Räsymattoja, kortteilua ja viikon kirppislöydöt

Taannoin lupasin siskolleni tehdä hänen häälahjaksi saamastaan pussilakanasta räsymaton. Heidän koiransa oli onnistunut repimään ison reiän lakanaan, eikä sitä kannattanut enää paikata. Sisko kuitenkin halusi vielä jollain lailla säilyttää lahjaksi saamansa lakanan. Nyt viimein sain siitä revittyä kuteen ja virkattua pienen vessanmaton. Aikaisemmin tein lakanasta jo heidän tytölleen kesämekon.

Meidän vessaankin tein vanhoista tyynyliinoista räsymaton. Värit sattuivat passaamaan hyvin seinätauluihin.

Ja sitten piti tehdä vaihteeksi korttejakin. Kummipoikamme täyttää 15 vuotta, hänelle siis moottoripyöräaiheinen kortti.

 Ystävän 6 vuotta täyttävälle tyttöselle tein aavistuksen pääsiäiseen vivahtavan synttärikortin..

Ja sitten pari pääsiäiskorttiakin piti laittaa postiin :)

Joskus olen tainnut mainita, että olen intohimoinen kirppareilla kiertäjä. Tällä viikolla löysin itselleni kirjan "Suomalainen mosaiikkikirja" sekä tarvikepaketin rautalanka-askarteluun ohjeineen.

Aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

Huopuneiden uusiokäyttöä

Heissan taasen! Jokunen aika sitten, itse asiassa jo parisen vuotta sitten, virkkasin itselleni huovutettavasta langasta kassin. Olin löytänyt ihanan harmaata lankaa, josta tosiaan haaveilin itselleni jonkinlaista talvikassia. Virkkasinkin sen, vaan enpä ollut tyytyväinen lopputulokseen. Lähinnä se jäi vaivaamaan, kun en saanut virkatuista kahvoista tarpeeksi vankkoja - näin kassin sisälle ei voinut laittaa paljoakaan tavaraa. Kassi kun itsessäänkin jo painoi jonkin verran, kokoa kassilla oli n. 30x 30 cm. No, tämä tekele jäi työhuoneeni nurkkaan miettimistä ja inspiraatiota odottamaan...

No, nyt talven innoittamana löysin tällekin käyttöä! Poistin kahvat tykkänään, lisäsin ohutta vanua sisälle ja ompelin napinlävet kiinni, jottei vanu karkaile mihinkään. Tästä kassista tuli nyt siis istuinalunen ulos kylmään talvisäähän: pulkan kyytille, nuotiolle...tadaa!

Sitten toinen huovutustuunaus! Vaatekomerossani oli kauan kummitellut mieheni tätin tekemä villaneule, joka oli kuitenkin ihan liian pieni minulle. Tunnesyiden ja kauniin kuvion takia en sitä ollut raaskinut laittaa kuitenkaan pois. Jotakin oli keksittävä...

Kassi. Tein siitä kassin. Muutama kerta pesukoneessa 60 asteessa, jotta huopunutta neuletta pystyi leikkaamaan saksilla. Muotoilin neuletta lähinnä leikkaamalla selästä palasen, jotta sain kassille kahvat. Pykäpistoilla koristelin kahvan reunat sekä ompelin pohjan kiinni. Ja vielä kerta koneessa huovuttaen.

Puiset kahvat vielä mukaan tuunaukseen sekä virkattu (ja huovutettu) lumihiutale koristeeksi. Nyt minulla on sievä talvikassi - ja muistot kulkee mukana!

Ja kummitytön synttäritkin piti muistaa, kortti lähtenee huomenna postissa....

Hyvää naistenpäivää!

Kerran aloitettuasi uneksimisen
älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia,…
sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.
Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele,
että sinun unelmasi on ainoa.
Älä hämmästele ihmeitä,
iloitse niistä.
Kävele vetten päällä.
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily
on uneksimista

Tommy Tabermann

Paperiaskartelua

Vanhimmalla lapsella oli tulossa kaverisynttärit ja halusimme jotain itse tehtyäkin mukaan. Tekaisimme yhdessä lasten kanssa uusimman Ihana-lehden ohjeiden mukaan koira-aiheisen rasian, jonne piilotimme merirosvopyyhekumin. Teemaa jatkaen tein myös pikkumiehelle kortin. Ostin aikaisemmin syksyllä eräältä rouvalta kasan paperiaskartelutavaroita - hän kun oli lopettelemassa puuhaansa. Niiden seassa oli mm. tämä ihana kolmiulotteinen merirosvopoika.

Jännittävää viikonlopun jatkoa kaikille!

Kolvaamista ja kirjainmerkkejä

No hupsista! Mun tauko venähti sitten vähän pidemmäksi kuin aioinkaan! Ne on nämä ruuhkavuodet mitkä aiheuttaa sen, että kaikkeen ei kertakaikkiaan ehdi edes juosten :)

Kaikenalaista pientä on tullut kuukausien aikana tehtyä, ei mitään kovin isoa. Ja projekteja, jotka on voinut vauhdista jättää kesken. Jos nyt kokeilisin jälleen silloin tällöin jotain päivitellä, omaksikin iloksi.

Isäni täytti vuosia ja siitä inspiroituneena päätin kaivaa kolvin jälleen esille. Isäni on innostunut kuvaamaan maakotkia kuvauskojullaan, joten siitä aihe. Hän on myös sahannut minulle näitä puukiekkoja juurikin tämmöistä tarkoitusta varten.

Kolvaaminen on siitä vaativaa hommaa, että jo tehtyä jälkeä ei voi enää pyyhkiä pois. Aika rennolla kädellä ja tunteella työtä saa tehdä. Tämän kotkan luonnostelin puuhun karkeasti lyijykynällä. Noin tunnin ahertamisen jälkeen työstä tuli tällainen:

Isäni kun tietää askarteluharrastukseni, toi minulle laatikollisen pahvikiekkoja. Niitä löytyi eräästä yrityksestä, joka tekee pahvilaatikoita. Lapsethan niistä jo liimaili jos minkälaisia rakennelmia, pupuja ja aurinkoja. Minä tein oman versioni, pari kirjanmerkkiä ystäville, joilta olin lainannut pari kirjaa.

Kirjanmerkin taakse kirjoitin mietelauseet, jotka mielestäni sopivat kyseisille ihmisille. Aforismejä netistä löytyy mm. täältä:  http://hipit.fi/mietelauseita-ja-aforismeja-elamasta-elamanviisauksia

Mutta olipa kiva jälleen tulla tänne, piiiiiiiiiitkästä aikaa! Yritän päivitellä jotain tekemisiäni tulevaisuudessakin, suonette anteeksi kuitenkin harvemmat päivitykset, hätäisesti otetut valokuvat ja omituiset kirjoitusvirheet! Nähdään!

Muffinsivuokatuunauksia ynnä muuta

Kesä yrittää tulla. Onhan nuo päivät jo suoneet välillä lämpöä ja aurinkoakin.

Suvussamme on saatu viettää ristiäisiäkin :) Siskolleni tein tämän Madonna ja lapsi -aiheisen taulun (vanha leipäkori maalattuna pinkillä spraymaalilla, valkoinen pitsiliina siihen liimattuna sekä muffinsivuoka ja kultaiseksi maalattu äiti&lapsi -aiheinen korunosa).

Kirppikseltä satuin löytämään jonkun taiteileman poika-aiheisen taulun. Farkkukankaalle kankaasta ja vanusta tehty vauveli oli niin söpö, että mukaanhan se lähti. Ja siitä tuunattiin siskonpojalle taulu.

Kangaspalaseen kirjoin jo pojan syntymäajan sekä painon ja pituuden. Ristiäisten jälkeen saan kirjoa siihen nimenkin!

Jokunen aika sitten ostin käsityömessuilta jo etukäteen tämän paperimassasta tehdyn "ristiäisvauvan". Se päätyi nyt sitten tämän vauvelin onnittelukorttiin. Lisäsin vain sinisen rusetin vauvan kaulaan.
 

Meidän perhe on uurastanut ja puurtanut ja leikkinyt kaikki liikenevät päivät pihalla. Perennanvaihdosta saadut aasianrevonpapu ja preeria-angervo saivat rajoikseen jo kerran metallinkeräykseen menneet pohjasta ruostuneet metalliämpärit. Näistä kasveista kun luin, että ovat kovia leviämään.

Kasvimaalle ostin jo patiokurkun taimia. Niille tein tuen rautaputkesta, johon on laitettu kiinni vanhan heinäkoneen kolme terää.

Ja ne muffinsivuoat....aikaisemmin keväällä tein jo tämän seinätaulun (jonka voi laittaa myös pöydälle kattauskoristeeksi). Hyödynsin siinä vanhan rikkinäisen puusaavin osia, muffinsivuokia, alumiinisia tuikkukippoja, pitsiä, helmiä sekä koneessa huovutettuja huopahelmiä.

Tähän kynttiläasetelmaankin tarvitaan muffinsivuoka :) Sekä yhdet puiset Aarikan kännykkätelineen ankkajalat, muutama ruuvi ja raastinrauta.

Ja vielä yksi vuokatuunaus: perhe sai pyyhkeille omat paikat. Isi, äiti, tytöt ja pojat. Vuokaan on liimattu puinen sydän, johon tussilla on paikka merkattu.

Tähän kuvaan ja tunnelmaan päätän tämän postauksen - blogini jää ainakin kesäksi lomalle. Muistakaahan tutkia uteliaasti maailmaa, niitä pieniäkin yksityiskohtia. Ja nauttia!

Pajunpunontaa

Nyt keväällä ehdin käväistä muutamana iltana pajunpunontakurssilla. Tykkäsin kyllä kovasti tästä hommasta, opettajakin oli mitä mainioin! Teimme suurinpiirtein yhden työn per ilta kokeillen monenlaista punontatyyliä.

Teimme korin, jossa on vaneripohja. Tätä en raahkinut ulos laittaa, vaan siitä tuli suojaruukku bougainvillealleni.

Elävää pajuakin punoimme. Tämä belgialainen puu tulee olemaan vielä hetkisen saavissa juurtumassa, jonka jälkeen istutan sen maahan. Latva annetaan kasvaa tuuheaksi.

Tein elävästä pajusta yhden omankin version kotosalla, jonka istutin suoraan ruukkuun.

Yhtenä iltana väsäsimme tällaisen seinäteoksen. Se löysi paikkansa autotallin seinustalla olevasta köynnöskehikosta.

Ja pitihän sitä matkan varrella inspiroitua tekemään jotain "omaakin". Tein kaaostekniikalla pallon, johon jätin aukon ylös. Kahvan sain tähän amppeliin vanhoista helminauhoista.

Ja tässä hyödynsin vanhaa, metallista sydänkehikkoa, johon sai näppärästi pujoteltua pajua.

Tarjotin ehdittiin myös tekemään. Tämä toimikin jo yksillä synttäreillä Kettu-karkkien tarjoiluastiana.

Ja tietysti tehtiin niitä perinteisiä köynnöskehikkojakin. Pienemmän tein myöhemmin kotosalla.

Ja tuunaus kun on lähellä sydäntäni, keksin tehdä vielä tällaisen kukka-amppelin. Piirakkavuokaan poralla reiät ja eikun punomaan :)

Aurinkoista kesänalkua kaikille ja kierrätys kunniaan!

Ai niin, kierrätyksestä puheenollen...

Kaapinnurkassani on pyörinyt kauan keraaminen sipulipurkki. Tässä eräänä päivän tuunasin senkin...

Aurinkoa Sinulle ja monen monta uutta inspiraatiota! Nähdään!