Tälle talvelle emme ole saaneet aikaiseksi lasten kanssa kunnon lumiukkoa. Laiskuutta....? Viime talvena teimme tämän "lumikeijun" - se jököttikin keittiön ikkunan alla kuukausitolkulla. Se sai siivet valojen kera selkäänsä, käpykruunun päähänsä ja pihlajanmarjakaulakorun kaulaansa. Kauan se meitä nauratti pihallamme. Jospa herätettäisiin se henkiin seuraavan suven tultua...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti