Etelän hetelmiä

Paikallinen ruokakauppa lahjoitti kylkiäiseksi tarkoitetut pesupussit pois. No, minä otin muutaman ja tuunasin niistä kestohedelmäpusseja. Kangastusseja, kanttinauhaa ja puuhelmiä ; )

Vangitut

Vanhasta uutta. Ja aivan toiseen tarkoitukseen. Nämä vanhat puolat (viisaammat oikaiskoon minua, jos olen väärässä!) tuunasin jo keväällä. Löysin ne vanhasta ladosta, poimin mukaani, hioin, öljysin ja toiseen lisäsin valkoista maalia. Lisäksi maalattuja puuhelmiä ja meriheinää, siinä kaikki. Toinen sai asukikseen linnun, toinen enkelin. Niin elämä jatkuu näillä tavaroilla.

Vieläkö pihalla on lunta?

"Äiti, vieläkö sitä lunta on pihalla?" Kyllä, vielä sitä lunta on pihalla. Kaikki paikat jäässä. Niin leikkimökin ikkunat kuin ruohonleikkurikin keskellä pihaa.

Verhosta tyynyyn

Eilinen lasinsulatuskurssi oli antoisa. Itse sulatusta emme tehneet, se jäi opettajan hartioille. Ehdin 4 tunnissa valmistella ja tehdä sulatusta vaille valmiiksi useamman työn, aika yksinkertaiset kuitenkin. Apuna oli mm. kakkupaperit ja posliinivärit... Uuden tekniikan omaksuminen ja sen tuomat mahdollisuudet tahtovat sisäistyä yleensä vasta kun kurssi on lopuillaan. Kuten nytkin. Jos kurssin toisena päivänä tekisi jo jotain "omaa". Mielenkiinnolla odotan myös opettajan tuomia sulatettuja töitä takaisin. Siinä odotellessa ompelin yhdet lapsuuden verhoni tyynyliinoiksi. Ja pitäisihän minun kerätä pieniä tyhjiä hajuvesipullojakin...liikenisiköhän ystäviltä niitä? Ja muunlaistakin lasia pitäisi löytää...jos lähtisi autotallia siivoamaan...

Lunta!

Se tuli sitten yhtäkkiä ja yllätten. Siis se lumi. Taas. Se taisi yllättää niin autoilijat kuin puutarhurinkin. No, eipä tarvi murehtia enää haravoimista.  Jospa säästän voimia lumitöihin ; )

Kunpa tuo lumi sitten pysyisikin. Voisi aloittaa joulun odottamisen. 

Risuja

Aloittelevan "risutaiteilijan" yksi työ. Lauantaina olisi sitten lasinsulatusta tiedossa. Mielenkiinnolla odotan, uusi tekniikka.

Pyyhkeestä ikkunaan

Tein aikoinaan vanhoista keittiöpyyhkeistä verhon pienellä tuunauksella. Nyt sain käsiini nämä pyyhkeet (lienevätkö Ruotsin armeijan vanhoja pyyhkeitä...?). Jospa tekisi niistäkin verhot, tai ehkä tyynyjä, pussukoita....jotain rauhanomaista kuitenkin ; )

Nämä liikennemerkit löysin kirppikseltä. Ja mitähän niistä keksisi? Ehkäpä niistä voisi tehdä lapsille pöydän ulos esim. hiekkalaatikolle...laittaisi vaan tukevat jalat alle. Vaan miten? No, tässä on talvi aikaa miettiä. Passaahan nuo merkit sisällekin sisustukseksi ; ) Tai pyöreitä täyttävälle rekvisiitaksi juhliin.

Jokohan kaikki muuttolinnut ovat muuttaneet etelään? Olisi varmaan korkea aika siivota itsekin piha lumen tieltä. Eli tiedossa haravointia, ruohonleikkuuta, kukkapenkkien siivousta. Hyötyliikuntaa  ; )

Sunnuntaiaamu. Maa taas kuurassa ja tilhet syövät pihlajanmarjoja puista. Kranssiin laittamani puolukat on jätetty vielä rauhaan.

Nämä ihanuudet saapuivat postissa. Näiden tekoon minulla ei ole osaa eikä arpaa ; ). Ipana-aitta (www.ipanaaitta.fi) tekee kierrätetyistä kankaista näitä lasten vaatteita, antaa vanhoille kankaille uuden elämän. Minä en voinut sitten vastustaa kiusausta...kenenkähän mummon verhoista nämäkin on tehty?

Eilisen päivän perunat voi laittaa rieskan sekaan. Hetkonen...tänne blogille näköjään alkaa tulla myös ruokareseptejä...

Kermaviilirieskat

3-4 kypsää perunaa
1 prk kermaviiliä (tai 1 1/2 dl maitoa)
1 tl suolaa
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl voisulaa tai ruokaöljyä

Survo tai raasta perunat. Sekoita kaikki aineet keskenään (minä laitan monesti myös keitetyt porkkanat sekaan ja valkosipulia). Tee taikinasta 1 1/2 cm paksuisia, noin 10 cm halkaisijaltaan olevia leipäsiä. Pistele haarukalla ja paista heti 275 asteessa noin 12 minuuttia. Nam.

Tämän kuvan pitäisi esittää ruusukimppua. Ehkä aavistuksen näyttääkin. Harmi kun saamani vaahteranlehdet olivat jo päässeet ruskettumaan. Jos haluaa tehdä lehdistä esim. kranssia tai näitä ruusuja, kannattaa ne tehdä heti keräämisen jälkeen, jotteivät ne rusketu tai kuivetu. Viime vuonna tekemäni lehtikranssi on säilyttänyt muuten punaisen värinsä vieläkin. Jospa hakisin ystävältä tänään lisää keltaisia vaahteranlehtiä ja yrittäisin uutta ruusukimppua.

Meillä kävi eilen mukava vieras mukanaan hauska yllätys! Tässäpä teillekin muovailuvahan ohje, jonka voi tehdä aivan itse. Sen lisäksi se ei sottaa (ei tarvitse vaatteiden eikä pöydän suojausta) eikä ole myrkyllistä (ei haittaa vaikka suuhunkin eksyy). Sitä on mukava työstää, pienemmätkin muksut jaksavat kaulita sitä. Oikein mukavaa sadepäivän puuhaa!

Sekoita 5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja, 2 dl hienoa suolaa (meiltä loppui suola kesken, mutta jauhoimme merisuolaa sekaan) sekä 1 1/2 rkl alunaa (= maasuolaa, saa apteekista) keskenään. Lisää seokseen 5 dl kiehuvaa vettä. Me sekoitimme taikinaa aluksi sähkövatkaimella. Lisää lopuksi 2 rkl ruokaöljyä ja vaivaa taikinaa kuin pullataikinaa. Hieman jäähdyttyään taikina on valmista muovailtavaksi! Jos haluat värillistä muovailuvahaa, lisää elintarvikeväriä taikinan tekovaiheessa. Taikina säilyy muovipussissa vuoden.

Ja vinkiksi, tämä on hauska lahjavinkki! Tee taikina valmiiksi, pakkaa nätisti muottien ja kaulimen sekä teko-ohjeen kanssa samaan pakettiin ; )

Taikinaan voi käyttää joulusiivouksen yhteydessä kaapista löytyneet yli päivämäärän menneet jauhot. Ja vuoden päästä muovailuvahan voi laittaa kompostiin...

Vinkkinä vanhojen lakanoiden jemmaajille: niistä saa oivia pehmoleluja pienellä vaivalla (ja rahalla). Koristeluun vain nappeja ja kirjontalankaa ; ) Ja mielikuvitusta! Olen itse tehnyt jo muutaman, tarkoituksena olisi myydä niitä joulumyyjäisissä. Tosin lapset ovat tuumanneet jo monesti viedä nämä omiin leikkeihinsä...

Meidän pehmolelut sai muuten nimekseen Keeti, tytär kun nimeää kaikki mahdolliset pehmoeläimet sillä nimellä.

Lunta luvattu ja viimeiset kukat kukkivat vielä kukkapenkeissä. Kesäkukkia pitäisi malttaa viedä kellariin ja autotalliin talvehtimaan: keijunmekkoa, pelargoniaa, mustasilmäsusannaa, lumihiutaletta, lankaköynnöstä... Kuvassa keväällä istutettua syysmaksaruohoa.

Joskus on vain odotettava. Vuoden päästä tämä puukukka on saanut saman ajan patinan kuin puuladon seinäkin.

Pihalla odottaa kasa koivunrisuja. Saiskohan niitä huomenna jotenkin jalostettua...? Kransseja ehkä.

Tämä auto on tullut jo tiensä päähän. Kauniilla tavalla. Niin se luonto vain ottaa omakseen, kovimmankin metallin.

"Lakanoille uusi elämä" -operaatio jatkuu, seuraavaksi varmaankin operaatio "Matoille uusi koti".

Vanha rapumerta on toiminut kesän kukka-astiana, nyt orvokit saivat väistyä syysistutuksen tieltä.

Pihakirppikseltä löydettyjä aarteita: rautainen teline tupakantumpeille (kippo oli hukassa), teline on tehty aikoinaan koulussa vuosikymmeniä sitten. Minä lisäsin ylhäälle risupallon kipon tilalle ja pallon sisälle sammalta. Ehkä voisi vielä jostain hakea ruusunmarjoja tai puolukoita. En tiedä mikä tästä oikein tuli, mutta nyt se koristaa meidän pihaa! Toinen oli puusta veistetty joutsen, kauniisti ajan patinoima - sellaista ei löydä kaupasta! Viettäköön se nyt eläkepäivänsä meidän maalla... 

Syrnikit eli rahkaräiskäleet, 6 annosta

1 prk maitorahkaa
3 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl vehnäjauhoja
paistamiseen voita tai margariinia
pinnalle tomusokeria

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi, anna turvota puolisen tuntia ja paista lättypannulla miedolla lämmöllä molemmin puolin. Siivilöi pinnalle tomusokeria ja tarjoile marjojen tai hillon kanssa.

Tämä on meidän muksujen herkkua. Johtunee tuosta sokerin määrästä ; ) Itse olen kuitenkin vähentänyt sokerin määrää ja jättänyt tomusokerit väliin. Voisinpa tänään tehdäkin noita. Ensin vain pitää hommata jääkaappiin maitoa...

Viimeisiä mustikoita viedään, kumma kun muksut eivät ole huomanneet. Kokeilin ensi kertaa näitä koristekaaleja laittamalla mm. kukkapenkkeihin. Kauniita ja kestäviä ovat olleet, pitänee muistaa ensi syksynäkin!

Reissu tehty. Jälleen kerran huomasin tämän maan olevan täynnä lahjakkaita, taitavia ja luovia ihmisiä. Ja niille kädentaitajille nostan hattua, jotka elantonsa taidoistaan saavat. Tämä taulu tulee koristamaan keittiön seinääni, jotta muistaisin sen tärkeimmän.

Mietin juuri, onnistuisikohan betonitöiden teko talven tullen autotallissa...? Jatkaisin vanhojen posliinikuppien särkemistä ja kierrättämistä näissä pienissä taloissa.

Huomenna lähdetään hakemaan lisää inspiraatioita Seinäjoelta http://www.epmessut.fi/index.php?p=186

Kauneus on katsojan silmissä. Näinhän se on, vai onko? Laitoin kukkapenkkiini ruostuneen ränninpalasen, mehitähti sai siitä kodin.