Risuja, heinää ja piikkilankaa

Jokunen vuosi sitten ostamani koivunrisuista tehty runsaudenmalja meni viimein rikki. Jäljelle jäi ehjä sydän - jolle tietenkin piti vielä keksiä käyttöä.

Jemmavarastossa oli ystävältä ostettua meriheinää pussillinen. Sidoin sitä rautalangalla sydämen ympärille, lisukkeeksi laitoin vielä vaaleaa pakettinarua.

Loppusilausta mietin kauan. Keväistä värikkyyttä tuumasin ensin lisäillä jossain muodossa, mutta sitten päädyin purkamaan joulukranssin ja poimimaan siitä peltisydämen tähän kranssiin. Viimeiseksi maalaisromanttinen rusetti. Kunhan vain pikkulinnnut eivät huomaa, kuinka oivaa pesävärkkiä meidän ovessa on...

Puuladon seinältä löysin vielä pienen käärön piikkilankaa. Siitäpä tekaistiin kranssi toiselle ovelle. Ripaus siihenkin meriheinää, pari keväistä kynttilämansettia sekä pääsiäisen kunniaksi kolme muovista pääsiäismunaa.

Pihalle tippuneista koivunrisuista saimme tekaistua pienen risulinnunkin. Idea lintuun löytyi kirjasta: Kaunista koivunrisuista/Tarja Heikkilä. Suosittelen kirjaa, upeita töitä! Sen verran sävelsin, että pään sisällä on käpy ja vartalossa on iso puuhelmi.

Päätin kaiken arjen kiireen keskellä raivata itselle vähän aikaa, jolloin voin tehdä ihan rauhassa jotain käsillä ja ilmoittauduin punontakurssille. Siellä meillä on materiaalina paju. Ensimmäiseksi teimme perinteisen pallon, joka osoittautui ennakoitua haastavammaksi tehdä. No, tämä "kaaos"pallo pääsi viimein kuitenkin koristamaan autotallimme ulkoseinää. Jospa sitä lähtisi sitten hakemaan lisää pajua, harjoitus tekee mestarin...

Oikein aurinkoista ja iloista tulevaa pääsiäistä kaikille!

Laminoitu tarrajoulukalenteri

Päätimme kerrankin olla ajoissa ja tehdä lasten kanssa jonkinlaiset omat joulukalenterit, viimeinkin! Suklaaversiot on ihania, vaan muksujen ollessa tietyssä iässä ainakaan kaupan versiot ei tarkoitukseen sovellu - houkutus mussuttaa herkut joulukuun 1.pvä on aika suuri :)

Laatikkoversioita en jaksanut nyt miettiä, kaikille kolmelle kun pitäisi kerätä aika iso pino esim. tulitikkulaatikoita siihen tarkoitukseen. Niinpä ideoimme seuraanvanlaisen tarrakuusen. Piirsin lapsille A4-kokoisen joulukuusen, josta piirsin mallit heidän valitsemilleen pahvinpalasille.

Lapset koristelivat kimalleliimalla, paljeteilla ja tusseilla kuusensa. Osa koristeltiin molemmin puolin, osasta vain toinen puoli. Sen jälkeen annoimme kuusten kuivua ja kaivoimme esille ystävältä lainatun laminointikoneen.

Laminoinnin jälkeen alkoi seuraava vaihe: kuusenjalan teko. Lapset valitsivat värillisiä puuhelmiä ja huopaa, joista jalat tehtiin. Helmet pujotettiin villalankaan  - samalla langalla sidottiin huovalla päällystetty tulitikkulaatikko.

 Samalla askartelulla syntyi ystävän muksuillekin omat kuuset.

Osaan kuusista käytimme kierrätyspahvia.

Nyt meidän pitäisi muistaa vielä kirjoittaa tontulle kirje: "Rakas joulutonttu, ehtisitkö tuoda meidän kalentereiden laatikohin joulukuussa tarroja kuuseen liimattavaksi?"

Eilen oli uusimman kummilapsemme ristiäisetkin. Sinne vein lahjaksi rautalangasta vääntämäni vaaleanpunaisen enkelin sekä askartelemani kortin. Kaikkea kaunista, hyvää ja onnellista pienen ihmisen taipaleelle!

Pöllöjä

Trendieläin on nykyään pöllö. Sitä ei voi olla huomaamatta. Pöllöjä on siellä, täällä, tuolla - jos minkälaisena sympaattisena hahmona. Ystäväni vinkkasi kesällä yhdestä askartelusivustosta, johon oli koottu kaikenlaisesta metallista tehdyistä pöllöistä (kattilankansia, pullonkorkkia, siivilöitä, nappeja...). Pitihän viimein minunkin siis kokeilla, sitä pöllöä siis. Ja kun syyskuussa oli muutenkin tarkoitus pystyttää paikalliseen galleriaan ystävän kanssa ristipisto-kierrätyskäsityö -aiheinen näyttely, tuli tavoitettakin. Halusin näytille jotain uutta tekemääni.

Niinpä mars kirppikselle sekä penkomaan omia "romu"varastojani. Ensimmäiseen, tunturipöllöön, idea lähti pyörän lokasuojasta lamppuineen...

Helmipöllö syntyi kattilankannesta, lautasista, rikkinäisistä korvakoruista, rautalangasta, medaljongista...ja niistä helmistä!

Missähän lie nämä pöllöt talvehtivat ensi talven? Luultavasti ne etsiytyvät puuladon suojiin ja lennähtävät kevään tullen takaisin puutarhaamme. Niin "lennähtivät" myös keväällä istuttamani avokadot ja granaattiomenakin sisätiloihin karkuun syksyn kylmää. Istutin nämä jo aika isoiksi kasvaneet (korkeus 40cm) eksoottiset kukkaset suurempiin altakasteluruukkuihin ja toin valoisalle kuistille talveksi. Jännityksellä odotan, saanko menemään ne läpi pimeän ja kylmän Suomen talven!

 Mutta nyt toivotan Teille mukavaa alkanutta viikkoa!

Minä en osaa leipoa muffinsseja

Olen jo aikaa sitten todennut ettei minusta ole leipojaksi. Päätinpä siksi kierrättää muffinsivuokani johonkin muuhun käyttöön (olipa muutama vuoka jo vähän ruosteessa eli joutivatkin tuunattavaksi).

Jo ennen joulua minulla oli mielessäni idea kranssista, jossa voisi hyödyntää sekä metallisia muffinsivuokia että kynttilänpoltosta jääneitä alumiinisia tuikkukippoja. Alunperin tarkoituksenani oli lisätä tähän kranssiin patterilla toimiva led-valo. Suunnittelin laittavani aina yhden valon vuoan läpi kukan keskelle, porasinpa jo reiätkin valmiiksi.

 Vaan joulu tuli ja meni, hiipui samalla kynttilöiden ja lamppujen polttaminenkin. Kranssin päätin kuitenkin toteuttaa.

Ja tällainen siitä sitten tuli. Tuikkukipot on taitettu lehden muotoon, päähän on vasaralla ja naulalla tehty pieni reikä kiinnitystä varten. Muutaman lehden vasaroin sileäksi, mutta silloin niistä tuli mielestäni liian siloisia, kuhmuraisemmat olivat luonnollisempia. Kukan keskelle ja kranssin vanteen ympärille laitoin helminauhoista purettuja helmiä.

Väriähän tähän kranssiin olisi saanut vaikka värillisillä helmillä tai rautalangalla.

Mutta tämä kelpaa minulle. Jos ei muffinsinteko onnistu, tehdään sitten jotain muuta.

"Kun elämä tarjoaa sinulle sitruunan, tee siitä mehua. Kun kohtaat miinuksen, keksi miten siitä voi tehdä plussan."

Ei mitään lupauksia

Niin se kohta vuosi (taas) vaihtuu. Olisi aika tehdä hienoja ja uljaita lupauksia, vaan minä päätin (jälleen) olla lupaamatta mitään. Parempi näin. Eipähän tule turhia odotuksia itseä kohtaan. Toisaalta saattaa iloisesti yllättyäkin, kun ei ole ylevät odotukset painamassa niskan päällä. Jatkanpa siis kulkuani omaa polkuani pitkin. Värkkään ja väsään, onnistun ja epäonnistun.  Opin uutta ja tapaan uusia ihmisiä. Kuljen kiemuraisia polkuja, välillä tallaan paikallani ja sitten suuntaan taas eteenpäin.

Parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla mestarillisesti tekemättä mitään.

Robert Schuller

Näitä pupuja tein syksyllä jäljelle jääneistä kangastilkuista.

Jääkaappimagneetteja yli jääneistä puunkappaleista ja huopapalloista.

Tästä vanhasta purkinkannen metallirenkaasta tuli tämmöinen koristus.

Mutta asiaan....Toivon Kaikille Lukijoilleni Menestystä & Onnea Tulevalle Vuodelle sekä Paljon Uusia Kokemuksia!

Jokainen hölmö tietää, ettei tähtiä voi koskettaa, mutta se ei estä viisasta yrittämästä. 

Harry Andersson

Nähdään ensi vuonna!

Joulua, joulua, joulua....

Tullutkin tavallista pitempi tauko tässä blogin päivityksessä. Pienen pieni joulupuoti on vienyt aikani aika lahjakkaasti viime aikoina. Olen ollut monessa myyjäisessä mukana, mutta nyt olen itse mukana vetämässä moista tapahtumaa. Syksyn aikana on tullut tehtyä sinnekin jotain:

Kierrätys kun on lähellä sydäntäni, niin olen toteuttanut sitä näissä patalapuissakin. Suurin osa kankaista on hyödynnetty vanhoista jouluverhoista ja -liinoista. Täyte on taasen vanhoista froteepyyhkeistä.

Rautalankaakin piti väännellä jossain välissä. Näihin käytin taasen kirppareilta löytämiäni koruja, joista purkamalla sai sieviä helmiä enkeleiden mekkoihin.

 

Arvaattekos, mistä tämä lumipallo on tehty? No, irrotin vanhentuneista kalentereista metalliset kierteet talteen ja pyörittelin niistä tämän. Sekaan ujutin muutaman sinisen helmen.

Ilokseni huomaan, että lukijakuntakin on kasvanut - Tervetuloa Vikki!

Kranssi poikineen

Osasinpa ennakoida kerrankin kranssien tekoa ja kävin metsäretkellä ennen lumen tuloa. Nyt ei enää onnistuisikaan sammalen haku maan jäädyttyä. Tein muutaman erilaisen kranssin joulumyyjäisiin. Kolmessa ensimmäisessä käytin pohjana styroksirinkulaa, jonka päälle laitoin sammalta.  Riippuen sammalen väristä, käytin saman väristä rautalankaa, jotta se ei "pistäisi" silmään. Samalla lailla yritin sävyttää koristenauhan värin sammalen väriin.

Yksi päivä harvennettiin sitten lasten kanssa ojan penkan pajukkoakin. Pitipä sitten ottaa talteen suorat pajunoksatkin, kransseja varten. Lisäsin muutaman tuijan oksan näihin kransseihin kuumaliimapistoolilla sekä jouluisen tontun, jonka löysin Tiimarista.

Kirpparilta haalein yksi kerta vanhoja mansetteja juuri näitä kransseja varten. Revein mansetista parhaimmat ja kauneimmat osat pois ja liimasin kuumaliimapistoolilla pajukransseihin. Huomasinpa kirpparireissulla, jotta aika monet manseteista ovat liian keinotekoisen ja ylimakean näköisiä - vaikea oli löytää materiaalia.

Tässäkin kranssissa on pohjana styroksi, mutta nauhan lisäksi laitoin siihen helmiä ja päivämääränsä ylittäneitä kanelitankoja. Keittiönkaapin joulusiivoukset on aloitettu!

 

Syksyllä tein jo itselleni "Emännän" kranssin viimeisestä pätkästä saamaani piikkilankaa. Nyt siihenkin voisi päivittää syksyisen lehden tilalle vaikka jouluisen punaisen rusetin.

Kanaverkkoakin löytyi rulla puuladosta, pitipä sitäkin kokeilla. Tein siis verkosta sydämen muotoisen rungon, jonka päällystin rautalankaa apuna käyttäen sammalella. Huopasydämiä olen tehnyt ajan mittaan ison kasan ja monen värisiä, niistä punaiset pääsivät koristeeksi tähän. Sydämellistä viikonlopun jatkoa kaikille!