Kolvaamista ja kirjainmerkkejä

No hupsista! Mun tauko venähti sitten vähän pidemmäksi kuin aioinkaan! Ne on nämä ruuhkavuodet mitkä aiheuttaa sen, että kaikkeen ei kertakaikkiaan ehdi edes juosten :)

Kaikenalaista pientä on tullut kuukausien aikana tehtyä, ei mitään kovin isoa. Ja projekteja, jotka on voinut vauhdista jättää kesken. Jos nyt kokeilisin jälleen silloin tällöin jotain päivitellä, omaksikin iloksi.

Isäni täytti vuosia ja siitä inspiroituneena päätin kaivaa kolvin jälleen esille. Isäni on innostunut kuvaamaan maakotkia kuvauskojullaan, joten siitä aihe. Hän on myös sahannut minulle näitä puukiekkoja juurikin tämmöistä tarkoitusta varten.

Kolvaaminen on siitä vaativaa hommaa, että jo tehtyä jälkeä ei voi enää pyyhkiä pois. Aika rennolla kädellä ja tunteella työtä saa tehdä. Tämän kotkan luonnostelin puuhun karkeasti lyijykynällä. Noin tunnin ahertamisen jälkeen työstä tuli tällainen:

Isäni kun tietää askarteluharrastukseni, toi minulle laatikollisen pahvikiekkoja. Niitä löytyi eräästä yrityksestä, joka tekee pahvilaatikoita. Lapsethan niistä jo liimaili jos minkälaisia rakennelmia, pupuja ja aurinkoja. Minä tein oman versioni, pari kirjanmerkkiä ystäville, joilta olin lainannut pari kirjaa.

Kirjanmerkin taakse kirjoitin mietelauseet, jotka mielestäni sopivat kyseisille ihmisille. Aforismejä netistä löytyy mm. täältä:  http://hipit.fi/mietelauseita-ja-aforismeja-elamasta-elamanviisauksia

Mutta olipa kiva jälleen tulla tänne, piiiiiiiiiitkästä aikaa! Yritän päivitellä jotain tekemisiäni tulevaisuudessakin, suonette anteeksi kuitenkin harvemmat päivitykset, hätäisesti otetut valokuvat ja omituiset kirjoitusvirheet! Nähdään!

Enkeli kutistemuovista

Ostin syksyllä nettiaskartelukirppikseltä neljä arkkia kutistemuovia ihan uteliaisuuttani - pitäähän moistakin tekniikkaa kokeilla edes kerran! Näin joulun alla päätin yllättää muutaman ystävän enkeliaiheisella avaimenperällä. Siispä tuumasta toimeen ja kokeilemaan tätäkin materiaalia.

Viime vuonna suunnittelin tämän enkelin kankaalle, päätin testata sitä nyt tähän muoviin. Piirsin normaalille paperille mallin, jonka pystyin jäljentämään tussilla kutistemuoville. Tussin pitää olla "permanent", muuten jälki häviää ennen pitkää - huomasimme ensimmäisen testierän kanssa tämän lasten kanssa. Vahingosta viisastuneena käytin toisessa erässä piirtoheitintusseja (kuka ihme käyttää muuten vielä piirtoheittimiä....?). Yhdelle A4-arkille sain mahdutettua neljä enkeliä. Ääriviivat tuli mustalla ja sydän kokonaisuudessaan punaisella.

Sitten uuni lämpenemään 160 asteeseen ja enkelit yksitellen uuniin. Osasin jo etukäteen muovista lukeneena varautua siihen, että materiaali käpristyy aika pelottavan näkoisesti alussa. Parin ensimmäisen mallin kanssa, jotka olivat erilaisia muodoiltaan kuin enkelit kävikin köpelösti. Niissä oli pitkiä ulokkeita, jotka käpristyttyään tarttuivat kiinni toisiinsa enkä saanut irrotettua niitä erilleen kunnolla. Tässä enkelissä ei sen takia olekaan pitkiä, kapeita osasia juuri sen takia.

Muovi saa ohjeen mukaan olla uunissa 1-2 minuuttia. Loppuvaiheessa muovi suoristuu itsestään ja on valmis otettavaksi pois. Mutta varokaa, materiaali on kuumaa! Uunista oton jälkeen on vielä sekunti pari aikaa suoristaa teosta, mikäli se sitä vaatii. Itse laitoin heti uunista oton jälkeen enkelin paksun pahvin alle ja painoin muutaman sekunnin, jotta muovi tasaantuisi vielä entisestään.

Ja sehän tässä hommassa on aikasta olennaista, että muovi kutistuu - ja paksunee siinä samalla! Piirtoheitinkalvomainen muovi myös kovettuu pleksimäiseksi. Tästä kuvastä näkee suurinpiirtein piennyssuhteen. Mahdolliset reiät kannattaa mm. avaimenperää varten tehdä ennen kutistamista - kovaan muoviin se ei enää onnistu.

Muoviin voi kokeilla tehdä kuvioita mm. leimasimella, jos omat piirustustaidot ei riitä. Ja voi kokeilla sulattaa myös kahta muovinpalaa päällekkäin - jos haluaa kokeilla vaikka kahden eri kuvion sekoittamista. Näitä juttuja itse en ehtinyt nyt kokeilla, mutta tehkääpä te!

Turvallista joulunodotusta kaikille!

Piirustus poikineen

Tämä päivitys tulee aavistuksen myöhässä....mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Sain aloittaa vuosi sitten piirustusprojektin Tevella Oy:lle, joka on Suomen johtava päiväkotien toimintavälineiden ja kalusteiden toimittaja. Yritys toimittaa tuotteita myös kouluille, ikäihmisille sekä yksityisille kuluttajille (www.tevella.fi). Piirsin kuvitukset noin 550 korttiin, joista vain muutama tässä mallina. Ny sain itsellenikin mallikortit tästä pikkaraisesta piirustusprojektista muistoksi.

Nämä mustavalkoiset toiminnanohjauskortit on tarkoitettu toiminnan ohjauksen avuksi henkilöille, joille pelkkä sanallinen ohje toimimisen tueksi ei riitä. Niitä voi käyttää myös muistin tukena esim. päiväohjelman hahmottamisessa.

Näillä värillisillä korteilla taas opetellaan erilaisia suomen kielen äänteitä: "geminaatta vai ei", "pitkä vai lyhyt vokaali" ja "nk vai ng -äänne". Kortin toisella puolella on aina vastaus annettuun vihjeeseen.

Oli pitkästä aikaa ihana piirtää ja haastaa oma luovuus vähän eri tavalla. Osa teksteistä/sanoista kun vaati monen päivä miettimisen, esim. miten piirtää selkeästi aikaan ja paikkaan liittyviä elementtejä. Testiryhmänä oli monet kerrat omat lapset, kun piti tietää vastasiko kuvitus tekstiä. Hahmottelin ensin kuvat lyijykynällä paperille, jonka jälkeen käytin mustaa tussia puhtaaksipiirtämiseen. Sen jälkeen skannasin piirustukset ja vektoroin ne tietokoneella värittämistä varten, koska tavoitteena oli saada mahdollisimman kirkkaat, selkeät ja tasaiset värit.

Mutta nyt seuraavia haasteita odottelemaan :) Tunnelmallista joulukuuta kaikille - muistakaa olla KILTTEJÄ! Ja lämpimästi tervetuloa uudelle lukijallekin, Heidille :)

Isin kolme pientä pöllöä

Viime viikon arkiseen aherrukseen toi jännitystä lumimyräkkä vuorokauden mittaisine sähkökatkoineen. Juhlan tuntua viikkoon toi eilinen isäinpäivä. Pääsimme vasta lauantaina lasten kanssa puuhaamaan lahjaa isille. Aloitimme valkoisesta, puuvillaisesta t-paidasta, jonka olin pessyt aikaisemmin (uusissa vaatteissa on aina jäämiä, jotka voivat haitata värien kiinnittymistä). Kaapista kaivoimme tekstiilivärimme ja -tussimme esille.

Alkuun tarvittiin äidin apua - piirsin paitaan jokaiselle lapselle oman pöllön oksalle nököttämään. Laitoin alustan paidan väliin, jotta värit eivät imeytyneet paidan läpi.

Sitten tarvitsin lasten apua...käsiin siveltiin reippaasti kangasväriä pensselillä ja kädenjälki painettiin yksitellen paitaan. Pöllöt saivat siivet!

Muksut halusivat vielä piirrellä tusseilla lehtiä ja ruusuja oksiin :) Aurinkokin ilmestyi taivaalle. Loppusilitys ja isin uusi pöllöpaita oli valmis.

Myöhästyneet onnittelut vielä kaikille isille!

Äidille kassi

Päätimme tehdä lasten kanssa mummuille äitienpäivälahjaksi kassit. Minulla oli jo valmiina ostettuja puuvillakasseja, joihin suunnittelimme tekevämme jonkunsortin väritystä ja kuvitusta. Kätköistäni löysin vanhoja Suuren Käsityö-lehden silityskuvioita, joita tuumasin ensin kasseihin. Lapset olisivat sitten saaneet värittää kuvat kangastusseilla. Mutta muutin mieleni - teimme jotain ihan omaa.

 Blogini lukija, Lumiukko, lähetti minulle jo aikaisemmin kokeiltavaksi tulostinpaperia, jonka voi silittää kankaaseen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Lapset piirsivät mustalla tussilla piirustuksensa, jotka sitten tulostin tälle paperille. Yksi mutta tuli vain matkaan....ohjeissa kerrottiin, että kuvaa ei tarvitse tulostaa peilikuvana, kuten yleensä tämmöisissä pitää. Vaan...tietokoneen tulostusohjelma tulostikin kuvan automaattisesti peilikuvana laittaessani asetuksiin kyseisen tulostinpaperin....No, mummojen nimet jouduin sitten leikkaamaan irti piirroksista. Oppia ikä kaikki!

Tässä kuva on jo silitettynä kankaalle. Jämäkästi kuva tarttui kankaaseen, eikä kontrastiakaan kovin paljon jäänyt vaikka niin epäilin.

Kassin toiselle puolelle piirrettiin tällainen kuva.

Koska tulostinpaperit loppuivat, päätimme toisen kassin koristaa ihan kangastusseilla. Tyttäret värittivät kumpikin oman puolensa kassista.

Näistä kasseista tulikin ihan varmasti ainoat laatuaan - kuten ovat mummonsakin!

Toivottelen kaikille maailman äideille ja siksi haluaville aurinkoisia päiviä ja hyvän mielen tuulia!

Enkeleitä, onko heitä?

Eräänä päivänä pengoessani kangaslaatikoitani löysin muutaman tilkun valkoista lakanaa. Mitähän niistäkin vielä saisi tehtyä...? Joulumyyjäisiä ja yleensäkin joulua ajatellessani mieleeni tuli yksi kauden suosituimmista hahmoista, enkeli. Hahmottelin paperille pikaisesti enkelin, noin 10 cm korkean. Halusin yksinkertaisen hahmon, mutta kuitenkin minun tyylisen. Eli sekaan vähän jotain kimuranttia, kruusailua. Samaisen enkelin piirsin sitten tälle valkoiselle lakanalle kangastussilla, silitin värin kiinni ja leikkasin saumanvaroineen. Aluksi tuumasin jättää enkelin mustavalkoiseksi, mutta sitten sieppasin kuitenkin punaisen kangastussin vielä ja väritin sydämen punaiseksi. Ompelukoneella taustakappale kiinni sekä mukaan kaunis ripustuslenkki. Vanua sisälle ja vähän käsinompelua. Innostuinpa ompelemaan enemmänkin näitä enkeleitä, ja pöydällä odottaa uusi erä täytettäviä, kun sain postista tulleen roosan värisen kangastussin käyttöön. No, vastaus kysymykseen - enkeleitä, onko heitä? Kyllä, ainakin meillä niitä on nyt useampikin made and designed by Tuulenpesä!

Ja onhan se vähän niin, että pitää antaa luovuuden kukkia myös jälkikasvullakin. Tässä muutama tyttäreni piirtämä kaunis ja hauska taideteos niin ikään valkoiselle lakanalle!

Puuta ja kolvausta

 

Tervetuloa välillä puutöiden pariin! Värkkäsin kolvin kanssa eräänä päivänä (sain vain yhden palovamman!) ja tässä tuloksia: puisia kylttejä vaikka mökille, puulatoon, huussiin....Osa näistä kylteistä on aika isoja, leveydeltään noin 40-50 cm, osa taasen vain noin 20 cm. Paksuutta näissä sahatuissa kiekoissa on noin sentin verran. Ripustuksen tein rautalangalla.

 Tässä yksi pienemmistä kylteistä.

Sitten löysin kätköistäni isäni joskus sahaamia koivukiekkoja, leveydeltään noin 10 cm. Kolvaamisesta innostuneena piirtelin vielä muutamat enkelit ja pöllötkin. Värittämistä pähkäilin sitten jonkun aikaa, maalatako vaiko ei? Pelkkä kolvauksen jälki itsessään oli kaunista, mutta lisäsinpä sitten vielä valkoista maalia osaan enkeleistä. Pöllöt taasen tuntuivat kaikki kaipaavan väriä, niinpä niihin laitoin enemmänkin väriä. Sainpas siis minäkin tehtyä jotain "pöllämäistä"!

Oikein viisasta ja pöllömäistä viikkoa kaikille!

Rautarouva

Ei pelkoa, aiheena ei ole politiikka. Joku muistanee, kun joku aika sitten Romurinsessa haki itselleen rautaromua. No, seassa oli yksi lapio, jonka varsi oli mennyt poikki. Tänään sitten tuli ideanpoikanen, kun näin keittiönpöydällä ostamani valkoisen maalitussin.

Kynä siis käteen ja piirtämään.

Rautarouva, olkaa hyvä! Tosin muksut jo kaavaili tästä harakanpelätintä...

Myyrä ja sade

Myyrä on sitten veikeä otus. Siksipä se sai kunnian tulla meidänkin puutarhaan, sademittarin kera! Onhan pelkkä sademittari aikasta tylsä kapine - miksei sitä pitelemässä voisi olla vaikka lasten (ja aikuistenkin) rakastama otus? Tein tämän puusta sahatun myyrän jo itse asiassa viime kesänä, kun katselin aikani tylsää sademittarikippoa kukkapenkissä. Ja kun kotona sattui olemaan pino Myyrä-kirjoja, kopioin sopivassa asennossa olevan otuksen puulle. Sahauksen jälkeen maalasin sen molemmilta puolin askartelumaaleilla. Aavistuksen puu halkesi viime kesänä, vaan hyvin on maali pysynyt. Nyt tämä Myyrä odottaa toista kesää kukkapenkissäni sitä ihanaa sadetta!



Ahomansikat ovat jo kypsymässä ja sen ovat lapsetkin huomanneet. Pieniä tallaumia on siellä täällä kukkapenkissä. Osa mansikoista on tainnut mennä raakanakin massuun - sen verran herkullisia nämä ovat!

Joku muukin on huomannut, että perhoset ovat kateissa. Liekö syynä edellisen kesän märkyys? Mehiläisiä näkyy jonkin verran, vaan ei niitäkään mahdottomasti. Loistosalviasta taisi ainakin yksi pörriäinen löytää mutusteltavaa.