Vampyyrinkarkotuskaulakorut sekä muita kummajaisten karkottimia

Okei, tästä lähdetään. Jostain syystä ostin kasan talvivalkosipulin varsia. Yllätys yllätys, jotain inspiraatiota varten. Aluksi ajattelin tekeväni kranssin pohjia näistä, vaan varret olivatkin sen verran tukevaa tekoa, jotta eivät ne oikein taipuneet. No, suunnitelma B. Mieleeni tuli tehdä ikkunaan koriste, sellainen pikkanen verho jollain kivalla idealla höystettynä. Punoin levyn, jonka mitat olivat noin 25x30cm. Sidoin varret aina molemmista päistä kiinni pinkillä puuvillalangalla. Pinkillä siksi, että se sointui kivasti varren vihreään. Pinkillä siksi, että sain idean leikata verhoon sydämen muotoisen reiän. Hoksasinpa sitten taasen, jotta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Vaikka varret olivat napakoita, niitä pystyi hyvin leikkaamaan normaaleilla keittiösaksilla. Vaan varret eivät olleet niin napakoita, että olisivat pysyneet kuosissa leikatessani sitä sydänreikää. Niinpä jouduin ompelemaan vielä sydämen reunat kiinni. Sen jälkeen homma jäikin pariksi päiväksi odottamaan jatkojalostusta, mikä taisi olla virhe. Muistin joskus ostaneeni kirppikseltä pikkaraisia värikkäitä puuhelmiä - niistäpä saisi väriä tähän valkosipulitauluun. Ajatuksena oli sitoa taulun alareunaan pallohapsuja, vaan miten kävi....Parin päivän aikana varret olivat kuitenkin vähän jo kuivanneet eli samalla kutistuneet. Vaikka olin kuinka tiukkaan solminut langat varsiin kiinni, ne repsahtivat irti hapsuja laittaessani. Tuumasinpa, jotta paikalleenlaitto olisi liian työlästä. Se siitä projektista. Aina ei kaikki mene nin kuin Strömsössä.

No, mitäs minä sitten tein varsille? Saksein ne saksilla pikkasiksi sentin pituisiksi kappaleiksi ja laitoin likoamaan punajuuriveteen. Idea muistui mieleen kesältä, kun eräs rouva esitteli korujaan. Ne oli tehty mm. punajuurella värjätystä pajusta. Toimisiko idea myös valkosipulin varrella?

Melkein toimi. Päällys varresta oli sen verran tiivistä ja kovaa, ettei se imenyt väriä lainkaan mutta sisus muuttui vaaleanpunaiseksi. Ja koruthan minun piti niistä sitten tehdä. Niistä tuli mielestäni aikasta kauniit, tosi kevyet - eivätkä muuten haise kuitenkaan valkosipulille (eivätkä punajuurelle)! Nämä kaulassa kaiken maailman vampyyrit sun muut kummitukset pysyy loitolla!

 

Vai meninkö sanomaan liian aikaisin? 

Kuka sammutti valot....?

Kuivattuja herkkuja

Sadonkorjuun edetessä jääkaappi ja pakastin ovat alkaneet täyttyä. Ilmat ovat olleet vielä niin lämpimiä, ettei kellaria ole saanut viileämmäksi. Niinpä tässä vaiheessa satokautta kuivaan osan kesän sadosta.

 

Omenia meille tuli vain pari ämpäriä. Omenapuita on useampi, mutta vasta yksi on kunnolla satoiässä. Osan omenista pakastin lohkoina, osan käytin erilaisiin hilloyhdistelmiin ja loput kuivasin. Omenaporalla poraan siemenkodan pois, sitten viipaloin omenan muutaman millin levyisiksi viipaleiksi, jotka sitten levitän ohueksi kerrokseksi uunipellille. Päälle ripottelen vielä sokeria ja kanelia. Kuivatan omenia uunissa 50 asteessa parisen tuntia uuninluukku auki noin pari senttiä. Hyvä vinkki on laittaa esimerkiksi piparkakkumuotti luukun väliin, jolloin se pysyy auki. Kosteus pääseen näin pois uunista. Parin tunnin kuivatuksen jälkeen vien omenat vielä saunan lauteille pimeään ja huonelämpötilaa vähän lämpimämpään jälkikuivumaan muutamaksi päiväksi. Kun viipaleet on tarpeeksi kuivanneet, laitan ne lasipurkkeihin ja säilytän kaapissa valolta suojattuna. Kaikesta kuivattamisen määrästä huolimatta sain aikaiseksi vain yhden lasipurkin täyteen - lapset nimittäin kävivät popsimassa omenia salaa saunalta.

Tyrniä tuli tänä vuonna hyvin. Meillä tyrnistä tehdään kiisseliä, joka on helppo tehdä valmiista mehusta. Itse teen mehun viinihapon avulla - alla ohje! Mehun säilytän pakkasessa, sillä viileässä mehu säilyy vain jouluun asti. Mehun teosta jää "yli" marjamössöä, jonka myös kuivaan. Levitän lastalla mössön leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ohueksi levyksi ja kuivatan tätäkin sen pari tuntia 50 asteessa uuninluukku raollaan. Saunassa vielä jälkikuivaan tyrnilevyjä. Muutaman päivän päästä sose on kuivannut levyiksi, jonka voi tehosekoittimessa jauhaa rouheammaksi jauheeksi. Tätä jauhoa käytän sitten talvelle mm. myslin seassa tai ripottelen sämpylätaikinaan.

1 kg tyrniä

1,2 l vettä

1/4 tl viini- tai sitruunahappoa

tilkka vettä

sokeria 300 g/1 l mehua

1. Survo peratut marjat (minä olen tehnyt tätä myös pakastemarjoista). Kaada vesi marjasurvoksen päälle. Liuota viini- tai sitruunahappo vesitilkkaan ja lisää survokseen. Anna seoksen seisoa kaksi vuorokautta viileässä, sekoita muutaman kerran.
2. Siivilöi mehu siivilävaatteen läpi (tiuha siiviläkin kelpaa mielestäni). Mittaa mehu ja sokeri. Lisää mehuun sokeri ja sekoita, kunnes se liukenee. Pullota. Tarjolle tuotaessa mehu laimennetaan 1:1.
3. Mehu säilyy hyvässä säilytyspaikassa ilman pastörointia jouluun saakka. Pastöroitu tai pakastettu mehu säilyy aina seuraavaan satokauteen asti. Ja itse olen tosiaan pakastanut mehua. Ja kiisseliä tehdessä olen laimentanut samassa suhteessa kuin mehua tehdää eli 1:1. Ja tämä mehu on sitten hyvää! Puolukasta voi tehdä samalla ohjeella myös mehua.

Pettymyksiäkin tuli tänä vuonna mitä tulee marjoihin. Viime vuonna hommasin kolme Goji-marjan tainta, kaksi niistä talvehti hyvin autotallissa. Yhden laitoin kokeeksi havujen alle ulos, vaan pötkähtihän se. Alkukesästä kukkia näissä pensaissa oli mukavasti, vaan entäs ne marjat....? Yksi ainokainen. Yksi ainokainen Goji-marja tuli. Syön sen sitten antaumuksella, tämän yhden supermarjan (ja tyydyn ensi vuonna kotimaisiin supermarjoihin...).

Ananaskirsikkaa onneksi tuli maisteltavaksi asti kasvihuoneessa. Tämäkin oli muuten lasten herkku, osa kirsikoista on tainnut mennä suuhun vähän raakoinakin, kun eivät ole malttaneet odottaa kypsymistä.

Korjaa sato silloin kun aurinko paistaa.

Espanjalainen sananlasku

Rautarouva

Ei pelkoa, aiheena ei ole politiikka. Joku muistanee, kun joku aika sitten Romurinsessa haki itselleen rautaromua. No, seassa oli yksi lapio, jonka varsi oli mennyt poikki. Tänään sitten tuli ideanpoikanen, kun näin keittiönpöydällä ostamani valkoisen maalitussin.

Kynä siis käteen ja piirtämään.

Rautarouva, olkaa hyvä! Tosin muksut jo kaavaili tästä harakanpelätintä...

Kookospalloja ja sammakoita

Tyttäreni löysi kirjastosta lainaamastaan Barbie-lehdestä kookospallojen ohjeen ja halusi meidän leipovan sellaisia. Lähestyviä synttäreitä silmällä pitäen sitten päätimme tänään kokeilla näitä palleroita. Jos ne maistuisivat kaikille, tekisimme niitä lisää juhliin. Tuumasta toimeen siis! Ohje oli helppo ja taikinan teko onnistui hyvin muksuiltakin.

Tällä ohjeella tulee 24 "lumipalloa":

Kookospallot

1 dl kermaa
25 g voita
200 g valkoista suklaata
60 g kookoshiutaleita (taikinaan)
4 vohvelituuttia
75 g kookoshiutaleita (kuorruttamiseen)
24 mantelia (näitä me ei laitettu, ilmankin kelpasivat - ja ehkä vaihtoehtona voisi olla joku kuivattu hedelmä tai pehmeä karkki...?)

Kuumenna kerma ja voi ja sulata suklaa sekaan - lapset pilkkoi suklaan valmiiksi. Lisää sekaan kookoshiutaleet sekä murennetut vohvelituutit. Murentaminen kuului muksuille! Sekoita taikina hyvin ja nosta se jäähtymään jääkaappiin. Taikinan jäähdyttyä siitä voi sitten muotoilla palloja. Minä tein muksuille valmiiksi pieniä kasoja, joista he pyörittelivät pallosia. Tässä vaiheessa voi piilottaa sen mantelinkin pallon sisälle.

Tämän jälkeen taikinapallot voipi pyöritellä kookoshiutaleissa. Ennen tarjoilua voit vielä laittaa herkut hetkeksi jääkaappiin tai pakastimeen kovettumaan ellei lapset ole ehtineet syödä kaikkia jo sitä ennen....

Makoisaa viikon jatkoa kaikille!

Lisää piikkejä

Piikkilankaa kun vielä jäi, niin teinpä sitten syksyisen kranssinkin. Pujottelin rautalankaan ruusunmarjoja ja sitten kieputin langan kaksinkertaisen piikkilankakranssin ympäri. Lisäkoristeita kranssi vielä selvästi vaati. Muistin joskus nähneeni kaarnasta vuoltuja sydämiä - onnistuisikohan semmoinen minulta? No, kävimme lasten kanssa "varkaissa" ystävän puutyömaalla, josta pengoimme paksuimpia männynkaarnoja mukaan. Sitten vain vuolemaan. Ja aika helppoahan tuo materiaali oli. Leveät kaarnat tosin olivat jonnin verran haasteellisisempia, koska kaarna tuumasi helposti katketa. Sydämen muodon pystyi suunnittelemaan vain rouheasti, kaarna kun oli aika epätasainen materiaali. Jokaisesta tekemästäni sydämestä tulikin näin omanlaisensa. Loppujen lopuksi neljän sydämen lisäksi sain aikaiseksi vain yhden haavan sormeeni ja yhden rikki menneen sydämen. Liekö syynä tylsä puukko vai kehnot taidot. Mutta harjoitus tekee mestarin...

Aurinkoista syysviikonloppua kaikille!

Piikkistä rakkautta

Minulla on hassu tapa pitää tallessa kaikenlaisia "aarteita" inspiraatioita varten. Yksi tällainen oli vanha jyväseula - tai sellaiseksi sen ainakin olin aina mielessäni mieltänyt. Saatuani nyt piikkilankaa se idea sitten viimeinkin tuli! Tein seulasta syksyisen taulun mökkimme seinälle. Piikkilangasta muotoilin sydämen, jonka kiinnitin muutamasta kohdasta seulaan. Pujottelin keräämäni ruusunmarjat rautalankaan ja ompelin ne piikkisen sydämen sisälle. Homma oli aavistuksen hidasta, koska lankani oli jäykkää ja osa marjoista oli jo niin kypsiä, että lumpsahtivat rautalangasta läpi. No, lopputuloksena on kuitenkin tällainen pieni taideteos - jonka lintujen toivon jättävän rauhaan. Tai no, syökööt.

Syksy on hellinnyt lämpimillä säillä ja on ollut ilo tehdä pihalla syystöitä. Niitähän siis on pitänyt tehdä, vaikka lämpömittari on näyttänyt ihan "mitä sattuu". Satoa on korjattu ja säilötty, kohta pääsee kuitenkin jo rauhoittumaan ja lepäämään  pihapuuhilta. Mutta sitten onkin jo kohta joulu nurkan takana ja muut puuhat odottavat...

Maailman paras pannukakku

Minäkin löysin viimein sen, nimittäin maailman parhaan pannukakun ohjeen! Muutamalla eri ohjeella kokeilin aina silloin tällöin tehdä pannaria - vaan eipä kelvannut muksuille. Mutta tällä ohjeella kelpasi, pannullinen ei kestänyt kovinkaan kauan - siksipä laitan tämän ohjeen sukkelaan eteenpäin!

Maailman paras pannukakku

100 g voita sulatettuna
8 dl maitoa (minä käytin ternimaitoa)
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Sekoita kaikki aineet ja paista uunipannulla 225 asteessa puoli tuntia (taikina on aika löysää). Kyytipojaksi hilloa, marjoja, kermavaahtoa....me syötiin pannaria kesän viimeisten vadelmien kera. Nam. Makoista sunnuntain jatkoa kaikille!

Syksyn tuulia

 

The future's in the air
I can feel it everywhere
Blowing with the wind of change

Take me to the magic of the moment
On a glory night
Where the children of tomorrow dream away
In the wind of change

Hengarimaljakko

Jospa sitä vielä olisi sen verran kesää jäljellä, että tätä maljakkoa voisi hetken vielä pitää keittiön ikkunassa roikkumassa?

Joskus vuosia sitten tuunasin tämän hengarin kukkamaljakoksi - ripustin siihen rautalangalla roikkumaan 9 pientä lasista lääkepulloa. Nyt pengoin tämän hengarin uudestaan esille ja tuunasin sitä vielä hiukan laittamalla ostamani kukkakoristeen siihen kiinni. Vaikka syksy kaiketi on alkanut, tuokoon kukkaset vielä hetken iloa meidän tupaan!

Aurinkoista syksyn alkua kaikille blogini lukijoille!