sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Sinivalkoista maalia


Puutarhanhoito on taidetta,
jossa kukkia ja kasveja käytetään maalina
sekä multaa ja taivasta kankaana.
Elisabeth Murray

Kruunuvuokko yllätti minut kauniilla kukillaan.


Upea, sähkönsininen mutta myrkyllinen ritarinkannus.


Täytin pienen valamani betoniastian sammalella ja sen keskelle asetin kauniin valkoisen kiven. Yksinkertaista ja kaunista. Maanpeitteenä olen käyttänyt luonnostakin löytyvää maahumalaa.


Viime kesänä isäni teki tämän koivutuolin, jonka idean löysin eräästä puuhastelukirjasta. Elämänlanka on löytänyt tukensa puolivahingossa.

3 kommenttia:

Tuulia kirjoitti...

Kauniita maalauksia ja tuossahan elämänlankakaan ei pääse kuristamaan muita kasveja. Nuo valkoiset kivet on kauniita, kuin linnunmuna pesässään!

Tuulenpesä kirjoitti...

Kiitosta Tuulia ; ) Elämänlanka onkin varsin haastava otus, kaunis vaan tarttee miettiä tarkoin mihin sen laittaa. Ja linnunpesäähän minä vähän tällä asetelmalla ehkä hainkin, siellä kukkapenkissä pensaan alla se on piilossa...minkä lie linnun koti ; )

Tuulenpesä kirjoitti...

Tuo tuoli-idea on kirjasta "Risu, paju, betoni ja rautalanka", Susanna Uusitalo ja Ritva Tuomi - jos jotain kiinnostaa!