Olen halunnut tehdä suruadressit itse, näin niistä saa henkilökohtaisemman ja persoonallisemman. Lähtökohdaksi olen tavannut ottaa valkoisen/luonnonvalkoisen, paksun kartongin kanneksi ja samaa sävyä olevan ohuemman paperin sisäsivuksi.
Yleisilmeen olen pitänyt hillittynä ja yksinkertaisena. Nyt liimasin kanteen kauniin pienen "kakkupaperin", josta tuli talviset lumihiutaleet mieleeni. Keskelle liimasin kukan kuvan, joka myös mielestäni sopi vuodenaikaan.
Kulmiin tein koristeet Fiskarsin Scrap Boss-kohokuviointilaitteen avulla. (Tällä välineellä saa näppärästi erilaisten valmiiden koristelevyjen avulla kohokuvioita askarteluun.) Sisäpaperin liimasin kevyesti selästä kiinni kanteen paperiliimalla. Kultaisesta virkkauslangasta virkkasin vielä nauhan selkään, joka myös pitää paperit kiinni toisissaan.
Värssyjä adresseihin löytyy nykyään monestakin paikasta, mm. erilaisista värssykirjoista ja netistä, vaikka hakusanalla "suruvärssy". Tässä muutama linkki:
www.kuolinilmoitukset.fi
callankukka.fi/varssyt
www.hautajaisjuhlapalvelu.fi/suruvarssyja
www.kataisenkukka.fi/varssyt.php
www.huiskula.fi
www.positiivarit.fi/suru
Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk’ katoaa -
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
Eino Leino
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk’ katoaa -
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
Eino Leino
3 kommenttia:
Kaunis ja persoonallinen adressi.
Kaunis adressi.
minä tein RAKKAILLE YSTÄVILLENI (:
heidän näköiset kukkavihot,kuiva männynkänkkärä ja siihen vihreetä,naavaa ja kaunis "kallan" näkönen kukka.
Molemmille tein omat.
...surutyö...jatkuu...
Hyvää vointia perheellesi.
ja voimia omaisensa menettäneelle.
-lumiukko-
Kiitos teille Liisa ja Lumiukko, voimia sinullekin Lumiukko surutyöhön! Se on oikeasti työtä, johon joutuu valitettavasti aina silloin tällöin kukin elämässään paneutua, välillä tiiviimmin, välillä vähän hellemmin. Meillä pienten muksujen puuhastelut vähentävät omia puuhastelujani jonnin verran, pahoittelen kun en pääse joka päivä kurkkimaan tänne ja heti vastaamaan kaikkien kommentteihin! Ajatuksissani olette :)
Lähetä kommentti