Räsymattoja, kortteilua ja viikon kirppislöydöt

Taannoin lupasin siskolleni tehdä hänen häälahjaksi saamastaan pussilakanasta räsymaton. Heidän koiransa oli onnistunut repimään ison reiän lakanaan, eikä sitä kannattanut enää paikata. Sisko kuitenkin halusi vielä jollain lailla säilyttää lahjaksi saamansa lakanan. Nyt viimein sain siitä revittyä kuteen ja virkattua pienen vessanmaton. Aikaisemmin tein lakanasta jo heidän tytölleen kesämekon.

Meidän vessaankin tein vanhoista tyynyliinoista räsymaton. Värit sattuivat passaamaan hyvin seinätauluihin.

Ja sitten piti tehdä vaihteeksi korttejakin. Kummipoikamme täyttää 15 vuotta, hänelle siis moottoripyöräaiheinen kortti.

 Ystävän 6 vuotta täyttävälle tyttöselle tein aavistuksen pääsiäiseen vivahtavan synttärikortin..

Ja sitten pari pääsiäiskorttiakin piti laittaa postiin :)

Joskus olen tainnut mainita, että olen intohimoinen kirppareilla kiertäjä. Tällä viikolla löysin itselleni kirjan "Suomalainen mosaiikkikirja" sekä tarvikepaketin rautalanka-askarteluun ohjeineen.

Aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

Muffinsivuokatuunauksia ynnä muuta

Kesä yrittää tulla. Onhan nuo päivät jo suoneet välillä lämpöä ja aurinkoakin.

Suvussamme on saatu viettää ristiäisiäkin :) Siskolleni tein tämän Madonna ja lapsi -aiheisen taulun (vanha leipäkori maalattuna pinkillä spraymaalilla, valkoinen pitsiliina siihen liimattuna sekä muffinsivuoka ja kultaiseksi maalattu äiti&lapsi -aiheinen korunosa).

Kirppikseltä satuin löytämään jonkun taiteileman poika-aiheisen taulun. Farkkukankaalle kankaasta ja vanusta tehty vauveli oli niin söpö, että mukaanhan se lähti. Ja siitä tuunattiin siskonpojalle taulu.

Kangaspalaseen kirjoin jo pojan syntymäajan sekä painon ja pituuden. Ristiäisten jälkeen saan kirjoa siihen nimenkin!

Jokunen aika sitten ostin käsityömessuilta jo etukäteen tämän paperimassasta tehdyn "ristiäisvauvan". Se päätyi nyt sitten tämän vauvelin onnittelukorttiin. Lisäsin vain sinisen rusetin vauvan kaulaan.
 

Meidän perhe on uurastanut ja puurtanut ja leikkinyt kaikki liikenevät päivät pihalla. Perennanvaihdosta saadut aasianrevonpapu ja preeria-angervo saivat rajoikseen jo kerran metallinkeräykseen menneet pohjasta ruostuneet metalliämpärit. Näistä kasveista kun luin, että ovat kovia leviämään.

Kasvimaalle ostin jo patiokurkun taimia. Niille tein tuen rautaputkesta, johon on laitettu kiinni vanhan heinäkoneen kolme terää.

Ja ne muffinsivuoat....aikaisemmin keväällä tein jo tämän seinätaulun (jonka voi laittaa myös pöydälle kattauskoristeeksi). Hyödynsin siinä vanhan rikkinäisen puusaavin osia, muffinsivuokia, alumiinisia tuikkukippoja, pitsiä, helmiä sekä koneessa huovutettuja huopahelmiä.

Tähän kynttiläasetelmaankin tarvitaan muffinsivuoka :) Sekä yhdet puiset Aarikan kännykkätelineen ankkajalat, muutama ruuvi ja raastinrauta.

Ja vielä yksi vuokatuunaus: perhe sai pyyhkeille omat paikat. Isi, äiti, tytöt ja pojat. Vuokaan on liimattu puinen sydän, johon tussilla on paikka merkattu.

Tähän kuvaan ja tunnelmaan päätän tämän postauksen - blogini jää ainakin kesäksi lomalle. Muistakaahan tutkia uteliaasti maailmaa, niitä pieniäkin yksityiskohtia. Ja nauttia!

Kirppistelyä ja värjäystä

Tunnustan - tykkään käydä kirppiksillä. Kirppikset on mahtavia aarreaittoja tämmöiselle tuunaajalle, askartelijalle ja kierrättäjälle kuin minä. Eniten tykkään käydä ihan perinteisillä kirpputoreilla, joissa saa penkoa pöytiä ja kopata vaatetankoja. Mutta olenpa tehnyt löytöjä mm. Facebookin askartelukirppiksiltäkin. Läheskään aina (melkeinpä useimmiten...) en tiedä laisinkaan, mitä hankkimallani materiaalilla tulen tekemään - inspiraatio tulee myöhemmin. Joskus vain jonkun materiaalin väri, muoto tai juuri itse materiaali ratkaisee ostopäätökseni. Luovuudella saa monesta vanhasta tavarasta kaikkea kivaa, eikä hinnat huimaa päätä toisin kuin ihan oikeasssa askartelukaupassa.

Kaikkea ostamaani en kuitenkaan tuunaa. Tämä nukke toi mieleen lapsuuteni - minulla oli tyttösenä ihan samanlainen söpöliini, vaalealla puvulla vain.

Metalli on jostain syystä kiehtonut minua viime aikoina. Nytkin romulaatikkoon on kerääntynyt muffinsivuokia, tuikkukippoja, vanha kakkulapio, peltienkeli....
Vinkkinä tuikkukipon kerääjille: kysäiskääpä esim. paikallisesta ravintolasta niitä näin joulun aikaan. Itse sain pussillisen alumiinisia tuikkukippoja eräästä lounasravintolasta - osasivat kerätä tätä heille ongelmajätettä olevaa metallia päiväkoteja/kouluja/askartelijoita varten.

Joulusiivouksia tehdessä päädyin ihmettelemään, miten olenkaan tullut ostaneeksi valkoiset verhot. Ihan vitivalkoiset?! Minä? Meinaako tuo skandinaavinen sisustustrendi tupsahtaa meillekin....? No ei tuumaa. Muistin ostaneeni kesällä kirppikseltä ostamaani (yllätys yllätys) valkoista mekkoa varten violettia väriainetta. Mekossa kun oli muutama pinttynyt tahra, jotka piti saada "piiloon".  Samallahan tuo värjäyksessä menee verhotkin!

Siispä kangasmyssykkä väriaineen ja suolan kanssa pesukoneeseen.

Puuvillaiseen mekkoon väri tarttui tosi hyvin. Vielä jokin päivä jatkan mekon tuunausta, ehkä jotain värikästä pitsiä sinne tänne....

Vaikka väri ei niin vankasti tarttunut verhokankaaseen kuin puuvillaan, olohuone sai ihan uuden ilmeen violetin myötä. Taas on vähän väriä elämässä :)

Verhokapasta mekoksi

"Ruotsinruusu"

Tein sitten vielä yhden erän mekkoja. Ylhäällä oleva mekkonen on tehty kirppikseltä löydetystä verhokapasta. Verhossa ollut röyhelö sopi täydellisesti tähän hamoseen.

 "Niitty"

"Jokeripokeripoks"

"Karppi"

"Over the Seas"

"Kumina"

Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten mennä myymään osa tekemistäni mekoista. Vastaanotto jännittää. No, katsotaan kuinka muijan käy!

Tämä itse ommeltu mekkonen on löytö kirppikseltä. Kuva ei valitettavasti tee oikeutta tälle laisinkaan. Mekko ja toppi sattuivat olemaan juuri kokoani, ihmeellistä tuuria! Tästä sain itselleni juhlavan kokonaisuuden kesän juhliin vain kymmenellä eurolla.

Sekalaista soperrusta

Viikolla posti toi mukavan yllätyksen: siemeniä! Vaan enpäs ollut minä tilannut niitä, ystäväni muisti minua stevian siemenillä. Steviahan on kotoisin Etelä-Amerikasta, missä sen lehtiä on käytetty makeutusaineena. Sen sanotaan olevan jopa 300 kertaa sokeria makeampaa. Ja nykyisinhän sitä jo tapaa täälläkin markettien hyllyillä monessakin muodossa.

Viime kesänä taimena ostettu steviani on vielä hätäisesti hengissä. Kesän se vietti ulkona kasvimaalla, mutta talvi on mennyt vintillä. Hyvällä hoidolla (tai minun tuurillani) sen voi saada talvehtimaan sisällä viileässä ja valoisassa. No, varmuuden vuoksi laitoin ystävän lähettämät siemenet multaan - jos tuo oma taimeni sattuisi pötkähtämään. Kaupasta ostetuttujen hedelmien muoviset säilytyspurkit ovat muuten oivia pieniä "kasvihuoneita" ja idätyslaatikoita!

Käytiinhän me kirppareillakin tällä viikolla lasten kanssa - perinteisesti. Löysin mm. kasan erilaisia kankaita mekko-ompeluksiini (jotka siis edelleen jatkuvat), pitsejä....ja viimeinkin lasten musiikkia kasetin muodossa! Johan niitä on etsittykin. Lapset ovat kaivanneet musiikin kuuntelua automatkoille vaan enpä ole raaskinut vanhaa kasettisoitinta cd-soittimeen vielä vaihtaa. No, nyt saimme 50 sentillä hauskuutusta lapsille. Äitikin saa kokeilla laulutaitojaan...

Lämpötilat ovat olleet viime päivinä mukavasti nollan tietämissä, vaan toista luvattiin viikonlopulle. Siispä oli syytä laittaa tulet leivinuuniin. Lämmintä viikonloppua kaikille pakkasista ja myrskyistä huolimatta!

Vintagea kaapissani

No niinpä tietenkin. Minäkin siis olen sekaantunut vintageen...Olipa tuuria, jotta en ompeluttanut Kierrätyshaaveita nro 1 -postauksessa ollutta Peckin leninkiä uuteen uskoon, jos googlettamaani on uskominen:

http://vintagefashionguild.org/label-resource/peck-peck/

Taidan siis tyytyä mekon tämän hetkiseen ulkonäköön. Valkoiset helmet, musta leveä vyö ja 50-luvun kengät lisäksi...?

Kierrätyshaaveita nro 1

Kaikkea ei aina osaa itse tehdä eikä tarvitsekaan. Itse inhoan esim. vetoketjujen ompelua. Niinpä taidan laiskuuttani (kun en viitsi opetellakaan tuota vetoketjun ompelua...) viedä nämä mummoltani saadut leningit tuttavalle, joka osaa ommella. Luovutan siis sen osalta, että tekisin kaiken itse...

Minulla ja mummollani oli kokoeroa, niinpä nämä vaatteet eivät mene ihan yksiin koon puolesta. Ja onpa tuo muotikin aavistuksen muuttunut ajan mittaan. Haaveilen, josko näistä saisi minulle kesäksi vaikka hameita tai kotelomekkoja. Yhden leningin ompelutinkin jo aikoinaan, se mekko on ollut kovasti juhlissa käytössä. Sen lisäksi, että vaatteet ovat tuunauksen jälkeen aika uniikkeja, niihin liittyy myös valtava tunnearvo.

Tämän yhden mekon löysin joskus kirppikseltä. Jostain syystä en voinut ohittaa sitä, vaikka se ei ole koskaan vielä päälläni ollutkaan. Taitaa siitäkin tulla kesämekko, Peck & Peck -tyyliin ; )

Nämä liikennemerkit löysin kirppikseltä. Ja mitähän niistä keksisi? Ehkäpä niistä voisi tehdä lapsille pöydän ulos esim. hiekkalaatikolle...laittaisi vaan tukevat jalat alle. Vaan miten? No, tässä on talvi aikaa miettiä. Passaahan nuo merkit sisällekin sisustukseksi ; ) Tai pyöreitä täyttävälle rekvisiitaksi juhliin.

Pihakirppikseltä löydettyjä aarteita: rautainen teline tupakantumpeille (kippo oli hukassa), teline on tehty aikoinaan koulussa vuosikymmeniä sitten. Minä lisäsin ylhäälle risupallon kipon tilalle ja pallon sisälle sammalta. Ehkä voisi vielä jostain hakea ruusunmarjoja tai puolukoita. En tiedä mikä tästä oikein tuli, mutta nyt se koristaa meidän pihaa! Toinen oli puusta veistetty joutsen, kauniisti ajan patinoima - sellaista ei löydä kaupasta! Viettäköön se nyt eläkepäivänsä meidän maalla...