torstai 4. joulukuuta 2014

Joulustelua


Alkusyksystä tein näyttelyyni tämän moponvannekranssin: katajaa, kanervaa ja pihlajanmarjoja. Kuukausi sisätiloissa varmisti sen, jotta koristus kuivasi ja rapisi kovastikin jo lattialle. Kranssi tarvitsi joulupäivitystä...


Syksyisen myrskyn jäljiltä pihaltamme löytyi ylimääräisiä männynoksia, jotka joutivat nyt tähän projektiin. Sekaan laitoin vielä katajaa ja männynkäpyjä. Ja onko joulua ilman punaista väriä? Sinne tänne punaisia omenia, helmiä...Viime silauksena ystävältä saatu peltinen sydän ja kranssi oli valmis ripustettavaksi - tällä kertaa kuitenkin ulos. Ja seinälle, sillä massiivisen kokonsa puolesta kranssi ei passannut ulko-oveemme.



Tässä tyttäreni tekemä joulukranssi, jonka hän teki viime viikolla kyläkoulullamme järjestetyssä jouluaskarteluillassa. Tämä koristus päätyi leikkimökin seinälle.



Tämän koivuisen tontun takana on yritys nimeltä Roporunnaajat (www.roporunnaajat.fi). Jo viime vuonna ihastelin näitä otuksia, ja nyt viimein sain ostettua meidänkin portaanpäähän yhden tonttusen toivottamaan hyvää joulumieltä.


Joulukorttien kanssa olen ollut ajoissa liikenteessä. Tällä kertaa liimailin punaiselle kartongille vintage-aiheisia joulukuvia, lapset tekivät omansa lähinnä Disney-aiheisista joulukuvista. Uusimmasta Taika-lehdestä löysin kopioitavia joulukuvioita kuvien alle.

Huomaan saaneeni lisää lukijoita - lämpimästi tervetuloa Väkertäjä!

Voi kunpa tuota lunta ja pakkasta tulisi...


3 kommenttia:

Liisan kotona kirjoitti...

No het huikea idea tuo sinun kranssisi, mutta todellakin voi olla liian suuri oveen. Mutta eihän kranssien tarvitse todellakaan olla aina ovessa. Ihana tuo teidän pikkuisen tekemä kranssi :) Nättejä kortteja olet tehnyt ja arvostan itse tekemiä. Niitä saammekin paljon. Itse en ole vielä tehnyt koskaan itse, vaan olen laiskuuttani ostanut kaupasta ja niillä mennään tänäkin vuonna, mutta ei enää ensi vuonna. terv Liisa

Jonsku kirjoitti...

Mukavaa joulustelua teillä! Taitavia kranssintekijöitä te kumpikin. :)

Tuulenpesä kirjoitti...

Kiitoksia Liisa ja Jonsku! Juu, kransseissakin on vain mielikuvitus rajana. Ja tuosta viisivuotiaan tekemästä kranssista voi itsekin inspiroitua tekemään kranssin vähän eri tavalla kuin normaalisti. Pitäisi vain osata ajatella välillä ilman valmiita mielikuvia ja ennakkoasenteita :) Itselläni on pinttynyt tapa tehdä kortit itse, tehtailen niitä normaalisti monta kymmentä - siksi tyyli ja tapa on suhteellisen yksinkertainen ja materiaalit edullisia.