeilla tehdä kuvioita mm. leimasimella, jos omat piirustustaidot ei riitä. Ja voi kokeilla sulattaa myös kahta muovinpalaa päällekkäin - jos haluaa kokeilla vaikka kahden eri kuvion sekoittamista. Näitä juttuja itse en ehtinyt nyt kokeilla, mutta tehkääpä te!

Turvallista joulunodotusta kaikille!

Joulustelua

Alkusyksystä tein näyttelyyni tämän moponvannekranssin: katajaa, kanervaa ja pihlajanmarjoja. Kuukausi sisätiloissa varmisti sen, jotta koristus kuivasi ja rapisi kovastikin jo lattialle. Kranssi tarvitsi joulupäivitystä...

Syksyisen myrskyn jäljiltä pihaltamme löytyi ylimääräisiä männynoksia, jotka joutivat nyt tähän projektiin. Sekaan laitoin vielä katajaa ja männynkäpyjä. Ja onko joulua ilman punaista väriä? Sinne tänne punaisia omenia, helmiä...Viime silauksena ystävältä saatu peltinen sydän ja kranssi oli valmis ripustettavaksi - tällä kertaa kuitenkin ulos. Ja seinälle, sillä massiivisen kokonsa puolesta kranssi ei passannut ulko-oveemme.

Tässä tyttäreni tekemä joulukranssi, jonka hän teki viime viikolla kyläkoulullamme järjestetyssä jouluaskarteluillassa. Tämä koristus päätyi leikkimökin seinälle.

Tämän koivuisen tontun takana on yritys nimeltä Roporunnaajat (www.roporunnaajat.fi). Jo viime vuonna ihastelin näitä otuksia, ja nyt viimein sain ostettua meidänkin portaanpäähän yhden tonttusen toivottamaan hyvää joulumieltä.

Joulukorttien kanssa olen ollut ajoissa liikenteessä. Tällä kertaa liimailin punaiselle kartongille vintage-aiheisia joulukuvia, lapset tekivät omansa lähinnä Disney-aiheisista joulukuvista. Uusimmasta Taika-lehdestä löysin kopioitavia joulukuvioita kuvien alle.

Huomaan saaneeni lisää lukijoita - lämpimästi tervetuloa Väkertäjä!

Voi kunpa tuota lunta ja pakkasta tulisi...

Piirustus poikineen

Tämä päivitys tulee aavistuksen myöhässä....mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Sain aloittaa vuosi sitten piirustusprojektin Tevella Oy:lle, joka on Suomen johtava päiväkotien toimintavälineiden ja kalusteiden toimittaja. Yritys toimittaa tuotteita myös kouluille, ikäihmisille sekä yksityisille kuluttajille (www.tevella.fi). Piirsin kuvitukset noin 550 korttiin, joista vain muutama tässä mallina. Ny sain itsellenikin mallikortit tästä pikkaraisesta piirustusprojektista muistoksi.

Nämä mustavalkoiset toiminnanohjauskortit on tarkoitettu toiminnan ohjauksen avuksi henkilöille, joille pelkkä sanallinen ohje toimimisen tueksi ei riitä. Niitä voi käyttää myös muistin tukena esim. päiväohjelman hahmottamisessa.

Näillä värillisillä korteilla taas opetellaan erilaisia suomen kielen äänteitä: "geminaatta vai ei", "pitkä vai lyhyt vokaali" ja "nk vai ng -äänne". Kortin toisella puolella on aina vastaus annettuun vihjeeseen.

Oli pitkästä aikaa ihana piirtää ja haastaa oma luovuus vähän eri tavalla. Osa teksteistä/sanoista kun vaati monen päivä miettimisen, esim. miten piirtää selkeästi aikaan ja paikkaan liittyviä elementtejä. Testiryhmänä oli monet kerrat omat lapset, kun piti tietää vastasiko kuvitus tekstiä. Hahmottelin ensin kuvat lyijykynällä paperille, jonka jälkeen käytin mustaa tussia puhtaaksipiirtämiseen. Sen jälkeen skannasin piirustukset ja vektoroin ne tietokoneella värittämistä varten, koska tavoitteena oli saada mahdollisimman kirkkaat, selkeät ja tasaiset värit.

Mutta nyt seuraavia haasteita odottelemaan :) Tunnelmallista joulukuuta kaikille - muistakaa olla KILTTEJÄ! Ja lämpimästi tervetuloa uudelle lukijallekin, Heidille :)

Kirppistelyä ja värjäystä

Tunnustan - tykkään käydä kirppiksillä. Kirppikset on mahtavia aarreaittoja tämmöiselle tuunaajalle, askartelijalle ja kierrättäjälle kuin minä. Eniten tykkään käydä ihan perinteisillä kirpputoreilla, joissa saa penkoa pöytiä ja kopata vaatetankoja. Mutta olenpa tehnyt löytöjä mm. Facebookin askartelukirppiksiltäkin. Läheskään aina (melkeinpä useimmiten...) en tiedä laisinkaan, mitä hankkimallani materiaalilla tulen tekemään - inspiraatio tulee myöhemmin. Joskus vain jonkun materiaalin väri, muoto tai juuri itse materiaali ratkaisee ostopäätökseni. Luovuudella saa monesta vanhasta tavarasta kaikkea kivaa, eikä hinnat huimaa päätä toisin kuin ihan oikeasssa askartelukaupassa.

Kaikkea ostamaani en kuitenkaan tuunaa. Tämä nukke toi mieleen lapsuuteni - minulla oli tyttösenä ihan samanlainen söpöliini, vaalealla puvulla vain.

Metalli on jostain syystä kiehtonut minua viime aikoina. Nytkin romulaatikkoon on kerääntynyt muffinsivuokia, tuikkukippoja, vanha kakkulapio, peltienkeli....
Vinkkinä tuikkukipon kerääjille: kysäiskääpä esim. paikallisesta ravintolasta niitä näin joulun aikaan. Itse sain pussillisen alumiinisia tuikkukippoja eräästä lounasravintolasta - osasivat kerätä tätä heille ongelmajätettä olevaa metallia päiväkoteja/kouluja/askartelijoita varten.

Joulusiivouksia tehdessä päädyin ihmettelemään, miten olenkaan tullut ostaneeksi valkoiset verhot. Ihan vitivalkoiset?! Minä? Meinaako tuo skandinaavinen sisustustrendi tupsahtaa meillekin....? No ei tuumaa. Muistin ostaneeni kesällä kirppikseltä ostamaani (yllätys yllätys) valkoista mekkoa varten violettia väriainetta. Mekossa kun oli muutama pinttynyt tahra, jotka piti saada "piiloon".  Samallahan tuo värjäyksessä menee verhotkin!

Siispä kangasmyssykkä väriaineen ja suolan kanssa pesukoneeseen.

Puuvillaiseen mekkoon väri tarttui tosi hyvin. Vielä jokin päivä jatkan mekon tuunausta, ehkä jotain värikästä pitsiä sinne tänne....

Vaikka väri ei niin vankasti tarttunut verhokankaaseen kuin puuvillaan, olohuone sai ihan uuden ilmeen violetin myötä. Taas on vähän väriä elämässä :)

Saavista seinälle

Keväällä mökillä siivotessani olin heittämässä pois puista saavia, jonka rautavanteet eivät enää pitäneet sitä kasassa. Saavi oli yhtenään palasina lattialla. Hetken mielijohteesta jätin kuitenkin talteen saavin kannen ja kantokahvalliset laudat. Vain sen takia, että puu oli niissä niin kauniisti ja oikeasti vanhan näköistä. Ei siis hajuakaan, mitä niistä tekisin...
Syyskuussa ollut näyttelyni innoitti sitten hyödyntämään nämätkin puukappaleet. Niistä tuli loppujen lopuksi kotimme seinälle taulut. Kauan aikaa suunnittelin ja vääntelin kaikenlaista tavaraa tauluihin, mutta lopulta päädyin pitsiin, männynkaarnasta vuolemiini ja maalaamiini sydämiin sekä alpakasta tehtyihin ruokailuvälineisiin. Niistä syntyi nämä kaksi taulua (jotka jouduin syyshämärän takia kuvaamaan ulkona...). Puhdistin puuosat ennen koristeiden liimaamista tärpätin ja öljyn seoksella, jolloin niistä tuli aavistuksen syvemmän sävyisiä kuin alunperin.

Kaappien kätköistä löytyi koristenauhaa tekstillä "Home sweet home" - siitä taululle tuli nimikin. Ehkäpä olisin halunnut tekstin ihan suomeksi, mutta jouduin nyt tyytymään englantiin (mikä näkyy olevan aika monessa sisustusjutussa valitettavasti vallitseva kieli).

Tämän taulun nimeksi tuli "Jälkikasvu".

Toinen kantokahvalauta jäi vielä odottamaan inspiraatiota. Tai itse asiassa idea on jo, toteutus ei :) Mutta se onkin jo toinen tarina....Nähdään taas!

Ps. Käypä kurkkaamassa blogissa http://jonskuponsku.blogspot.fi/ - siellä on meneillään ihana nappiarvonta!