Huopuneiden uusiokäyttöä

Heissan taasen! Jokunen aika sitten, itse asiassa jo parisen vuotta sitten, virkkasin itselleni huovutettavasta langasta kassin. Olin löytänyt ihanan harmaata lankaa, josta tosiaan haaveilin itselleni jonkinlaista talvikassia. Virkkasinkin sen, vaan enpä ollut tyytyväinen lopputulokseen. Lähinnä se jäi vaivaamaan, kun en saanut virkatuista kahvoista tarpeeksi vankkoja - näin kassin sisälle ei voinut laittaa paljoakaan tavaraa. Kassi kun itsessäänkin jo painoi jonkin verran, kokoa kassilla oli n. 30x 30 cm. No, tämä tekele jäi työhuoneeni nurkkaan miettimistä ja inspiraatiota odottamaan...

No, nyt talven innoittamana löysin tällekin käyttöä! Poistin kahvat tykkänään, lisäsin ohutta vanua sisälle ja ompelin napinlävet kiinni, jottei vanu karkaile mihinkään. Tästä kassista tuli nyt siis istuinalunen ulos kylmään talvisäähän: pulkan kyytille, nuotiolle...tadaa!

Sitten toinen huovutustuunaus! Vaatekomerossani oli kauan kummitellut mieheni tätin tekemä villaneule, joka oli kuitenkin ihan liian pieni minulle. Tunnesyiden ja kauniin kuvion takia en sitä ollut raaskinut laittaa kuitenkaan pois. Jotakin oli keksittävä...

Kassi. Tein siitä kassin. Muutama kerta pesukoneessa 60 asteessa, jotta huopunutta neuletta pystyi leikkaamaan saksilla. Muotoilin neuletta lähinnä leikkaamalla selästä palasen, jotta sain kassille kahvat. Pykäpistoilla koristelin kahvan reunat sekä ompelin pohjan kiinni. Ja vielä kerta koneessa huovuttaen.

Puiset kahvat vielä mukaan tuunaukseen sekä virkattu (ja huovutettu) lumihiutale koristeeksi. Nyt minulla on sievä talvikassi - ja muistot kulkee mukana!

Ja kummitytön synttäritkin piti muistaa, kortti lähtenee huomenna postissa....

Lempireseptikansio servettitekniikalla

Sukuun ja tuttaville on nyt putkahtanut urakalla poikavauvoja. Niinpä on sitten tehty sinivoittoisia vauvakorttejakin! Mutta asiasta toiseen, siihen reseptikansioon....

Kaappiin on huomaamatta kertynyt monenmoisia ruokareseptejä. Nämä epämääräiset lippuset ja lappuset, sivut ja vihkoset ovat olleet muovikansiossa odottamassa kokkaajaa. Vaan sielläpä ovat saaneet olla rauhassa. Niitä kun on muka jotenkin ollut vaikea selata ja penkoa...No, päätinpä viimeinkin laittaa järjestykseen reseptini!

Hyllystä löytyi yksi valkoinen tyhjä kansio, jonka tuumasin tuunata servettitekniikalla. Kokemusta muovista tässä yhteydessä minulla ei ollut, mutta päätinpä kokeilla miten lakka kiinnittyy tähän. Servettikokoelmastani ei löytynyt mitään ruoka-aiheisia kuvia, joten valitsin fiilistuntumalla värit lakkaamista varten.

Ennen lakkaamista leikkasin kuitenkin talteen kaikki hyvältä vaikuttavat reseptit (ja toivottavasti tuleva lempireseptit) ja liimasin ne vähän tukevammalle paperille (A4). Jaottelin reseptit tyyliin: liha/kala/kana/salaatit/keitot/makeat leivonnaiset/suolaiset leivonnaiset/smoothiet...Jätin myös pari tyhjää välilehteä sekalaisille ohjeille. Nämä välilehdet tein eri värisistä kartongeista.

Serveteillä päällystämisen jälkeen kansiosta tuli tällainen väriläiskä. Norsun vieren liimasin vielä otsikointia varten pienen kakkupaperin.

 Tässä samaisesta aiheesta lähikuva.

Otinpa vielä kuitenkin mustan tussin käteen ja koristelin norsua ja haikaraa hitusen sekä lisäsin tekstin kakkupaperiin. Pari lakkausta näihin päälle ja valmista tuli. 

Jospa nyt sitten innostuisin paremmin penkomaan omia reseptivalikoimiani eivätkä ne lojuisi turhaan kaapissa! Ja kun huomaan perheen tykästyneen johonkin ohjeeseen, merkkaan plussan reseptin kohdalle.

Makoisaa viikkoa kaikille!

Joulustelua

Alkusyksystä tein näyttelyyni tämän moponvannekranssin: katajaa, kanervaa ja pihlajanmarjoja. Kuukausi sisätiloissa varmisti sen, jotta koristus kuivasi ja rapisi kovastikin jo lattialle. Kranssi tarvitsi joulupäivitystä...

Syksyisen myrskyn jäljiltä pihaltamme löytyi ylimääräisiä männynoksia, jotka joutivat nyt tähän projektiin. Sekaan laitoin vielä katajaa ja männynkäpyjä. Ja onko joulua ilman punaista väriä? Sinne tänne punaisia omenia, helmiä...Viime silauksena ystävältä saatu peltinen sydän ja kranssi oli valmis ripustettavaksi - tällä kertaa kuitenkin ulos. Ja seinälle, sillä massiivisen kokonsa puolesta kranssi ei passannut ulko-oveemme.

Tässä tyttäreni tekemä joulukranssi, jonka hän teki viime viikolla kyläkoulullamme järjestetyssä jouluaskarteluillassa. Tämä koristus päätyi leikkimökin seinälle.

Tämän koivuisen tontun takana on yritys nimeltä Roporunnaajat (www.roporunnaajat.fi). Jo viime vuonna ihastelin näitä otuksia, ja nyt viimein sain ostettua meidänkin portaanpäähän yhden tonttusen toivottamaan hyvää joulumieltä.

Joulukorttien kanssa olen ollut ajoissa liikenteessä. Tällä kertaa liimailin punaiselle kartongille vintage-aiheisia joulukuvia, lapset tekivät omansa lähinnä Disney-aiheisista joulukuvista. Uusimmasta Taika-lehdestä löysin kopioitavia joulukuvioita kuvien alle.

Huomaan saaneeni lisää lukijoita - lämpimästi tervetuloa Väkertäjä!

Voi kunpa tuota lunta ja pakkasta tulisi...

Laminoitu tarrajoulukalenteri

Päätimme kerrankin olla ajoissa ja tehdä lasten kanssa jonkinlaiset omat joulukalenterit, viimeinkin! Suklaaversiot on ihania, vaan muksujen ollessa tietyssä iässä ainakaan kaupan versiot ei tarkoitukseen sovellu - houkutus mussuttaa herkut joulukuun 1.pvä on aika suuri :)

Laatikkoversioita en jaksanut nyt miettiä, kaikille kolmelle kun pitäisi kerätä aika iso pino esim. tulitikkulaatikoita siihen tarkoitukseen. Niinpä ideoimme seuraanvanlaisen tarrakuusen. Piirsin lapsille A4-kokoisen joulukuusen, josta piirsin mallit heidän valitsemilleen pahvinpalasille.

Lapset koristelivat kimalleliimalla, paljeteilla ja tusseilla kuusensa. Osa koristeltiin molemmin puolin, osasta vain toinen puoli. Sen jälkeen annoimme kuusten kuivua ja kaivoimme esille ystävältä lainatun laminointikoneen.

Laminoinnin jälkeen alkoi seuraava vaihe: kuusenjalan teko. Lapset valitsivat värillisiä puuhelmiä ja huopaa, joista jalat tehtiin. Helmet pujotettiin villalankaan  - samalla langalla sidottiin huovalla päällystetty tulitikkulaatikko.

 Samalla askartelulla syntyi ystävän muksuillekin omat kuuset.

Osaan kuusista käytimme kierrätyspahvia.

Nyt meidän pitäisi muistaa vielä kirjoittaa tontulle kirje: "Rakas joulutonttu, ehtisitkö tuoda meidän kalentereiden laatikohin joulukuussa tarroja kuuseen liimattavaksi?"

Eilen oli uusimman kummilapsemme ristiäisetkin. Sinne vein lahjaksi rautalangasta vääntämäni vaaleanpunaisen enkelin sekä askartelemani kortin. Kaikkea kaunista, hyvää ja onnellista pienen ihmisen taipaleelle!

Merirosvoja ja prinsessoja

Viime viikonloppuna meillä oli ilo osallistua ystävän pojan merirosvosynttäreille. Teeman mukaisesti onnittelukortissamme oli merirosvo, lahjaksi veimme servettitekniikalla tehdyn puukyltin.

Tänä viikonloppuna vietämme vuorostaan meidän oman prinsessan synttäreitä. Tyttärellä oli toivelistalla uusi prinsessakruunu ja prinsessamekko. Kokeilin toteuttaa toisen toiveista ihan itse. Uusi mekko tuunattiin vanhasta pitkähihaisesta Marimekon paidasta - lisukkeeksi kukallista puuvillakangasta ja paljon, paljon pitsiä!

Leikkasin pitkähihaisesta paidasta hiat lyhyemmiksi ja lisäilin mm. vanhan yöpaidan pitsin mekon alaosaan.







Pihalle virittelimme myös kesäistä prinsessatunnelmaa.

Oveen tein uuden kranssin. Maalasin vanhan kranssinpohjan valkoiseksi spraymaalilla ja liimasin kirpparilta löytyneen mansetin ruusut pohjaan kiinni kuumaliimapistoolin avulla.

Viime kesänä minulla oli jo tässä tuolissa kukkasia. Nyt sammal uusittiin ja pienet petuniat saivat luvan istahtaa tähän.










Narsissien kuihduttua  maitohinkkiin vaihdettiin orvokkeja.

Äitienpäiväksi saadut kukkaset pääsivät ulos kesänviettoon. Kukkapenkissäkin oli prinsessan lempiväriä, vaaleanpunaista!

Pääsiäisaskarteluja

Niin se aika vain rientää, kevät etenee ja pääsiäinenkin on jo ovella. Lapset olivat puuhastelleet viime viikolla kerhossa iloiset pääsiäiskanat kertakäyttölautasista.

Kotona me taasen askarreltiin porukalla iloisia ja värikkäitä pääsiäiskortteja. Blogini lukija Lumiukko oli lähettänyt meille aikaisemmin värikkäitä soft-askartelukartonkeja. Niistä oli lasten helppo leikata kortteihin pääsiäismunat. Kanaset löysin talvella Tiimarin loppuunmyynnistä.

Viikonloppuna olin kurssilla, jossa opetettiin tekemään koruja polymeerimassasta. Jämämassasta tein pääsiäisen kunniaksi muutaman munan raeruohon sekaan (pääsiäismuniin on istutettu hammastikku kiinni ennen polttoa, näin se pysyvät pystyssä). Ruoho, tai siis oikeastaan ohra, on aika tynkää vielä koskapa olemme jälleen sen kylvössö viime tingassa...

Kevät on ulkonakin edennyt eteenpäin, lisää kaikenmoisia "pyryharakoitten" pesiä on ilmestynyt sinne tänne. Näiden kuvien kera toivotan kaikille teille värikästä ja hauskaa pääsiäistä! Nauttikaa auringosta, valosta ja keväästä :)

Vaaleanpunainen viikonloppu

Vietimme viikonloppuna tyttären syntymäpäiväjuhlia. Siellä täällä kodissamme pilkahtelikin vaaleanpunaiset sävyt. Portaanpielessä paloi blogini uskolliselta lukijalta, Lumiukolta, saamani kynttilä.

Terassin ikkunalaudalla paavalinkukka kukkii, lupailee kevättä ja kesää. Ja tuo mieleen samalla rakkaita muistoja mummolasta.

Kävimme lasten kanssa perjantaina paikallisen käsityökeskuksen huopakukkanen-kurssilla. Lasten piirtäessä tein tyttösille pari kukkasta - toinen päätyi hiuskoristeeksi, toinen mekon koristeeksi. Samalla teko-ohjeella pystyi tekemään myös sormuksia (ruususen koko oli silloin kolmasosan tästä rintakorun koosta) . Huovasta leikattiin 5-6 samankokoista ympyrää. Yksi ympyrä toimi pohjana, johon muut neulottiin kiinni. Toinen ympyrä taitettiin kahdesti kolmioksi ja ommeltiin kärjestä kiinni ensimmäisen ympyrän keskelle. Näin ommeltiin kiinni loputkin ympyrät pohjahuopaan. Neljällä "terälehdellä" tuli matalampi ja mielestäni kauniimpi ruusunen kuin jos terälehtiä olisi ollut viisi. Jos aikaa olisi ollut, olisin kokeillut tehdä toisen punaisen ruusun, jossa pohjaympyrä olisi ollutkin vihreä (lehdet). Ehkäpä samalla tekniikalla voisi toteuttaa myös kranssin....

Tyttäreni mietti eräänä päivänä, josko hän isona saisi siivet ja voisi lentää. Äitinä sitä haluaisi, että lasten toiveet toteutuisi vaan tätä en uskaltanut hänelle luvata. Mutta saatoin sentään synttärikakkuun tuunata pienen keijutyttösen (liimasin pikkunukelle siivet ja laitoin sen seisomaan kertakäyttökupista tehtyyn kruunuun, prinsessat kun ovat myös tyttöseni lempijuttuja). Työnsin grillitikun kupin pohjasta läpi, jolla sain teoksen pysymään pystyssä. Kepin päähän ompelin vielä pienen kankaisen viirin, johon tyttäreni kirjoitti nimensä ja uuden ikänsä.

Synttärikorttien seasta löytyi muuten tämä ihana idea!

Ja olinpa minä saanut itsekin jotain valmiiksi juhlia varten - toisen sohvatyynyn (ohje löytyy kirjasta "Tyylikästä virkaten").

Jatketaan vielä palloissa. Huovuttelin aikaisemmin kasan huopapallosia ja niistä virittelin olohuoneeseen verhonpidikkeet (vuorotellen ruskeiden puuhelmien kanssa).

Mutta nyt kahvinkeittoon ja synttärikakun syöntiin.