Äidille kassi

Päätimme tehdä lasten kanssa mummuille äitienpäivälahjaksi kassit. Minulla oli jo valmiina ostettuja puuvillakasseja, joihin suunnittelimme tekevämme jonkunsortin väritystä ja kuvitusta. Kätköistäni löysin vanhoja Suuren Käsityö-lehden silityskuvioita, joita tuumasin ensin kasseihin. Lapset olisivat sitten saaneet värittää kuvat kangastusseilla. Mutta muutin mieleni - teimme jotain ihan omaa.

 Blogini lukija, Lumiukko, lähetti minulle jo aikaisemmin kokeiltavaksi tulostinpaperia, jonka voi silittää kankaaseen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Lapset piirsivät mustalla tussilla piirustuksensa, jotka sitten tulostin tälle paperille. Yksi mutta tuli vain matkaan....ohjeissa kerrottiin, että kuvaa ei tarvitse tulostaa peilikuvana, kuten yleensä tämmöisissä pitää. Vaan...tietokoneen tulostusohjelma tulostikin kuvan automaattisesti peilikuvana laittaessani asetuksiin kyseisen tulostinpaperin....No, mummojen nimet jouduin sitten leikkaamaan irti piirroksista. Oppia ikä kaikki!

Tässä kuva on jo silitettynä kankaalle. Jämäkästi kuva tarttui kankaaseen, eikä kontrastiakaan kovin paljon jäänyt vaikka niin epäilin.

Kassin toiselle puolelle piirrettiin tällainen kuva.

Koska tulostinpaperit loppuivat, päätimme toisen kassin koristaa ihan kangastusseilla. Tyttäret värittivät kumpikin oman puolensa kassista.

Näistä kasseista tulikin ihan varmasti ainoat laatuaan - kuten ovat mummonsakin!

Toivottelen kaikille maailman äideille ja siksi haluaville aurinkoisia päiviä ja hyvän mielen tuulia!

Pääsiäisestä perhosbaariin

Vielä hetkiseksi palaan pääsiäiseen....lapset tekivät taikataikinasta pieniä pääsiäismunia, jotka he maalasivat askartelumaaleilla. Päälle laitoimme vielä kerroksen lakkaa. Näitä munasia sitten ripottelimme muutaman "pyryharakan" pesään ja veimme muistoksi trullikierroksellamme.

Pääsiäisen jälkeen aika onkin vierähtänyt aika lailla ulkona, kiitos ihanien ilmojen! Sisätiloissa on kuitenkin tapahtunut myös jotain keväistä: kolmesta avokadostamme yksi on suvainnut "herätä henkiin". Haljenneesta siemenestä pilkottaa jämäkkä avokadontaimi - kärsivällisyys palkitaan!

Mutta sinne ulos ja kevääseen...

Kävimme perheen kanssa viikonloppuna tapahtumassa, jossa sai mm. askarrella perhosbaarin. Tässä versiossa läpinäkyvä muoviputki koristeltiin violetilla silkkikukalla (väri houkuttelee perhosia). Kukka sidottiin kiinni rautalangalla, jolla myös voi solmia putken kiinni jonnekin lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Nesteeksi putkeen laitettiin käynyttä viiniä, johon oli sekoitettu hunajaa ja siirappia. Seos oli kuitenkin sen verran löysää, että se oli aika selvästi vielä nestemäistä. Korkiksi laitoimme pumpulitupon, joka kasteltiin kauttaaltaan tähän nesteeseen. Kotona teimme jo toisenkin purkin valmiiksi - perhosille kun on hyvä olla useampi baari, etteivät riitaannu yhdestä paikasta!

Tässä vielä linkki samaan aiheeseen:
http://yle.fi/uutiset/keltainen_kukka_houkuttaa_perhosesta_esiin_baarikarpasen/7207437

Pääsiäisaskarteluja

Niin se aika vain rientää, kevät etenee ja pääsiäinenkin on jo ovella. Lapset olivat puuhastelleet viime viikolla kerhossa iloiset pääsiäiskanat kertakäyttölautasista.

Kotona me taasen askarreltiin porukalla iloisia ja värikkäitä pääsiäiskortteja. Blogini lukija Lumiukko oli lähettänyt meille aikaisemmin värikkäitä soft-askartelukartonkeja. Niistä oli lasten helppo leikata kortteihin pääsiäismunat. Kanaset löysin talvella Tiimarin loppuunmyynnistä.

Viikonloppuna olin kurssilla, jossa opetettiin tekemään koruja polymeerimassasta. Jämämassasta tein pääsiäisen kunniaksi muutaman munan raeruohon sekaan (pääsiäismuniin on istutettu hammastikku kiinni ennen polttoa, näin se pysyvät pystyssä). Ruoho, tai siis oikeastaan ohra, on aika tynkää vielä koskapa olemme jälleen sen kylvössö viime tingassa...

Kevät on ulkonakin edennyt eteenpäin, lisää kaikenmoisia "pyryharakoitten" pesiä on ilmestynyt sinne tänne. Näiden kuvien kera toivotan kaikille teille värikästä ja hauskaa pääsiäistä! Nauttikaa auringosta, valosta ja keväästä :)

Kynttilöitä, kynttilöitä

Talven mittaan sitä on tullut polteltua kynttilä jos toinenkin. Ja sitä steariiniä jää jäljelle monesti näistä "palaneista" vaikka kuinka! Itse olen säästänyt tämän steariinimassan uusien kynttilöiden tekoa varten, myös yksi tuttavani on minua tässä avustanut. Askartelukaupasta olen ostanut valmiiksi sydänlankoja (osa on lankaa vyyhtenä, osa on valmiina pätkinä - näissä on myös metallinen, pieni pohjalevy mukana.). Leikkaan maitopurkeista muotit, jätän ne noin 10 cm korkeaksi, valmiit sydänlangat kun on ovat samanpituisia. Oikeaoppisuudesta en tiedä, mutta itse olen liimannut pienellä liimatipalla sydänlangat metallisesta pohjalevystään kiinni muottiin. Ne kun on muuten aika vaikea saada pysymään paikoillaan valamisen aikana.

Valamiseen olen käyttänyt käytöstä poistettua pientä teflonkattilaa. Laitan kattilan pohjalla pienen kasan steariinia, jonka sulatan miedolla lämmöllä nestemäiseksi. Sulamisessa ei mene kovin montaa minuuttia. Lopullisen kynttilän väritys on aina vähän arvoitus, mikä sinällään on hauskaa. Itse käytin tässä erässä aika paljon valkoista, seassa oli muutama violetti ja punainen kynttilä. Kuuman steariinin kanssa kannattaa olla sitten varovainen! Kaadan nesteen muotteihin, mutta vain sen verran että sydänlankaa jää näkyviin reilu sentti. Kun steariini alkaa jähmettyä ja muuttaa väriään lopulliseen muotoonsa, siirtelen sydänlangan varovasti keskelle  kynttilää langan päästä vetäen. Valun aikana kun lanka on saattanut kellahtaa.

 

Teflonkattilan pohjalla
sulamista odottavaa
steariinimassaa.

Kun kynttilät ovat kauttaaltaan jähmettyneet, olen repinyt muotit pois. Itse polttelen näitä jämäkynttilöitä vain ulkona lyhdyssä tai kesällä hallan tullen kasvihuoneessa. Näin siksi, että nämä kynttilät voivat savuttaa muita kynttilöitä enemmän johtuen niiden sekalaisesta raaka-aineesta. Valoisaa viikonloppua kaikille!

Mustikkametsään ja takaisin

Kevät on täällä ja lumetkin ovat kaikonneet - taas. Metsästä löytyi jo paljaita mustikanvarpuja, niitä kimpullinen maljakkoon siis!

Kotona uskalsi laittaa narsissejakin jo ulos: vanhaan maitohinkkiin, kesäiseen kastelukannuun...

Mistä olikaan tehty kevään ensimmäisen pyryharakan pesä? No tietenkin ruostuneesta piikkilangasta, vihreästä sammalesta ja talven kuivattamasta heinästä!
 

Kranssintekovärkitkin saavissa puhkesivat vaivihkaa kukkaan. Pitkät oksat ovat täynnänsä valkoisia, pehmoisia pajunkissoja!

Ja niin puhkesivat poimimamme mustikanvarvutkin kukkaan maljakossa.

 "Älä hämmästele ihmeitä, odota niitä!"

Roskiin vaiko ei?

Tuumasin uuden vuoden jälkeen, etten tee mitään lupauksia. Vaan olenpa huomaamattani tehnytkin: "Tavara päivässä pois." Lapsiperheessä varsinkin kaikenlaista kertyy, jos sitä kertyy muutenkin.  Tunnustan askarteluviettini olevan myös osasyy jonkinlaiseen hamsterioireyhtymään...

Olen siis päättänyt, että joka päivä yritän laittaa yhden tavaran tavalla tai toisella eteenpäin: selvästi rikkinäiset ja tuunaamattomat roskiin, lasten pieniä vaatteita kirpputorille, tuunauksia ystäville jne.

Mökkimme seinältä oli tipahtanut lattialle tämä kuparitaulu ja tietenkin irronnut kehyksistään. Roskiin vaiko ei? No, taululla kun oli hitusen tunnearvoa, kysymystä piti pohtia hetken. Muistin "romujen" seassa olleen vanhan puukehyksen metalliverkkoineen. Saisiko niistä uudet kehykset?

No, pitihän sitä tietenkin kokeilla. Hitusen valkoista maalia pintaan ja...

...puuladon ovi sai uuden tilataideteoksen. Ehkä tavaroillekin pitää antaa joskus toinen mahdollisuus.

"Jos et pysty tekemään sitä hyvää, minkä tahtoisit,
tee se hyvä, minkä voit."
Charles Swindon

Piparintuoksuinen taulu

Sain siskoltani pienen haasteen tehdä "jotain" kolmesta ruosteisesta piparimuotista, joita hän oli käyttänyt lastensa synttärileivonnaisia tehdessään. Pupu, kissa ja luu...hmm....mitähän näistä keksisi?

 

Muistin kaappieni kätköissä olevan kaupasta ostetun kanttisen kranssinpohjan, joka oli vain odottanut sitä inspiraatiota. Pohja oli tehty pienisilmäisestä metalliverkosta ja reunat ohuista puurimoista. Siskon sisustuksen värit tietäen päädyin valkoiseen väriin tuunauksessani. Onneksi on muuten keksitty suihkautettavat maalit - suit sait sukkelaan maalia pintaan (ja vielä tasaisesti!) vähän vaikeampaankin pintaan! Maalasin koko kranssin lisukkeineen valkoiseksi, jätin vain pikkasen puun ja metallinväriä pilkottamaan. Muotteihin porasin muutamat reiät, että sain ne sidottua rautalangalla kiinni verkkoon. Liimasin kuumaliimapistoolin avulla muutaman tuohitähtösen (joita myytiin muuten sytykkeenä!) ja puisen napin kehykseen. Piparkakkumuottiasetelmaan jäi sopivan pieni kolo sanalle "love" - sekin rakentui pienistä puisista kirjaimista. Ja kaikki tämä valkoiseksi, kiitos! Maalin kuivuttua hioin pintaa paikkapaikoin hiomapaperilla auki.

Pupu sai puisen sydämen, johon siskoni saa kirjoittaa lastensa nimet.

Vielä hitunen väriä rusetin muodossa ja valmista on. Tällainen siitä sitten tuli, piparkakuntuoksuinen muistojen taulu.