Kävinpä tänään ystävän kanssa aarrejahdissa eli keräämässä kaikenlaista rautaromua. Aivan oikein, romua. Mutta kun mielikuvituksella ei ole rajaa, niin sitähän keksii vaikka ja mitä tästäkin kasasta.
Minun hitsaustaitojeni ollessa niin sanotusti ruosteessa (jos niitä nyt on ollenkaan), jouduin turvautumaan mieheni apuun herätellessämme romuja henkiin. Tässäpä olisi Högforsinetana, latinankielisestä nimestä minulla ei ole valitettavasti tietoa.
Ja se on tosi, että toisen romu on toisen aarre. Tämä aikoinaan rautaromusta väännetty ja hitsattu kannu päätyi minnekäs muuallekaan kuin kukkapenkkiin istutusastiaksi. Hmm...alkaisikohan syksyllä minkäänsortin hitsauskursseja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti